Voisitteko arvoisat miehet kertoa, millaisten naisten kanssa aloitatte suhteita? Tiedän, että asiat eivät ole yksinkertaisia, ja voi olla vaikeakin slittää, kehen ihastuu ja miksi.
Pitkän yksinolon jälkeen haluaisin miesystävän, mutta sellaisen löytäminen on osoittautunut mahdottomaksi. Teoriassa uskoisin olevani monelle miehellle ns. hyvä catch, mutta miehet lopettavat kaiken alkuunsa. Joillakin on ollut aiempi ero vielä selvittelemättä, tai henkilökohtaiset asiat sen verran sekaisin, ettei seurustelu edes olisi ollut mahdollista.
Olen nelikymppinen vapaa nainen, urheilen säännöllisesti, ei ole paino-ongelmaa, ulkonäkö on todellakin ok ja hoidan itseäni kaikin puolin, akateeminen koulutus, on kirjoitettu kirjoja, hyvin hoidetut työt ja esimiestehtävissä, sisustettu oma asunto, palkkaakin vajaa 5000 € kuukaudessa ja hyväluonteinen. Mitä vielä pitäisi olla, jotta kelpaisi?
En ole tyrkky, en aggressiivinen, en roiku perässä, mutta pidän sopivasti mieheen yhteyttä, jos mies on siihen jollain tavalla luvan antanut. Miehelle on sellainen kriteeri, että töissä pitäisi käydä. Tarvitsen mieheltä seuraa ja aikaa, koska kaikki muu on jo. Liikaa vaadittu?
Olen joskus törmännyt joihonkin miehiin, jonka kanssa on ollut jotain yritystä. Näiden miesten käsipuolessa on tyypillisesti ollut ylipainoinen ja homssuinen nainen. Millä perusteella tällainen valinta? Joskus olen mielessäni miettinyt, että vaihdoitko tosissasi minut tuohon naiseen? Toivon totisesti, että joku selittää, mistä parinvalinnassa on miesten näkökulmasta kysymys?
Pitkän yksinolon jälkeen haluaisin miesystävän, mutta sellaisen löytäminen on osoittautunut mahdottomaksi. Teoriassa uskoisin olevani monelle miehellle ns. hyvä catch, mutta miehet lopettavat kaiken alkuunsa. Joillakin on ollut aiempi ero vielä selvittelemättä, tai henkilökohtaiset asiat sen verran sekaisin, ettei seurustelu edes olisi ollut mahdollista.
Olen nelikymppinen vapaa nainen, urheilen säännöllisesti, ei ole paino-ongelmaa, ulkonäkö on todellakin ok ja hoidan itseäni kaikin puolin, akateeminen koulutus, on kirjoitettu kirjoja, hyvin hoidetut työt ja esimiestehtävissä, sisustettu oma asunto, palkkaakin vajaa 5000 € kuukaudessa ja hyväluonteinen. Mitä vielä pitäisi olla, jotta kelpaisi?
En ole tyrkky, en aggressiivinen, en roiku perässä, mutta pidän sopivasti mieheen yhteyttä, jos mies on siihen jollain tavalla luvan antanut. Miehelle on sellainen kriteeri, että töissä pitäisi käydä. Tarvitsen mieheltä seuraa ja aikaa, koska kaikki muu on jo. Liikaa vaadittu?
Olen joskus törmännyt joihonkin miehiin, jonka kanssa on ollut jotain yritystä. Näiden miesten käsipuolessa on tyypillisesti ollut ylipainoinen ja homssuinen nainen. Millä perusteella tällainen valinta? Joskus olen mielessäni miettinyt, että vaihdoitko tosissasi minut tuohon naiseen? Toivon totisesti, että joku selittää, mistä parinvalinnassa on miesten näkökulmasta kysymys?
Vastaukset 30
Vanhimmat
"Olen joskus törmännyt joihonkin miehiin, jonka kanssa on ollut jotain yritystä. Näiden miesten käsipuolessa on tyypillisesti ollut ylipainoinen ja homssuinen nainen. Millä perusteella tällainen valinta? Joskus olen mielessäni miettinyt, että vaihdoitko tosissasi minut tuohon naiseen? Toivon totisesti, että joku selittää, mistä parinvalinnassa on miesten näkökulmasta kysymys?"
Jaahas milläs tavalla sä sit muka olet tuollaista naista parempi? Vaikutat liian itsevarmalta ja itserakkaalta......
Ainaski mulle kelpaa kaikki naiset, joiden rinnanympärys on kuin meitin pihamännyn, noin 150 vuotta. Panenkin mahdollisen naisehdokkaan kuvattavaksi ensin ko. petäjän viereen. Vielä ei ole löytynyt sen vertaista.
Jos naisen kanssa on hyvä olla, niin siinä se. Muuta en oikein osaa sanoa. Ehkä se on ulkonäkö luonne. Akateeminen tutkinto, suuri palkka ja oma omistusasunto eivät ole itselleni merkitseviä asioita toisesta, kun ei kerran itsellänikään sellaisia ole. Ulkonäön pitää miellyttää omaa silmää. Urheilullinen ei tarvitse olla eikä pieni pyöreys haittaa.
Mitä yhden kaverin kanssa olen jutellut asiasta, niin hänelle taas aika tärkeää on tuntunut olevan perheen perustamis asiat (kun haluaa omia lapsia joskus). Ite taas en ole suunnitellut lapsia hankkivan.
"En ole tyrkky, en aggressiivinen, en roiku perässä, mutta pidän sopivasti mieheen yhteyttä, jos mies on siihen jollain tavalla luvan antanut"
Oletko mahdollisesti liian passiivinen, vai mitä ja miten se sopivasti yhteyttä pitäminen tarkoittaa?
kun ei ole s tai Xs-kokoinen, korkeintaan tavallisen näköinen tavallinen nainen, joka on pätkätöissä matalapalkka-alalla, asuu vuokralla eikä voi panostaa itseensä, vaatekaappiinsa ja sisustukseensa tai huvituksiinsa riittävästi vaan joutuu elämään arkisesti sähkölaskujen ja pesukoneiden korjausten kanssa, ei tuo edellinen viesti ole monenkaan kohdalla totta. Vielä kun on taustat sellaiset, ettei niitä mielellään esittele kenellekään, ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada suhdetta aikaan. Passiivisuus tai aktiivisuus ei vaikuta noista lähtökohdista, niin aktiivinen ei voi elämänsyrjässä roikkuva tavallinen tavisnainen olla, ettäkö sillä olisi merkitystä. Luonnekin kun on sellainen, että väsyneenä saattaapi jopa suuttua ja riidellä ja joskus vaatia jotakin asioita, tai pitää rajansa, niin kukas sellaista katselisi.
Ainut asia, mikä nuorempana on korreloinut pariutumisen kanssa tutuilla ja tuntemattomilla, on ulkonäkö ja se, että ovat sosiaalisesti olleet suosittuja tai on ollut niin rikkaat vanhemmat, että jostain on tullut se perusturvallisuuden tunne, jota monillakaan naisilla ei koskaan tule, vaikka myöhemmin tienaisivat mitä. Lapsuuden vaikeiden taustojen jälkien korjaus on koko elmänmittainen päättymätön urakka ,jonka jäljet näkyvät aina. Ehkä aloittajallakin on joku perussyy, joka lähtee jostain kaukaa, mutta lopputulos on se, ettei ole kykenevä olemaan kiinnostava tai ei kykene kiinnostumaan tai olemaan kontaktissa sillä jollain tietyllä tavalla, mikä parisuhteeseen edellytetään. Ja koska sitä kykenevyyttä ei ole, ei voi edes tietää, missä se vika on ja sitä ei voi korjata.
Tavisnainen joka tietää, että kun ei ole mitään, millä kehuskella kuten naistenlehdissä, ei voi ymmärtää aloittajan tilannetta kun ajattelee, että kunhan saisi oman elämänsä kuntoon, niin voisi joku tavallinen mies ehkä kiinnostua.
Silti käy aloittajaa kateeksi, vaikka kuinka pyrkisi tekemään elämästään paremman, ja yrittäisi parhaansa ja ylikin, ja pystyy kaikin voimin elämäään korkeintaan hyvin tavallista elämää ilman liikoja meriittejä, olisi huomattavasti helpompaa itkeä siellä hienosti sisustetussa omistusasunnossa ja lohduttautua sitten suurella tilillä. Itselleni saavat riittää toistaiseksi nessu-nenäliinat 100klp/paketti, jos kovin ikäväksi elämä menee.
"ei tuo edellinen viesti ole monenkaan kohdalla totta."
Mikä ei ole totta? Kyllä matalapalkka aloilla työskentelevillä naisilla löytyy usein puoliso siinä missä muillakin, sekä näyttävät ihan yhtä hyviltä kuin muutkin. Ja ainakin omasta mielestäni aktiviisuus naisessa on vain plussaa, (ei pieni hymy esimerkiksi maksa mitään). Räyhääminen ja riitely on jokaisen oma valinta ja asenne kysymys. En sitten tiedä naisista, mutten itse miehenä koe pakottavaa tarvetta pariutua sosiaalisesti ylöspäin, tai jakele pisteitä sen mukaan onko toisella omistus vai vuokra asunto, (kyllä ne ovat ihan muut asiat jotka ratkaisevat).
et lukenut koko juttua, tuossa luki myös, että "Ainut asia, mikä nuorempana on korreloinut pariutumisen kanssa tutuilla ja tuntemattomilla, on ulkonäkö ja se, että ovat sosiaalisesti olleet suosittuja tai on ollut niin rikkaat vanhemmat, että jostain on tullut se perusturvallisuuden tunne, jota monillakaan naisilla ei koskaan tule, vaikka myöhemmin tienaisivat mitä. " Eli tuolla viimeisellä tarkotetaan sitä, että elämässä ei voi tulla koskaan liian hankalia asioita eteen, mistä ihminen ei selviäisi tai mikään ei hetkauta lopulta itsetuntoa, koska mikään ei todellisuudessa uhkaa olemassaoloa tai mitään sosiaalisia suhteita, koska mahdollisuudet ovat tietyllä tavalla silloin rajattomat.
Ja aivan yhtä lailla, jos ei ole ulkonäköä, statusta tai rahaa, se korreloi aivan yhtä paljon sen kanssa, että ei ole normaalia suhdetta, baarikallejen perässäroikkumiset eivät ole normaaleja suhteita. Näkyy erittäin hyvin matalapalkka alojen työpaikoilla. Eli jo päällepäin pystyy melkein näkemään kuka on suhteessa ja kuka ei, lähes varmasti sen huomaa, jo ennenkuin asiasta tulee puhettakaan. Aktiivisuudella tai luonteella ei useimminkaan ole mitään merkitystä. Monet ovat aktiivisia hyvänluonteisia ja ei suhteessa, mutta ei myöskään laiha, tai kaunis tai varakas.
Ehkä yksittäinen asia ei noista kaada mitään, jos muut on kunnossa, mutta jos ei ole mitään kovin erikoista positiivista asiaa elämässä ja on harmaata massaa, se ei kiinnosta. Sinänsä niitä pisteitä kukaan ei muka jakele tuollaisista asioista, mutta kun ei ole mitään, mistä niitä myöskään saada, niin on teeskentelyä väittää, että olisi mikään tavoiteltava tai millään tavoin kiinnostava ihminen.
Eli mikä tässä oli epäselvää?
Räyhäämisen ja riitelyn ei tarvitse olla kuin kerta joskus huonossa tilanteessa, niin sekin voi olla viimeinen kerta. Jos on sosiaalista statusta, omien asioiden puolustaminen tai rajojen veto vain "itsetuntoa ja itsearvostusta jne, ihmisellä on munaa puolustaa itseään, eikä ole mikään tössykkkä.. " Jos sosiaalista statusta ei ole, se on hankaluutta ja kusipäisyyttä ja räyhäämistä ja riitelyä.
"Eli mikä tässä oli epäselvää?"
Ei mikään, olen vain erimieltä kansanne enkä allekirjoita juttujanne, mutta jos teistä siltä tuntuu niin ok.
jos teistä se siltä tuntuu. Kysymyksessä ei ole tunne. Kysymyksessä on aito elämä ja sen ilmiöt, jotka ovat näkyvillä. Ei jonkun kokema tunne. Miksi oletat, että toisen kuvaama todellisuus olisi tunnetta?
Jos haluatte kertoa millä perusteella valitsette kumppaniin tai kokemuksistanne, niin olisi hedelmällisempää jos kirjoittaisitte suoraan aloittajalla. Toiselle todellisuus on toisenlainen ja toiselle taas toisenlainen. Omastapuolestani koko tämän aiheen käsittely jää tähän..
Ei mulla ole mitään muita vaatimuksia kuin et ei tupakoi ja harrastaa jotain liikuntaa. Ei taida siltin meikän ukonäkö riittää kenellekkään kun naiset on niin pinnallisia ja ennakkoluuloisia.
No niin ja 11 vuoden työ jakson jälkeen jäin työttömäksi et se on varmaan sit totaalinen turn off.
kaltaisiasi, liikaa. Itsekin
Ja samaa olen miettinyt; pitäisi olla ylipainoinen mitäänsanomattoman näköinen pirttihirmu, jota varmasti kukaan ei halua.. eikä vie.
Siinä se syy.
Eli se on se itserakkaus, kun kuvaatte omaa itseänne valikoitta positiivisimmat asiat (ette sitä, että saatatte tietyllä hetkellä näyttää itsekin homssuiselta, flunssaiselta, väsyneeltä jne). Ja kun katsotte muita naisia, valikoitte negatiivisimmat asiat.
Harmittaa, kun ihminen joutuu pettymään suhteita luodessaan,kynnys uuden luomiseen vaan kasvaa.Kyllä aikuisiällä suhteen luominen on jo paljon vaikeanpaa kun teininä,luulen niin.Itselläni on suurinpiirtein sama tilanne,vaikka mies puolinen oonkin.Varmaankin etsintä,kunse jollakin lailla on päälimmäisenä,on se kriteeri,että joku täytyis löytää tekee ongelmia.Joku taas hakee vaaan seuraa kun se on toisaalta helppoa kaiken laisten treffipalstojen kautta.Nekin on kuin orja markkinat,katellaan,luetaan ja kokeillaan onnea jos siltä tuntuu ja hyvältä omastamielestä näyttää.On meitä kunnon miehiä olemassa kun vaan meidät löytää ja en usko että ne kunnon miehet ihteään kehuu profiileissa.ei se kuulu oikein kuvaan.Puhemiehet on erikseen.
Tupakoimaton,ei pesusieni viinan suhteen.Vartalolla ja näöllä ei pahemmin merkitystä.Enemmän arvostusta saa silmiin katsominen,pilke silmäkulmassa,keskustelee asioista ennen kuin vetää herneen nenään ja miten emäntä kroppansa kantaa ylväästi.Onhan se jokin muukin en tiiä mikä,itselle kolahtaa aika harvoin 7-9 vuoden välein.Kyllä mukaviinki neitosiin törmää,mutta kun ei tiedä seurustelevatko.Tulee näin ollen odotettua aloitetta.
Tupakoimaton , suvaitsevainen, ei pinnallinen eikä mustasukkainen. Luonteeltaan mukavan kiltti ja huumorintajuinen, ja sellanen kelle ulkonäkö ei merkka vaan luonne. Varmaan ihan mahdottomat vaatimukset mulla.
Aloittajalle: Vaikka toivoitkin enemmän miesten kannanottoja, niin silti samanikäisenä naisena haluan tähän kommentoida. Olen törmännyt samaan asiaan, että parisuhde tuntuu olevan saavuttamaton olotila itselleni.
En usko, että tulot tai status loppujen lopuksi ovat merkityksellinen tekijä. Olen yh-äiti, joka on ilman kenenkään avustusta kasvattanut lapsen, ostanut asunnon ja auton ja on hyvässä ammatissa. Olen nuorekas, itsestäni huolehtiva ja liikuntaa harrastava. Silti parisuhteissa tai niiden muodostamisessa olen huono. En usko, että kaikissa heiloissani olisi ollut vikaa, vaan on oikeasti peiliin katsomisen paikka...
Mitä oikeasti haluan? Vai pelkäänkö rakkautta? Että joku oikeasti rakastuisi minuun ja käytökselläni työnnän hänet pois luotani. Treffipyyntöjä tulee edelleen, mutta olen itse saalistaja, enkä syty helpolla. Kun sitten tapaan miehen, jonka kanssa synkkaa (ja jota yleensä itse lähestyn ensin), haluan kaikki, pian, heti, äkkiä. Se yleensä karkoittaa miehet ja he tekeytyvät sitoutumiskammoisiksi. Kun sitten tapailu on ohi, järjestään kaikilla heillä on vähän ajan päästä parisuhde.
En tarkoita, että sinun luonteesi olisi yhtäänkään samanlainen kuin minun, mutta itsessäni tiedostan näitä "haittatekijöitä". Vai onko se sitten niin, että kun se ns. oikea osuu kohdalle, hän tuntee samoin, eikä ahdistu siitä, että toinen on heti valmis suhteeseen? En kaipaa aviolittoa, enkä välttämättä avoliittoakaan, vaan kumppania, jolle saa osoittaa rakkautta ja hellyyttä ja jonka kanssa jakaa arkiset ilot ja murheet.
Tsemppiä meille molemmille sen oikean löytämiseen! :)
Kommentoinpa ensin tuota miksi vähän luulen ettei noin yleisesti flaksi käy tai vaihtavat siihen homssuiseen tanttaan. Olisiko niin että olet hieman liian itsevarma, ehkä vähän liian kaunis & koulutettu ja tulotkin on ihan mukavat, hui, siinähän normihemmo säikähtää että joutuu altavastaajaksi kanssasi kun varmaan osaat myös keskustella niin että ajoittan kaveri tuntee itsensä tyhmäksi seurassasi jos sattuu olemaan hiljaisempaa sorttia...eihän sitä semmoista kestä jos haluaa itse olla alfana ja haluaa vähän itseään vatimattomamman naaraan joka on sitten tavallaan riippuvainen eikä jätä niin helposti kun paljastuu miehestä pikkuhiljaa niitä ei niin hyviä ominaisuuksia.
Koska olen vähän "outo" minulle saattaisi hyvinkin "kelvata" juuri sinunlaisesi naaras joiltakin osin, ehkä jopa kaikilta jos olet hoikka ja ulkoisesti nätti minun silmään, se kun valitettavasti aika paljon merkkaa kuitenkin. Oikeastaan kun haluaisin löytää osin juuri kaltaisesi, hieman omaakin omaisuutta jo keränneen hyvässä työssä olevan naisen jolla on jo omakin elämä olemassa. Jos se vielä natsaisi ettet välttämättä ihan heti olisi sitä elämääsi 100%:sesti jakamassa, siis ei mitään kiirettä yhteenmuuttoon ennen kuin molemminpuolin ollaan varmoja että tässä se nyt on, niin kyllä minua ainakin voisi miellyttää kun itse olen harkitsevainen ja virheliikkeitä välttävä ajattelutavaltani.
Oikeasti olen naisena havainnut että se muutama lisäkilo BMIssä ei ole haitta vaan monesti etu. Pidän kuitenkin itsestäni huolta, liikun säännöllisesti ja kropastani näkee heti etten ole sohvalla makaavaa sorttia. Minullakin on akateeminen tutkinto, hyvä työ, palkka tosin sinua pienempi ja omaisuutta en ole kerännyt enkä perinyt. Vapaa-aikani on mennyt harrastuksiin, matkusteluun ja muutenkin taidan olla sinua lennokkaampi ja boheemimpi tapaus (kirjaa en ehtisi kirjoittaa).
Taidan sitten kuitenkin olla jotenkin vääränainen, koska en ole huomannut että minulla olisi yhtään sen helpompaa vakituisen kumppanin saaminen?
Olen miettinyt että ikä on se ratkaisevin juttu. Tässä iässä (40 ) harva - nainen tai mies - on enää helppo tapaus ja se vaikuttaa suhteiden syntymiseen ja jatkumiseen. Sinulla voi olla myös "liian kova haku päällä" - sellainen karkottaa miehiä.
Mulle tuli myös mieleen sellainen, että oletko lopulta tehnyt elämässäsi kaiken sen, mitä "miesten olisi pitänyt tehdä?" Ts. ainakin itselleni ex-mies sanoi erottuamme että "olisit joskus antanut mun olla tarpeellinen". Se havahdutti ja tajusin että olin ollut liian määrätietoinen liian "hyvä". Miehen pitää saada tuntea onnistuneensa ja olevansa hyvä myös. Millainen mies sinulle edes pärjäisi?
On varmaan totta, että tietty "äidillisyys" vetoaa joihinkin miehiin, mutta usein jopa vaarallisiin ja ns. vääriin eli sellaiiin äitiä-vailla-tyyppeihin. Muista myös tämä.
Enpä malta olla vielä tähänkin kommentoimatta eli ne lisäkilot on aina haitta, minun silmään ja useimpien muidenkin miesten, jotkut vaan joustaa helpommin.
Aloittajan kanssa olette kuin eri planeetalta, hänessä sentään on hyviä piirteitä mutta kaltaisessasi 13 tusinaan mahtuvassa "carpe diem"-luonteisessa naisessa ei ole oikeastaan mitään miksi joku hyvin toimeentuleva mies haluaisi taakakseen pidempään suhteeseen. Jos tuohon ikään ei ole saanut yhtään omaisuutta tai varallisuutta haalittua kyllä se jo osoittaa ettei sitä massia kerry jatkossakaan naisen puolelta, aika inhottavaa olisi aloittaa yhteiselämä niin että pelkästään mies kustantaa itsekseen esim. suuremman asunnon ihan vaan siksi että rouva on koko ikänsä humputellut maailmalla, varmaan sitä jatkossakin pitäisi päästä aina reissuun ja ilmanmuuta miehen piikkiin, ei kiitos ainakaan minun kanssa. Aloittajan kaltaisen kanssa paljon helpompaa olisi aloittaa yhteiselo kun ei tarvitsisi puutteessa elää miltään osin ja rahaa riittäisi huvitteluunkin molemmilla.
Joo, kyllä se ikäkin vähän vaikuttaa, vähän nuorempi saa nainen olla muttei liian nuori, toisaalta jos pitää valita ottaako elätiksi sellaisen 4-kymppisen jolla ei mitään varallisuutta vai nuoremman niin kukapa sitä vanhempaa valitsisi, ei kukaan.
Voi kuule Sovistiko. Voit olla suhteeni huoleti, minullakaan ei libido värähdä eikä sielu sykähdä kaltaisesi miehen edessä.
Anteeksi nyt vain, mutta taloudellinen turvattomuutesi vaikuttaa olevan aikamoista (pelko pärjäämisestä) ja/tai sinulle on selvästi tärkeämpää status ja varakkuus kuin rakkaus. Minulla on asuntovelkainen keskustakaksio ja se riittää lapsettomalle naiselle oikein hyvin. Kääriliinoissa ei ole taskuja, sanovat sukulaislapsenikin (eli mahdolliset perilliseni). Yhden heistä kanssa tein viime keväänä ihanan ulkomaanmatkan.
Minulla on viisi kiloa ylimääräistä (eli yli normaalin BMI:n), rinnat ovat olleet jo teinistä (silloin kun oli 5 kiloa alipainoa eli olen ns. muodokas). Kyllä - kiinnostan miehiä aivan omiksi tarpeiksi, päät kääntyvät, seksikkääksi ovat sanoneet naisetkin, mutta pitkäaikaisen suhteen luominen sellaisen kanssa, joista olen itse kiinnostunut on vaikeaa. Kiinnostun rehellisesti sanottuna itse hyvin harvoin, enkä ole erityisen kiinnostunut ns. hyvin toimeentulevista (joita tapaan työelämässä päivittäin), ainkaan jos se on miehen ainoa hyvä ominaisuus.
Aloittajalle toivon hyvää jatkoa ja aitoa rakkautta kesään!
Hyvä "nainen aloittajalle"!
En olisi sinua paremmin osannut sovinistille kirjoittaa! Hyvä! Vaikutat aidolta ja mukavalta naiselta! Jatka samaan malliin. Sovinistiko voi jatkaa omaisuutensa haalimista ihan keskenään, heh heh.
Olen nainen, mutta vastaan silti...näkemykseni
kun mies tulee esim nettitreffeillä esittelemään itsensä ja luettelee heti etelänmatkat, sukellukset, loistoauton, golffin, tulot ja muut kruunut, niin se on erittäin luontaantyöntävää. Se mies on jo saavuttamaton ja määrittelee itsensä saavuttamillaan ....rahalla. Mies tekee itsestään kaupallisen myytävän tuotteen.
Olisinko minä hankinta muiden joukossa? Pokaali? Blondi pokaali isoilla tisseillä, hymyilen ja olen hiljaa? Silloin hän tulee pettymään, koska minulla on oma tahto ja olen puhekykyinen. Miten mies kokee jo kaiken hankkineen naisen? Varsinkin jos tuntee itsensä köyhemmäksi?
Eli kun esittelet itsesi, millä sanoilla kuvailisit itseäsi? Onko se auto vai sinä siellä tavaran joukossa?
Maallinen omaisuus on miehelle valtaa ja meriitti cv:ssä. Ikäisesi miehet ovat vanhanaikaisia, eivätkä välttämättä osaa suhtautua naiseen, jolla jo on nämä vallan merkit.
Roolit ovat jo lähteissä päälaellaan asetelmassasi. Joten millainen mies max uskaltaa lähestyä sinua? Veikkaampa että Suomessa erittäin harva. Enkä väitä että tahdot seuraksesi pintaliitäjää tai kullankaivajaa.
Laita s24 nettitreffeille profiili - siellä on paljon itseään rikkaaksi kutsuvia miehiä, jotka etsivät naista.
En usko et aloitan mitään suhdeta ikinä naisen kanssa. Ei kukaan mua hyväksy tälläisena kuin olen joten ihan turhaa edes yrittää enään.
Luulen, että toisilla voi ottaa itsetunnon päälle, jos nainen on "liian hyvä".
Pysyykö silloin vierellä? Jos huomaakin kaikki miehen inhimillisyyden ja "virheet"?
Toiset saavat myös yksinkertaisesti kiksejä siitä, että ovat paremman näköisiä, myös kammarissa, olivat sitten miehiä tai naisia.
Toiset taas haluavat palkintovaimoja.
Mutta miten saa kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan, uskallusta sitä tarvitseville..
En tiedä.
Olen 42-vuotias naimisissa oleva akateeminen mies. Vastaat kaikin puolin omaa ihannettani. Lisäisin liststaan, positiivinen ja iloinen sekä ulkoilmaihminen, joka pitää retkeilystä, laskettelusta, veneilystä ja golffaa. Valotettavasti kohdallani ei kaikki mennyt ihan nappiin, vaikka vaimoani rakastan.
En ole koskaan aloittanut suhdetta enkä tule aloittamaan jatkossakaan.
Pikkusen kuulostaa, että mietit aika paljon, mitä muut (=miehet) sinusta ajattelevat. Tuo "Mitä vielä pitäisi olla, jotta kelpaisi?" on aika alleviivaava.
Jos osuin oikeaan, niin ensinnäkään noin ajatellen ei ole mahdollista muodostaa tasavertaista parisuhdetta ja toisekseen miehet haistavat tämän mentaliteetin kaukaa. Vastavuoroisesti taas paras tapa aloittaa suhde on olla kaipaamatta sitä ensinkään.
Toinen, mikä hieman kalskahtaa korvaan on se, mitä kerrot itsestäsi: saavutuksia yms. Ne eivät kuulosta kovin feminiinisiltä asioilta, pikemminkin sellaisilta, mitä joku mies saattaisi mainita itsestään. Arvaa kiinnostuuko mies helpommin kummasta piirteestä naisessa. Se homssuinen nainen on todennäköisesti naisellisilla piirteillään ja naisellisella hääräilevällä käytöksellään napannut nämä sinulta jääneet miehet, koska näiden naisellista puoltaan toteuttavien naisten kanssa nämä miehet voivat paljon helpommin toteuttaa sitä omaa miehistä puoltaan. Tämä maskuliinisen ja feminiinisen puolen jakautuminen miehelle ja naiselle on pitkälti edellytys heteroparisuhteelle.
oot vaan suoraan sanottuna vitun pinnallinen! pitäiskö laittaa ajatukset puntariin ja miettiä omaa itseään. mikä on liikaa ja mikä liian vähän
Kertoisitko vielä aloittaja miksi olit yksin tähän asti ja "heräsit" etsimään miestä vasta nelikymppisenä?