En ole parisuhteessa kenenkään kanssa, enkä oikeastaan ole varsinaisesti koskaan ollutkaan, mutta itseäni mietityttää, että miten selviäisin siitä pelosta silloin. Siis sen pelosta, että tyttöystävä jättäisi. Tuntuu, että pelkään tällaisia asioita ihan liikaa. Uudet ihmiset, joihin tutustun, pelkään koko ajan tulevani jossain vaiheessa torjutuksi. Näin onkin käynyt itselleni, ja se ehkä aiheuttaa sitä, että pelkään aina tutustuessani uusiin ihmisiin torjutuksi tulemista, vaikka en sitä tietenkään ääneen sano. Miten siis päästä tällaisista peloista eroon?
Kiitos jos viitsitte vastata.
Kiitos jos viitsitte vastata.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei siinä sen kummempia. Vituttaa ja elämä jatkuu. Uutta matoa koukkuun ja taas saat tulla hylätyksi.
Onko sulla ollut elämässäsi hylkäämiskokemuksia? Vanhempasi eronneet? Äiti/isä jättänyt sinut jonnekin yksin joksikin ajaksi?Tjms.
Yleensä lapsuudesta kumpuaa nämä asiat.
On ollut. Hain netistä tietoa ja nyt alan toden teolla miettimään syitä. Tunnistin nyt vihdoin ongelman, jota olen pitänyt mahdollisena.
Mietin vain, että voinko ''parantua'' ongelmastani, vai onko se minussa aina? Toinen ongelma on se, että miten kertoa mahdolliselle uudelle tuttavuudelle tai kenties tulevaisuuden kumppanille mutkikkaasta menneisyydestäni. Auttaisi ehkä jos pystyisin kertomaan, mutta en tiedä pystynkö. En haluaisi levittää tietoa omasta tilasta ja nuoruuden ongelmistani kovinkaan monelle.
ei se ikinä parane.
opit vaan pärjäämään.
niinkuin me muutkin.
Voit parantua. Itse asiassa se tapahtuu hyvinkin helposti ja nopeasti, kun vain alat ajatella ja tiedostaa.
Sinä pelkäät, koska saat siitä jotain. Sinä olet tiedostamattasi valinnut pelätä, koska siitä on hyötyä: suojelet itseäsi joltain. Mutta miltä? Häpeältä, kivulta, tuskalta? Mutta silloin, kun se estää sinua tekemästä asioita, valitsemasi tapa ei ehkä olekaan se paras. Se voi olla lapsuudesta tuttu ja turvallinen tapa, mutta sopiiko se sinulle enää? Se kuitenkin rajoittaa, ahdistaa, lukitsee. Ehkä sinun pitää kehitellä uusi tapa ajatella.
Etukäteen pelkääminen on todella turhaan heitettyä energiaa. Entä jos pelätty asia ei toteudukaan? Ja jos se toteutuisi, voisiko se johtua itse pelosta? Että asiat on viety siihen suuntaan, "koska kuitenkin sattuu" tai "tiesin että näin kävisi"? Jos sinut jätettäisiin, siinä ei olisi mitään mitä et voisi kestää, ei mitään mistä et selviäisi. Kaikkien tunteiden kanssa voi elää, eikä tunteissa ole mitään pahaa.
Mitä jos eläisit hetkessä? Et muistelisi kokemaasi pahaa, koska sen ei tarvitse enää olla osa tämänhetkistä sinua. Et pelkäisi tulevaa, koska se ei ole vielä tässä. Valitsisit pelottavan tien sijaan nautinnollisemman tien. Sinulla on valta valita, mitä tunnet.
Voit parantua. Se vaatiin sinulta syvällistä ajattelua ja analysointia. Jos et itse tunnu voivas ongelmalles niin suosittelen terapiaa. Jos olet työssä niin 50 euroa kerta ei varmaan mahdottomia tee taloudellesi.
Yleensä vaikka kyseessä on nimeltä yksi ongelma siihen liittyy monta ongelmaa ja ne voivat olla hyvinkin yllättäviä mitkä jotenkin tuntuu ettei ne liity mitenkään ko. ongelmaan.
Mutta kun olet päässyt hyvään vauhtiin niin huomaat, että ongelmia on helpompi käsitellä eikä ne ole isoja pelottavia aukkoa päässäsi. Elämän jokaista asiaa pystyy käsitellä omassa päässä ilman pelkoja. Mielen defenssit tekevät siitä vaan niin vaikeeta ja pelottavaa.
Ja hyvin monella ihmisellä jättämisen tulemisen pelko. Varmaan kaikilla parisuhteessa olevissa se on mielessä jossakin muodossa. Kumppanisi osaa arvostaa sinua jos uskallat kertoa sisämmästäsi etkä vaan maallisista asioista. Jos hän on ymmärtävä persoona niin mikään asia ei ole vieras keskustella. Tietty varautuminen on normaalia ja tutustumalla vaan ihmiseen voit alkaa piirtää kuvan ihmisestä, että voitko luottaaa häneen ja avautua sisimmästäsi.
Jos sinulle sattuu vaan se oikea tyttö kohdalle, niin se ei päästä sinusta irti eikä sinua karkuun, siitä sinä tiedät, että tähän on jäätävä eikä pelkoa ole. Vaaditaan siis myös naiselta tahtoa, että tietää mitä haluaa. Jos sinä olet oikeasti kiva, rehellinen ym, tällaiset kyllä huomataan. Aloita hitaasti mukavan tytön kanssa, joka selvästi tahtoo jäädä seuraasi. Älä lupaile itsellesi äläkä toiselle osapuolelle liikoja, vaan menet koko ajan siihen pisteeseen mikä milloinkin tuntuu mukavalta. Pelot hälvenee kun tarkkailet ilman paineita toisen vastareaktioita. Älä siis asetakaan mitään "tavoitteita" ja mieti asteita, miten vakavalla tasolla tässä ollaan. Tiettyjen ihmisten kanssa hyvän olon kyllä huomaa ensiminuuteillakin heidän seurassaan. Kokeile rohkeasti kertoa myös itsestäsi, toinen saattaa pitääkin tarinasta. Ehkä on jopa samankaltainen kuin sinä. Sielunkumppanit löytävät monesti näin toisensa, toisen tarinassa jokin liikauttaa. Eli ei siis alkuun mittavia tavoitteita, ei tule putoamisiakaan, ehkä vain positiivisia yllätyksiä.