Onko kenelläkään parisuhteessa ongelmana rahankäyttö? Mieheni (42v.) on ollut ikänsä töissä mutta ei ole pystynyt säästämään penniäkään tuona aikana. Eli kun tili tulee on sen mentävä vaikka väkisin ennen seuraavan tilin tuloa. Itse olen säästänyt rahaa vaikka en ole ollut yhtä kauan töissä. Aiomme hankkia omakotitalon ja ottaa siis lainaa. Ärsyttää suunnattomasti että mies ei pysty yhtään säästämään! Joskus käy jopa niin että joudun lainaamaan hänelle rahaa kun omansa ovat loppu ja lasku pitäisi maksaa. Pidämme rahat erillään ja varmasti myös jatkossakin. Onko muilla kokemuksia?
rahankäyttö
jonna
81446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En kyllä ymmärrä tuota pointtia miehelläs, että mikäli rahaa on, se on PAKKO polttaa poies ennen seuraavaa tiliä...
Mutta-mutta: aika tavallista on, että se raha mikä tulee, se myös menee, ainakin näin 3 hengen taloudessa.
Hmm...Minä olen ainakin kulutusihmisiä :) Elän täysillä enkä pahemmin säästele, pieni varanto on olemassa pahanpäivän varalle mutta ainainen kituuttaminen ja säästäminen on kurjaa - mihin sillä tähdätään? En todellakaan halua olla hautausmaan rikkain nainen :) Tosin mulla on sen verran pieni palkka, että ei sitä tartte kuluttamalla kuluttaa, yleensä loppuu ihan sopivasti ennen seuraavan tuloa :)
Meitä on siis kahdenlaisia: kituuttajia ja tuhlaajia. Pitäkää rahat erillänne ja muista pyytää että mies maksaa takaisin jos jotain lainaa :) Älä ota pultteja rahankäytöstä, miehessähän voisi olla enemmänkin vikaa: pettäisi, joisi rahat, käyttäisi rahat aineisiin... :)
Meitä ihmisiä on erilaisia ja toisilla se raha ei pysy enempää taskussa, kuin pankkitililläkään. Kun nyt kuitenkin suunnittelette tuota omakotitalon ostoa, niin mietippä tarkkaan, että kenen nimiin lainan otatte ja kuinka se hoidetaan. Ajattelin vaan, että miten mies pystyy osuutensa hoitamaan, jos jo nyt ilman lainaa hän joutuu välillä lainaamaan rahaa sinulta. Oleppa siis varovainen.
Suunnilleen miehesi ikäisenä omakotitalossa asuvan perheen isänä ja näemmä yksin taloudellisen vastuun kantavana sanoisin että, mieti tarkkaan enenkuin lähdette hankkimaan omakotitaloa.
Aikanaan jouduin vuositolkulla kuuntelemaan valituksia siitä kuinka mahdotonta meidän on asua pienessä rivitalokolmiossa. Lopulta aloin antaa asiassa periksi ja uskomaan itsekkin elämisen mahdottomuuteen niissä oloissa mitä meillä oli. Teimme järjestelyn jossa minä maksan asumieseen liittyvät menot siis myös yhteisen asunnon lainan lyhenykset ja puolisoni maksaa päivähoiotokulut ja ruokatalouden. Tämän seurauksena jouduin tilanteeseen missä koko tilini aina meni laskujen maksuun ja välillä jouduin käyttämään jopa kulutusluottoa selvitäkseni laskuista. Kuitenkin puolisoni kääntyi anina minun puoleeni kun häneltä olivat rahat lopussa ja ainoa keino auttaa oli useinmiten ottaa lisää kulutusluottoa. Koska molemmat tarvitsivat autoa työssä kulkemiseen joudun vielä maksamaan kulut mitä kahdesta autosta aiheutuu. Vaimoni työsuhteet ovat olleet määräaikaisia ja yleensä eri paikkakunnalla kuin minun. Kun tulee keskustelua uusista hankinoista on lopputulos yleensä se että olen tullut pihiksi ja en mymmärrä hankinnan tarpellisuutta tai että en halua kuunnella häntä. Tästä seuraa riitelyä joka ei pääty ennen kuin olen keksinyt jonkin keinon hankinnan tekemiseksi. Vähitellen olen saanut tilanteen kuitenkin vähän helpottumaan työpaikan vaihtumisen ja useiden palkankorotusten myötä. Rivitalossa asuessamme teimme silloin tällöin ulkomaan matkoja ja hiljattain onnistuin kustantamaan perheelleni jopa kauan kaivatun lomamatkan, mikä kuitenkin edellytti kulutusluoton, josta olin jo päässyt eroon uudelleen käyttöön ottoa. No olisin tilanteeseen kuitenkin muuten tyytyväinen mutta nyt puolisoni haluaisi lähteä päätoimisesti opiskelemaan. kun sanoin etten voi auttaa häntä rahallisesti tässä asiassa on riitely taas alkanut ja hänen mielestään en ymmärrä sitä kuinka tärkeää on että hän saa tutkinnon ja sitä myötä vakituisen työpaikan. Ehdoittamani muutto takaisin rivitaloon ei kuitenkaan tule kyseeseen tutkinnon hankkimiseksi.
Näinollen jo
udun toistuvasti riitoihin raha asioiden vuoksi aviopuolisoni kanssa. En halua kuitenkaan eroonkaan perheestäni jota rakastan, mutta sopuisa kotona oleminen nayttäisi vaativan sitä että olen valmis maksamaan siitä aina vain suuremman rahallisen summan. Jotenkin tilanteeni on alkanut muistuttaman vuosia jatkuvaa kiristystä.
Yleinen tapa näyttää olevan sellainen, että perheen yhteiset pakolliset menot laskutetaan aina mieheltä. Autot, asunnot ja pakolliset laskut vievät yllättävän paljon. Tosin omakotitalo ja oma auto/autot on monesti edullisempi vaihtoehto kuin vuokraluukku kerrostalossa ja julkinen liikenne.
Ruokakaupassa käynnit ja lasten vaatteet yms. taas laskutetaan yleisen tavan mukaan naiselta. Niiden osuus jää luonnostaan pieneksi muilla paitsi aivan pienituloisilla.
Meillä on ongelma on kestokulutustavaroiden uusimisen vaikeus. Maksajaa pesukoneeelle, uudelle autolle, huonekaluille yms. ei löydy. Pihiys on tauti siinä missä tuhlaavaisuuskin.
Me taidamme olla hyvin poikkeava
pariskunta,sillä nämä pakolliset
laskut ovat kyllä tässä taloudessa
naisen huolena-eli mun.
Mieheni tienaa kaksi kertaa enemmän kuin minä,
ja se miten hän kantaa kortensa kekoon
yhteisessä taloudessa,on ruokien osto..
Loput jäävätkin mulle.Jos yritän saada
häntä maksamaan laskun-syntyy riita.
Hänen mielestään on kohtuutonta edes pyytää
häntä maksamaan ruokien lisäksi mitään muuta..
Pariin otteeseen olen saanut hänet myöntymään maksamaan laskun..mutta silti on ks. laskut
tulleet lopulta perintätoimistosta...
Ja raha? Mieheni kohdalla edelleen täysi mysteeri,
tienaa huomattavsti enmmän kuin minä,mutta useasti mun on silti täytynyt loppukuusta
ostaa ruuat kun puolisollani on rahat loppu..
Kaikki on mun nimissä,kaikki mun vastuulla,
mietin kauan jaksan.
minä maksoin tasan kaikesta puolet, myös äitiyslomalla. Jouduin myös yksin kustantamaan työpaikkamatkani, vaikka hän oli 1 km:n päässä töissä, minä kuljin autolla 70 km:n päässä. Ruokakaupassa kulutin kuulemma liikaa vaikka hänelle tehtiin näistä eväät ja minä maksoin työpaikkaruokailuni itse. Jos pyykkikone hajosi, oli se minun maksettava, koska minä olen nainen (?) jne jne... Arvatkaa kummalla oli enemmän rahaa "omiin" menoihin...
niin että sinä maksat talolainaakin sitten yksin...