Parhaan ystäväni viisi vuotta kestänyt suhde on jo pitkään ollut ajautumassa karille, ja nyt hänen miehensä kertoi minulle kännissä, että haluaisi epätoivoisesti erota, mutta ei uskalla, sillä ystäväni on uhannut tappaa itsensä jos joutuu jätetyksi. Uskon tuon helposti, sillä ystäväni on todella läheisriippuvainen, ja on vuosien saatossa uhkaillut minuakin vähän samaan tyyliin.
Mitä tehdä? Ei ole minun asiani puuttua tähän, mutta haluaisin kovasti kertoa ystävälleni mitä hänen mieheltään kuulin. Tiedän vaan etten voi kertoa, ja näin ollen he vain jatkavat huonoa suhdettaan, ja mies on jumissa ystäväni kanssa. Olen kuin puun ja kuoren välissä.
Mitä tehdä? Ei ole minun asiani puuttua tähän, mutta haluaisin kovasti kertoa ystävälleni mitä hänen mieheltään kuulin. Tiedän vaan etten voi kertoa, ja näin ollen he vain jatkavat huonoa suhdettaan, ja mies on jumissa ystäväni kanssa. Olen kuin puun ja kuoren välissä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Itsemurhalla uhkaamista raukkamaisempaa tekoa ei olekaan ja se ei saa olla este erolle! Toista ei voi pakottaa jäämään epätyydyttävään suhteeseen! Ystäväsi pitäisi saada ammattiauttajan pakeille juttelemaan ongelmistaan. Jos ja kun hänen poikaystävänsä ottaa hänestä eron, niin jos hän alkaa uhkailemaan henkensä riistolla, niin soitatte vain 112. Tätä samaa kaavaa voi toistaa joka kerta, muuta huomiota hänelle ei tarvitse antaa.
Helppo olla maalla viisas kun merellä on hätä mutta tuon äijän pitäisi ainakin mun mielestä päästä jollekin ammattiauttajalle purkamaan tuntojaan, syöhän se rotan lailla häntäkin tuo tilanne jos toinen "pitää itseään panttivankina" tuossa suhteessa. Siellä voisi ammattiapua saada tuohon tilanteeseen.
Älä kerro sille ystävälle, ei tiedä seurauksia. Tälleen varmaan jo tosin mietit itsekin, kunhan anonyymi ip Suomi24:stä vähän komppaa.
On ystäväsi oma asia, että päätyykö hän siihen itsemurhaan vaiko ei. Ystäväsi miehen asia ei ole jäädä suhteeseen, jossa toinen osapuoli kiristää itsemurhalla.
Paras mielestäni olisi, että kerrot tälle miehelle, että jos hän pääty eroon, niin ystäväsi tekemiset eivät ole hänen vastuulla. Miehen elämäntehtävä ei ole olla pitämässä ystävääsi hengissä ja jäädä sen takia suhteeseen.
Soita jonnekkin mielenterveys toimistoon tai hullujen huoneelle tai poliisille ilmoitat tai tytön äidille.
Tytön äidille ehkä, jos kyse on nuoresta aikuisesta, mutta mt-hoitoon ketään ei saa vastoin omaa tahtoa. Mutta seuraavalla kerralla kun ystäväsi uhkaa tappaa itsensä niin silloin toisen osapuolen _velvollisuus_ on soittaa 112:een. Se, että ystäväsi vaatimuksiin suostutaan, kun hän esittää uhkauksen, on hänen toimintansa mahdollistamista. Mahdollistaminen ei koskaan ole palvelus sen kohteelle, päinvastoin. Ystäväsikin on varmasti itsekin ahdistunut omasta käytöksestään ja haluaisi siihen apua.
"mt-hoitoon ketään ei saa vastoin omaa tahtoa."
Olet väärässä. Normaali reitti on esim terveyskeskuslääkärin lähetteellä psykiatriselle osastolle, siellä 3pv tarkkailu ja hoitoon määrääminen tai vapautus.
No huh huh. Ensinnäkään tarkkailuun ei voida ottaa noin heppoisesti, että epävakaa ihminen uhkaa itsarilla erotilanteessa. Tuossa tuskin on edes todellista vaaraa. Kunhan uhkailee. Jos siitä jouduttaisiin tarkkailuun, niin osastot pullottaisivat tarkkailussa olijoita. Ihan höpö höpöä. Ei hän pääsisi päivystyksestä osastolle, vaikka vaatisi...
Pääsin tarkkailuun kun sanoin että väsyttää ja haluan nukkua ja jos en pääse osastolle juttelen kanssasi tuolla parkkipaikalla kun vuorosi päättyy. Eräs psykiatrinen sairaala Helsingissä.
Niin siis halusit itse hoitoon. PAKKOhoitoon ei saa ketään pelkän uhkauksen perusteella eikä yhden lääkärin lähetteellä.
Hups luin liian nopeasti.
Onhan itsetuhoisuus on syy pakkohoidolle.
Kyllä tosiaan, avoin itsetuhoisuus/psykoottisuus on kriteeri pakkohoidolle. Jos potilaasta epäilläillään olevan vaaraa hänelle itselleen tai muille ihmisille tai läheisille, niin hänet lähetetään M1-lähetteellä pakkohoitoon.
Et ole puun ja kuoren välissä. Jos olet ystävä sanan varsinaisessa merkityksessä, kerrot tietenkin mitä mies on sanonut. Et käsittääkseni ole miehelle sen kummemmin ystävä. Ystävät ovat lojaaleja toisiaan kohtaan.
Tuossa ei ole kyse rakkaudesta vaan henkisestä väkivallasta.
Niin, ystävät ovat lojaaleja toisilleen. Mutta tässä tapauksessa täytyy ajatella myös sitä että ystävälläsi on mielenterveysongelmia ja asiasta kertominen saattaa pahentaa tilannetta. Sitä miestä pitäisi jotenkin kannustaa eroamaan, eihän tuollainen tilanne voi loputtomiin jatkua. Sinun tietty kannattaa olla ystäväsi tukena ja auttaa häntä selviämään.
Itseänikin on uhkailtu joskus vastaavalla tavalla ja tiedän miltä se tuntuu. Eron tein silti, onneksi mitään radikaalia ei tapahtunut.
Sitä juuri pelkään, että jos minä nyt puutun asiaan ja saan pyörät pyörimään, ja jotain radikaalia tässä tapauksessa tapahtuukin, niin sitten sen on mun syytä :(
En oikeasti tietä miten edetä asiassa, kun mies ei siihen selkeästi pysty. Ja jollekin joka täällä sanoi että minun tulisi olla vain ystävälleni lojaali, niin kyllä hänen mieheensäkin on tässä vuosien aikana tutustunut ja ystävystynyt. Välitän syvästi molemmista, joskin ystävääni kohtaan tunnen nykyään jonkinlaista halveksuntaa, niin epäreilusti hän muita kohtelee.
Oikeastaan on kai väärin edes sanoa häntä parhaaksi ystäväkseni enää, tein sen lähinnä tottumuksesta. Parisuhteensa aikana ystäväni on omistautunut 100-prosenttisesti miehelle, eikä häntä näe juuri koskaan. Mieskään ei kuulemma saisi käydä missään, varsinkaan naispuolisten ystävien kanssa. Minuakin hän on kerran syyttänyt miehensä vikittelystä, vaikka olen itse kihloissa!
On kyllä raukkamaista vaatia toista jäämään luokseen, tiesin alusta saakka että näin tässä tulee käymään, sillä ikävä kyllä tunnen ystäväni pimeän puolen...
Älä kerro ystävällesi mitään miehen puheista. Sinun ei kannata ruveta hämmentämään toisten parisuhdetta. Ainoastaan voit kertoa miehelle sen mitä tässä ketjussa on toistettu. Mies ei ole pakotettu uhraamaan omaa elämäänsä parisuhteessa, joka ei toimi ja jossa kiristetään itsemurhalla.