Tapasin tämän miehen baarissa, ylläripylläri. Hän auttoi minua eräässä kiperässä tilanteessa tuona iltana. Mitään ei silloin tapahtunut, itseasiassa säädin hänen idiootti kaverinsa kanssa. Jokin siinä ihmisessa kuitenkin jäi mieleen. Uskaltauduin juttelemaan tälle miehelle facebookissa ja pyysinkin häntä sittte tuhannen tuiteroissa kahville, mutta päädyttiinki suoraan hänen luokseen. Kahvi kutsu kuitenkin jäi vielä voimaan ja aloimme tapailla ja tutustua.
Mitä enemmän tähän ihmiseen tutustuin, huomasin kuinka hyväsydäminen, fiksu ja kultainen tämä mies on. Kaikki, joka ikinen kosketus ja jokaikinen yhdessä vietetty rakkauden täyteinen hetki on syöpynyt niin syvälle mieleen että ne tulee uniin ja ne vaivaaa.
Tämä mies kuitenkin jätti minut noin kuukausi sitten. Hän sai kämpän 200km päästä toisesta kaupungista noin parin viikon tapailun jälkeen. Kyllähän se kipeää teki mutta me päätettiin yrittää kaukosuhdetta, sillä ainakin itse tunsin niin paljon tätä miestä kohtaan jo siinä vaiheessa, että en millään oisi voinut luovuttaa. Kaikki asiat sujuikin hyvin ja tapasimme melkein joka viikonloppu ja joka kerta hänen ollessaan täällä oli upeaa. Tutustuin hänen perheeseensä ja heistäkin tuli minulle jo rakkaita.
Mutta yhtäkkiä, kuin seinään, tämä mies ei ollutkaan enää valmis yrittämään ja jatkamaan. Välimatka kuulemma ahdisti niin paljon, ja kumpikaan ei pidemmän päälle voi olla aina tyytyväinen. Hän myös perusteli valintaansa sillä, että kun hän on täällä, hän haluaa nähdä omia kavereitaan. Keskustelimme pitkään asiasta ja yritin vain saada tätä miestä ymmärtämään mitä kaikkea me menetetään. Päätös oli hänen puoleltaan tehty.
Minä itkin yöt ja aamut, huusin unissani, sydäntä riisti ja sitä riistää vieläkin niin pahahasti että en tiedä miten olla. Eilen kuitenki päädyimme samaan sänkyyn taas, ja nyt olen aivan täysin sekaisin että mitä tässä nyt tapahtuu. Satutan vaan itteäni, tekemällä tollasia tyhmiä juttuja. MUTTA vaikka kuulostaakin säälittävältä, en millään haluaisi olla ilman sitä, olkoon vaikka sitte elämässäni minkälaisena henkilönä tahansa. Tuntuu että kuolen tähän tuskaan, kun en voi saada mitä haluan. Kuka mut voi parantaa? Kuka mua auttaa? MISTÄ mä saan voimia ellää, jos tässä taas käy huonosti? mistä mä saan apua :(
Mitä enemmän tähän ihmiseen tutustuin, huomasin kuinka hyväsydäminen, fiksu ja kultainen tämä mies on. Kaikki, joka ikinen kosketus ja jokaikinen yhdessä vietetty rakkauden täyteinen hetki on syöpynyt niin syvälle mieleen että ne tulee uniin ja ne vaivaaa.
Tämä mies kuitenkin jätti minut noin kuukausi sitten. Hän sai kämpän 200km päästä toisesta kaupungista noin parin viikon tapailun jälkeen. Kyllähän se kipeää teki mutta me päätettiin yrittää kaukosuhdetta, sillä ainakin itse tunsin niin paljon tätä miestä kohtaan jo siinä vaiheessa, että en millään oisi voinut luovuttaa. Kaikki asiat sujuikin hyvin ja tapasimme melkein joka viikonloppu ja joka kerta hänen ollessaan täällä oli upeaa. Tutustuin hänen perheeseensä ja heistäkin tuli minulle jo rakkaita.
Mutta yhtäkkiä, kuin seinään, tämä mies ei ollutkaan enää valmis yrittämään ja jatkamaan. Välimatka kuulemma ahdisti niin paljon, ja kumpikaan ei pidemmän päälle voi olla aina tyytyväinen. Hän myös perusteli valintaansa sillä, että kun hän on täällä, hän haluaa nähdä omia kavereitaan. Keskustelimme pitkään asiasta ja yritin vain saada tätä miestä ymmärtämään mitä kaikkea me menetetään. Päätös oli hänen puoleltaan tehty.
Minä itkin yöt ja aamut, huusin unissani, sydäntä riisti ja sitä riistää vieläkin niin pahahasti että en tiedä miten olla. Eilen kuitenki päädyimme samaan sänkyyn taas, ja nyt olen aivan täysin sekaisin että mitä tässä nyt tapahtuu. Satutan vaan itteäni, tekemällä tollasia tyhmiä juttuja. MUTTA vaikka kuulostaakin säälittävältä, en millään haluaisi olla ilman sitä, olkoon vaikka sitte elämässäni minkälaisena henkilönä tahansa. Tuntuu että kuolen tähän tuskaan, kun en voi saada mitä haluan. Kuka mut voi parantaa? Kuka mua auttaa? MISTÄ mä saan voimia ellää, jos tässä taas käy huonosti? mistä mä saan apua :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
No sä tiedät että tuossa tulee taas käymään huonosti. Mies nyt käy paremman puutteessa pökkimässä sua. Mutta tuskinpa hän mitään suuria tunteita sua kohtaan tuntee. Ehkäpä sun pitäisi suoraan kertoa hänelle kuinka sekaisin olet. Jos miestä ei edelleenkään kiinnosta, niin pääsetpähän sitten ainakin paikkailemaan sitä särkynyttä sydäntäsi. Niin ja suosittelen lopettamaan kaikenlaisen yhteydenpidon.
Niitä siinä tuleeki tiedostan sen jo itekki ! Mutta tiiän sen että on sillä tunteita Mua kohtaan ja kyllä sen näkee siitä miten hyvänä se Mua kuitenki pitää ja hoivaa . Meidän piti tänään nähä ja keskustella mutta ei se ole ottanu mitään yhteyttä. Tiiän että se huomenna ottaa ja sanon sille että tässä ei ole mitään keskusteltavaa enää, sinä et ole mulle mitenkään velvollinen eikä sulla tarvi mulle mitään selitellä. Työniloa vaan minne ikinä meetkin. Päästän sen menemään. Minä oon puolet elämästäni selvinny ilman sitä nii miksen nytki?