Haluan neuvoja.
Siskoni varasti minulta miehen pari vuotta sitten. Tämä entiseni käytti henkistä että fyysistä väkivaltaa minuun.
Tämän tapauksen takia katkaisin siskooni välit vuodeksi. Ny olemme kuitenkin taas väleissä,mutta ei se tarkottaisi sitä ettenkö olisi unohtanut sitä mitä siskoni teki minulle. Se kaivaa edelleenki mieltäni.
Nyt siskoni on mennyt tuon entiseni kanssa naimisiin ja kuulin tässä hiljattain että siskollani on kuukautiset myöhässä(eivät siis käytä ehkäisyä).
Mä pelkään sitä että siskoni on raskaana,koska en halua hänen lapsen kummikseen(hän jo aikaisemmin kysynyt et suostuisinko).
Onko se väärin että kieltäytyisin kummiudesta ja siitä etten osallistuisi ristiäisin? En siis halua olla entiseni kanssa missään tekemisissä, saatika hänen perheensä !
Minulla tulee kova syyllisyys siitä et kieltäydyin, koska eihän se ole lapsen vika että inhoan hänen isäänsä (ja ehkä vähän äitiä).
Olen kait katkera siskolleni(tällä en tarkoita että minulla olisi vielä tunteita entistäni kohtaan - päinvastoin!). Koska jos siskoni saa lapsen niin minule tulee tunne että "Tuossa minun piti olla,hänen tilallaan ja kantaa tuolle miehelle lapsi" ja enpä kai halua nähdä siskoani onnellisena sen takia koska hän satutti mua pahimmalla tavalla. Että miten siskoni voi olla onnellinen ku tietää että satutti minua.
En enää kuitenkaan tunne niin paljoa rakkautta siskoani kohtaan kuin ennen.
Ennen tapahtumaa oltiin siskon kans kuin paita ja perse. Sitte sisko meni ja valitsi tuon miehen. Sisko siis tiesi että katkaisen välit häneen jos valitsee tuon miehen. Joten enpä kai ollu tärkeä siskolleni kun tiesi mitä tulevan pitää.
Tämä entinen siis käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan eikä tietenkään sisko tehnyt asian eteen mitää vaikka tiesi. Senkin takia en tykkää kattella kun siskoni on onnellinen. Eikä tämä mies ole pyytänyt minulta anteeksi.
Mutta olenko itsekäs jos kieltäydyin ristiäisistä? :(
Vaikka kertoisin siskolleni etten halua nähdä entiseni perhettä ja enkä halua olla entisen kanssa samassa tilassa niin eihän usko. Olen ennenki hänelle tästä maininnu.
Entisen seurassa tunnen itseni rumaksi, koska hän haukkui minun ulkonäköäni. En enää pysty olemaan entiseni seurassa normaali, olen kauhean varovainen siitä mitä sanon/olen ja miltä näytän, koska pelkään että hän kuitenkin sanoo jotai pahaa mistä. Vaikka edes selkäni takana.
Eli voisi sanoa että mua alkaa kuvottaa mun oma ulkonäköni entiseni läsnäollessa. Eli entiseni sai minun itsetuntoni todella alas,joka ei ole vuosien saatossa parantunu.
Siskoni varasti minulta miehen pari vuotta sitten. Tämä entiseni käytti henkistä että fyysistä väkivaltaa minuun.
Tämän tapauksen takia katkaisin siskooni välit vuodeksi. Ny olemme kuitenkin taas väleissä,mutta ei se tarkottaisi sitä ettenkö olisi unohtanut sitä mitä siskoni teki minulle. Se kaivaa edelleenki mieltäni.
Nyt siskoni on mennyt tuon entiseni kanssa naimisiin ja kuulin tässä hiljattain että siskollani on kuukautiset myöhässä(eivät siis käytä ehkäisyä).
Mä pelkään sitä että siskoni on raskaana,koska en halua hänen lapsen kummikseen(hän jo aikaisemmin kysynyt et suostuisinko).
Onko se väärin että kieltäytyisin kummiudesta ja siitä etten osallistuisi ristiäisin? En siis halua olla entiseni kanssa missään tekemisissä, saatika hänen perheensä !
Minulla tulee kova syyllisyys siitä et kieltäydyin, koska eihän se ole lapsen vika että inhoan hänen isäänsä (ja ehkä vähän äitiä).
Olen kait katkera siskolleni(tällä en tarkoita että minulla olisi vielä tunteita entistäni kohtaan - päinvastoin!). Koska jos siskoni saa lapsen niin minule tulee tunne että "Tuossa minun piti olla,hänen tilallaan ja kantaa tuolle miehelle lapsi" ja enpä kai halua nähdä siskoani onnellisena sen takia koska hän satutti mua pahimmalla tavalla. Että miten siskoni voi olla onnellinen ku tietää että satutti minua.
En enää kuitenkaan tunne niin paljoa rakkautta siskoani kohtaan kuin ennen.
Ennen tapahtumaa oltiin siskon kans kuin paita ja perse. Sitte sisko meni ja valitsi tuon miehen. Sisko siis tiesi että katkaisen välit häneen jos valitsee tuon miehen. Joten enpä kai ollu tärkeä siskolleni kun tiesi mitä tulevan pitää.
Tämä entinen siis käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan eikä tietenkään sisko tehnyt asian eteen mitää vaikka tiesi. Senkin takia en tykkää kattella kun siskoni on onnellinen. Eikä tämä mies ole pyytänyt minulta anteeksi.
Mutta olenko itsekäs jos kieltäydyin ristiäisistä? :(
Vaikka kertoisin siskolleni etten halua nähdä entiseni perhettä ja enkä halua olla entisen kanssa samassa tilassa niin eihän usko. Olen ennenki hänelle tästä maininnu.
Entisen seurassa tunnen itseni rumaksi, koska hän haukkui minun ulkonäköäni. En enää pysty olemaan entiseni seurassa normaali, olen kauhean varovainen siitä mitä sanon/olen ja miltä näytän, koska pelkään että hän kuitenkin sanoo jotai pahaa mistä. Vaikka edes selkäni takana.
Eli voisi sanoa että mua alkaa kuvottaa mun oma ulkonäköni entiseni läsnäollessa. Eli entiseni sai minun itsetuntoni todella alas,joka ei ole vuosien saatossa parantunu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sun siskoosiko se ei sitten käytä minkäänlaista väkivaltaa? Oletko kertonut kaiken mahdollisen tästä miehestä siskollesi? Millainen itse olit suhteenne aikana? Provosoitko miestä? Nalkutitko usein? Millaiset tilanteet ajautuivat väkivaltaan?
Vaikka nalkutin niin ei se oikeuta käymään kenenkään kimppuun. Mikään ei oikeuta käymää käsiksi - paitsi itsepuolustus.
Meillä meni entisen kanssa loppu suhteessa huonosti. Meinasimme erota muutaman kerran mutta päätettiin yrittää aina korjata suhde.
En tuntenu oloani rakastetuks. Tästä aiheesta kerroin monta kertaa silloiselle miehelle,mutta hän ei ottanut kuuleviin korviin. Hän ei kunnioittanut mua. Kun yritin keskustella suhteesta, mies vain pelaa tietokoneella. Kun pyysin häntä kääntymään ja keskeyttämään pelin keskustelun ajaksi - ei suostunut. Kun itse sitten juttelin hänelle - hän ei vastaillut. Tästä syystä hermostuin koska en tiennyt että kuunteleekohan hän mua oikeasti vai ei. Kuunnella ja kuuntelevinaan on kaksi eriasiaa. Tottakai mä hermostuin tuosta ku aikuinen mies ei voinut sen vertaa kunnioittaa mua.
Mies ei ollenkaa halaillut,pussailut tai muutenkaan näyttänyt mitenkään tunteitaan mua kohtaan. Kyllä sanoi tykkäävänsä minusta ku kysyin(loppu suhteessa hän ei enää rakastanut minua). Kun itse yritin halata tai pussata häntä - hän torjui aina,ihan joka kerta ! Tottakai tuo ottaa itsetuntoon ja pahasti. Itse niin yritin korjata suhdettamme mutta mies ei tullut puoli tiehen vastaan. Tästä asiasta siis riideltiin.
Mies sitte kävi muhun käsiksi kun koitti saada mut hiljaseks - onnistuiko? EI ! En ole tähänkää päivään mennes saanut häneltä anteekspyyntöä- tosin ei se enää auttaisi. Tämä mies sentää huusi mulle "SÄ ET OSAA TULLA NYÖRÄNÄ PYYTÄÄ ANTEEKSI!!" osaksi hän itse väkivallan jälkeen? Ei. Voin rehellisesti sanoa että ainaki tuon suhteen jälkeen olen oppinut kunnioittamaan ihmisiä oli mikä tilanne tahansa. Toisella väkivalta kerralla melkein löin pääni metalliseen hyllynkannattimeen, eli olisin voinut kuolla.
Tämä mies myös käytti henkistä väkivaltaa minuun. "Sä olit kauniimpi laihempana", "Sä olit kauniimpi pitkillä hiuksilla". "Sun mahas on tiellä","Sulla on riipputissit". Hän ei siis minua pahemmin kehunut kauniiksi, päinvastoin, hän jaksoi muistuttaa minulle milloin olin kauniimpi. Tunsin olevani ruma. Vielä tänä päivänä jos joudun tuon miehen seuraan niin tunnen itseni rumaksi ja yritän välttää sitä ettei entiseni näe minua. Kuvotan itse itseäni hänen seurassaan. Joten tämänki takia en halua ristiäisiin, koska pelkään henkisellä tasolla entistäni.
Kun hän sitten jätti minut, kysyin häneltä että olisko hän jättänyt minut vaikka olisimme saaneet suhteen kuntoon :"Todennäköisesti" oli vastaus. Hän siis koko sen kesän kiusasi minua. Olisi helvetti heti jättänyt minut eikä olisi pelleilly kanssani !
Loppu suhteen aikana tajusin että siskollani ja entiselläni on jotain meneillään. Mutta tätä he eivät myönnä. Eivät minua pettäneet, ehkä tunnetasolle, mutta ei fyysisesti. Entiseni siis erosi minusta siskoni takia ja siskoni erosi omasta kumppanistaan entiseni takia. Entiseni siis valehteli minulle päin naamaa asioita.
Otin siis siskoni luokse asumaan hänen eronsa jälkeen ja siskoni sitte lähti 3päiväksi entiselleni vaikka kielsin "Jos tuosta ovesta lähdet niin takaisin ei ole tulemista" sanoin. Siskoni oli siis ehtinyt asua luonani 2viikkoa. Hän lähti
Siskoni jätti siksi ajaksi omat kissansa mun hoiviin ! Ja tässäkö oli kiitos siitä että autoin siskoani? Otin siskoni uudestaan sitte luokseni asumaan siinä toivossa että sisko pitäisi lupauksena joka oli että hän jättää entiseni rauhaa. Heti ku käänsin selkäni ni sisko petti lupauksena. Heitin siskoni taas pihalle.
Tilanne rauhoittui ja otin siskoni taas luokseni asumaan ja annoin hänen pitää synttärinsä minun luonani. Siskoni ei edes seuraavana päivänä siivonnut jälkiä - yksin sain tehdä sen.
Otin siis siskoni luokse asumaan 2-3kertaa,eli annoin noin monta tilaisuutta korjata meidän välimme,koska mun luottamus siskooni meni totaalisesti. Hän epäonnistui ku kerroin että minä tai entiseni. Hän valitsi sisaruuden ja ystävyyden sijaan miehen. Eli noin paljon merkitsin siskolleni.
Pistin välit poikki ja vuoden ehdin olla ilman siskoani kunnes päätin ottaa hänet takas elämääni. En kyllä missään vaihees sanonut antavani anteeksi. Vaikka antaisin niin se ei tarkottaisi että olisin unohtanut kaiken mitä entiseni ja siskoni minulle ovat tehneet.
Nyt heille on ehkä tulossa lapsi ja en haluaisi osallistua ristiäisin - onko se väärin? Olen ollut siskoni kanssa väleissä välirikon jälkeen 9kk:ta ja tämä uutinen tuli tavallaan liian nopeasti. Ensin oli heidän häät pieni shokki minulle ja melkei heti perään saan sulatella tätä raskautta ! Tuntuu että he kääntävät veistä minun haavassani ! Olen itkenyt koko eilisillan tuon takia.
En ehkä halua nähdä siskoani sen kaiken jälkeen onnellisena. Ihan ku hän olisi unohtanut sen kaiken mitä hän teki minulle - ja minusta se tuntuu väärältä että olettaa että kaikki olisi hyvin ja olisin muka edelleenki hyväksynyt heidän suhteensa.
Tulipas pitkä selostus. Toivottavasti joku jaksoi lukea :(
Ei ole tietoa onko sisko raskaana mutta nyt pohdimme tässä pitäisikö ristiäisiin osallistua.
En oikein jaksa uskoa, että aloitus on totta mutta jos on, niin järjestä itsellesi ristiäiset eli ota uusi nimi. Ja vaihda paikkakuntaa samalla.
Tämä kaikki on totta. Jos joku ei usko ni voivoi.
Mietin etukäteen että jos siskoni on nyt raskaana(neuvolaan menee kuulemma tässä lähiaikoina tarkistamaan asian). Varmaan aika isolla todennäköisyydellä on raskaana kun menkat myöhässä. Ja he eivät ole käyttäneet ehkäisyä,koska he yrittävät nimenomaan lasta.
Haluan vain tietää ett podenko turhaan syyllisyyttä(lähinnä sen takia koska ei ole lapsen vika että inhoan isää ja hitusen äitiä. Eli tuntisin syyllisyyttä lapsen takia) jos kieltäydyin ristiäisistä. Onko siinä ny paha jos haluan varmistaa etukäteen koska ei mun mieleni tule koskaan muuttumaan.
Miksi minun tarttisi vaihtaa nimeni sellaisten ihmisten takia joista en kovinkaa välitä? Ei minun tarvitse sen takia nimeäni vaihtaa. Ja sitäpaitsi mä tykkään mun nimestäni. Ja olen aikaisemmin asunut samalla paikkakunnalla kuin siskoni ja entiseni, mutta muutin tapahtuneen vuoksi kauemmaksi. Joten olen joutunut laittamaan elämäni uuteen järjestykseen heidän takiaan.
Ei sun ole mikään pakko mennä ristiäisiin tai tuleviin häihin. Ne kummatkin tietää, että ovat loukanneet sua verisesti. Musta myös tuntuu, ettei sekään juttu tule kestämään mitään ikuisuuksia. Mies alkaa jonkin ajan kuluttua käyttäytymään samalla tavalla sun siskoasi kohtaan ja kohta onkin jo ero edessä.
Uusi nimi ja uusi elämä. Katkaise nyt ne välit oikeasti. Vai vielä kissoja hoitoon.
Kuulostaa kamalalta! :( Laita oma hyvinvointisi nyt etusijalle. Ota etäisyyttä siskoosi, jos siltä tuntuu. Äläkä turhaan pode huonoa omatuntoa, vaan keskity itseesi. Aina ei tarvitse ajatella ensin muita, etenkään silloin, kun itsestä tuntuu noin pahalta.
Mutta kun siskoni ja äitini varmaa kuvittelee että olen unohtanut kaiken ja olen päässyt yli yms. Eniten kans pelkään että minua aletaan haukkumaan yms jos kieltäydyin ristiäisistä. Jos siskoni suuttuu siitä nii suuttuuko hän ihan aiheesta vai aiheettomasta?
Onhan se kurjaa että jätän menemättä koska eihän se lapsi ole mitään tehnyt, pieni viaton luontokappale :( Mutta jos heille syntyy tyttölapsi nii kyllä hän sitte murrosiässä tajuaa miksi tein niin kuin tein. Tytöthän ovat kovin vakavia tarkkoja siitä "kavereihin eksiin ei kosketa".
He ovat seurustelleet vasta 1,5vuotta niin kyllä heillekin iskee se kunnon arki elämään jolloin alkaa kaikki tuntuu itsestäänselvyytenä. Niinkuin meilleki kävi entisen kanssa.
Onneksi olen oppinut tuosta suhteesta toisen ihmisen kunnioituksen ja sen että sana "Anteeksi" ja "kiitos" oikeasti tuntuvat hyvältä ja saa toisen hyvälle tuulelle. Eli jotain hyvää huonosta suhteesta sain.
Olen kyllä myöskin uudessa suhteessa jossa nykyinen kyllä kunnioittaa mua oli mikä tilanne tahansa. Eilenki ku hieman pidin mykkäkoulua kumppanilleni ja kuulin tuon mahdollisen siskoni raskaudesta - purskahdin itkuun. Nykyinen mieheni tulee ja ottaa minut syliinsä ja eikä sano sanaakaan, koska sanoja ei tarvittu. Se että nykyinen mieheni tuli ja otti syleilyynsä vaikka hän tiesi että olen hänelle hieman vihainen :) Kyllä se ärtymys lähti :)
Entisellä ja nykyisellä on ikäeroa melkei 10v. Nykyinen on nuorempi, jolla on tuo arvomaailma kohdillaan ja on Mies isolla M:llä verrattuna entiseeni.
Onneks tunteeni kuolivat entistäni kohtaan eron jälkeen vaikka kinusin häntä takaisin. :) Onneks en jäänyt kuitenkaa roikkumaan hänessä kun löysin paljon parempaa. :)
Missään tapauksessa sinun ei pidä suostua kummiksi.
Siskosi haluaa oman pahan omantuntonsa vuoksi hoitaa asian näin. Jos suostut niin hän voi ajatella kaiken olevan "anteeksi annettu".
Sen lisäksi KUKAAN ei voi velvoittaa sinua tuon ex-mulkerosi lapsen kummiuteen. Jo pelkkä ajatuskin on täysin naurettava.