Onko se ehkä koska vaikea muuten löytää kumppania? ajan puute? suuremmat "valikoimat? haluatte asettaa tarkat kriteerit? ette juokse enää baareissa? iskemiskulttuuri suomessa rajoittunuttta? haluatte tutustua rauhassa? tahdotte tutustua kirjoittamalla ensin? Arvostatte juttuja jotka tulevat esiin netissä heti?
Ihan mielenkiinnosta, kun harkitsen nettideitin aloittamista uudelleen. Kiinnostus on aika vähäistä koska kovasta yrityksestä ja kehutusta profiilista huolimatta treffejä sain parin vuoden aikana sovittua kuvan myötä vain kaksi kappaletta joista molemmat olivat puolin ja toisin pettymyksiä.
Ihan mielenkiinnosta, kun harkitsen nettideitin aloittamista uudelleen. Kiinnostus on aika vähäistä koska kovasta yrityksestä ja kehutusta profiilista huolimatta treffejä sain parin vuoden aikana sovittua kuvan myötä vain kaksi kappaletta joista molemmat olivat puolin ja toisin pettymyksiä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
En käy baareissa, enkä ole koskaan liioin käynytkään. Kas siinä syy.
Tuo on hyvä syy. Varsinkin kun Suomessa seuranhakua tapahtuu juuri lähinnä baarissa. Muualla saa ihan rauhassa kyllä katsella mutta ei koskea.
Itsekään en baareissa suuremmalti viihdy ja naisen metsästäminen noista kun ei ole se seksikkäin mies koskaan täysin epätoivoista.
Baariin menemiselle pitäisi siis täytyy olla jokin muu tehtävä koska tuo on aika impossible mission.
Osaan tehdä vaikutuksen vain pitemmällä tähtäimellä ja naamakerroin ei riitä naisten iskemiseen mihin törmäsin myös netissä.
Joskus ajattelin ennen kuin aloitin nettideitin että netissä parveilisi paljonkin juuri naisia jotka ei käy baareissa. Ei heitä kuitenkaan mahdottoman paljon siellä ole ja nettideitin tunnelma tuntui melkein samalta kuin baarissa. Lyhyitä yksinkertaisia juttuja ja viesteä sekä pintapuolisa tutustumista.
Sen takia ei oikein innosta kun tahtoisi saada syvällisempää naisesta ulos ilman että se pilaisi naisen tunnelmaa heti. Pariin tuollaiseen törmäsin aiemmin mutta toinen oli uskova ja toisen kanssa eivät oikein kemiat muuten kolahtaneet.
Niin, en tiedä miten paljon muista naisista ei käy näissä baareissa, mutta
jotenkin se kumppanin hakupaikkana ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta.
Selvänä siellä tuskin jaksaa istua ja sen tähden en ala naukkailemaan,
että soluttautuisi joukkoon.
Nettideittailu ei kylläkään sovi herkille ihmisille, sillä niin monenlaista yrittäjää
on liikkeellä. Itse olen toistaiseksi säästynyt näiltä ns. epämääräisiltä tyypeiltä.
En ole kovinkaan herkkä ihminen. Varmaan keskiverto miestä kovempi tapaus.
Mutta odotan kuitenkin kohteliasta ja ihmismäistä käytöstä myös netissä.
Sain huonon vaikutelman kauttaaltaan netin naisista, ei siis pelkästään sen takia ettei sopivaa löytynyt vaan juuri noiden käyttäytymisen suhteen.
Sen takia epäilen että paluu nettiin on epätodennäköistä. Minulla kuitenkin on ne käytöstavat ja fiksuus olemassa ja sen verran ylpeyttä ettei viitsi huvikseen nöyryyttää itseään.
En käy enää baareissa käytännössä ollenkaan, eikä edes kiinnostaisi enää käydä. Kieltämättä myös sanavalmis ja fiksu nainen on useimmiten sitä niin suullisesti kuin kirjallisesti eli ainakin tämä puoli selviää useimmiten aika nopeasti.
Eihän sitä ikinä tiedä, missä sen oikean naisen kohtaa. Yksi paikka tämäkin.
En enää nettideittaile, mutta silloin kun sitä kokeilin, niin toiveissa oli löytää joku toinenkin sellainen, jolla olisi elämässä muutakin sisältöä kuin tuo baarittelu ja biletys. Eipä löytynyt.
Ei täältä netistä ainakaan mitään vakavaa suhdetta löydä!
Tein kokeen:
Profiili 1: Nainen etsii piristystä...Ensimmäisen parin tunnin aikana 15 viestiä. En huomannut käydä tsekkaamassa kokonaiskävijämäärää.
Profiili 2: Nainen etsii aitoa miestä, aitoa suhdetta...Ensimmäisen parin tunnin aikana profiiliani oli käynyt katsomassa 59 miestä. Viestejä yksi!
Tälläkin hetkellä on profiili, mutta ei enää testi- vaan tositarkoituksella :)
Ja miksi sitten etsin netistä? Olen kotona viihtyvä ihminen ja kun sanonta kuuluu, moni kakku päältä kaunis, täällä kirjoittelemalla saa miehen sisäisestä olemuksesta paljon selville.
Samaa mieltä.
Jos olisin laskuvarjohyppääjä, niin en antaisi yhdenkään nettimiehen
pakata varjoani ennen hyppyä.
Toinen huomio.. Miksi varatut miehet etsii hauskanpitoseuraa?
Eikö oman vaimon kanssa voi pitää hauskaa?
..mutta se papin aamen tuppaa viemään naisilta ne halut, ristiäiset viimeistään.. mitäpä sitä enää esittämään kun mies on jo nalkissa ja elarit aivan tolkuttomat, jos erehtyy eroamaan. Elämästä voi nauttia, vaikka se kotka siellä nurkissa pyöriikin.
Ei vaan jaksa notkua baareissa enää, vaikka menekkiä kyllä on. Tulevat jopa naiset iskemään, mutta rahaa ja innostusta baareissa notkumiseen ei ole. Siksi siis nettideittailua. Toisaalta taas nettideittiprofiileista hyvin harva profiili kiinnostaa, sen verran, että viestittelisin niille. Lievä pettymys on siis ollut nettideittailu.
käy baareissa kun en juurikaan juo, siinä syy. Vaikuttaa vain epätodennäköiseltä et sieltä ketään löydän. Taidan olla vähän liian herkkä ja sinisilmänen tähän touhuun. Mun ulkonäkö kun on sellanen et miehet lähestyy mut syynä voi olla se seksiseuran haku. Kun ite haluais loppuelämäksi kainalon :-).
Pidän deittiprofiilia, koska saan helposti seuraa livenä, mutta olen sen verran erikoinen luonne, etten jaksa käydä läpi niitä pettymyksiä aina kun joku ihastuu minuun tai minä häneen. Netissä on helpompi heti aluksi kertoa ajatusmaailmastaan ja arvoistaan, ja jos ne eivät profiilissani miellytä, vältyn turhilta yhteydenotoilta. Voin siis ikäänkuin heittää kortit tiskiin ennenkuin ihastusta on puolin tai toisin tapahtunut.
Olen paljon ikäistäni nuoremman oloinen, ja ulkoisesti sellainen, että kaikenmaailman pelimiehet lähestyvät. Myös varatut miehet lankeavat usein ja tahtovat suhteen, mikä on minulle todella turn off.
Netissä jutellen (toivonmukaan) voin ehkä välttää pahimmat tapaukset. Tähän asti ainakin.
Käyn edelleen normaalisti ulkona silloin tällöin ja pidän silmäni auki, eli en jätä kaikkea yhden kortin varaan. Toivoisin tapaavani netin kautta vastaanlaisen miehen; sellaisen joka ei ole epätoivoinen, fanaattinen tai liian takertuva.
Nettideittailussa pitäisi muistaa välttää illusiota siitä, että kyseessä on joku karkkipuoti, jossa kaikki on mahdollista ja helppoa peliä. Loppupeleissä vaatii paljon aikaa, vaivaa ja tarkkaa silmää löytää sellainen, joka on todellakin sitä mitä väittää olevansa. Itse otan rennosti -se tupsahtaa jos on tullakseen, se oikea. Tai sitten ei. Siihen asti nautin kesästä ja elän itsekseni.
Jos käy pari kolme kertaa vuodessa ravintelissa ja silloinkaan ei mitään kokoillan
istujaisia, niin sula mahdottumuus törmätä juuri siihen oikeeseen.
Harrastuksissa samaa sukupuolta etupäässä. Tässä netti astuu kuvaan...
Haittapuoli on kuitenkin se, että kirjoitellessa kiinnostava henkilö saattaa sitten
tavatessa ollakkin jotain muuta, kuin antanut ymmärtää.
Pidänkin nyt kesän tästä taukoa ja sitten syksyllä palaan kuvioihin.
Baareista ei löydy kun pintaliitäjiä. Rahat menee ja tulee krapula yms. Itse haluan tutustua naiseen selvinpäin jne. Mistä muualta treffiseuraa voi löytää, ei viitsi kaupan kassalla alkaa kyselemään vieraalta kivan näköiseltä naiselta kiinnostaisko seura?
Juu, sama täällä. En käy baareissa, ei ne jaksa kiinnostaa. Liikun kyllä ja harrastan mutta siellä en edes ajattele asiaa sillä silmällä. Työpaikallani on montakin potentiaalista ehdokasta mutta periaatteessa en sekoa työkavereihin (vaikka moni minulle kauppaa jotain "sopivaa"). Työkaverit pidän kaverina.
Toisaalta oma paikkakunta on niin pieni, ettei täällä ole hirveää valikoimaa. Olen netin kautta tavannut montakin miestä, joiden kanssa ajatukset natsaa. Olen valmis useamman sadan km välimatkaan. Haen AINA tarkennetulla haulla, silloin ollaan jo aika lähellä sitä "oikeaa". Muihin en ota yhteyttä. Samalla helpottuu valikoima kun ruudulle tulee vain esim. vain 5-10 hakuehtoihini sopivaa. Ja lisähuomautuksena; en laita hakuun sen paremmin koulutusta kuin palkkaakaan, muut asiat ratkaisee.
Justis, miehillä ja naisilla samat syyt tulla nettitreffeille, mutta miksi siellä sitten ei kuunnella vaan ainoastaan selataan?
Perustelen: jos tapaat livenä kivannäköisen (ja otat yhteyttä sillä perusteella) sä annat sille kaikki anteeksi (vaikka söis purkkaa suu auki), mutta nettitreffeillä putoaa pelistä jopa väärästä pilkun paikasta. Eikä sanota edes päivää ilman kuvaa.
Vaikka ethän sä ihmisen tissien kanssa seurustele. Suhteet loppuu just väärän luonteen takia.
Suomalaisilla ei ole perinnettä/ kulttuuria kaupassa tai muualla flirttailuun, saati jos pyytäis ulos muualla kuin baareissa. Se on kyllä hulluutta, ajan hukkaa.
Jonkun pitää aloittaa, ei voi olla niin väärin jos tulee muuallakin päiväseltään juttelemaan ja pyytää nätisti ulos. Vai?
"Jonkun pitää aloittaa, ei voi olla niin väärin jos tulee muuallakin päiväseltään juttelemaan ja pyytää nätisti ulos. Vai? "
Näin tosiaan on, jonkun pitää aloittaa, mutta jos miehenä pakkiprosentti kysellessä kadulta on todella suuri niin tuota, miksi ihmeessä kysellä?
Varsinkin kun et tiedä johtuuko pakit pärstävärkistä, väärästä tavasta lähestyä vai vain siitä ettei nainen etsi suhdetta tai sitten siitä että "ei kuulu kulttuuriin".
Ainakin oma kokemus on että ihan sama Suomessa onko netissä, baarissa vai kadulla niin miehen pitää olla poikkeuksellisen komea ja itsevarma että nainen lähtee tosissaan treffeille. Siis tosissaan että ei lähde kahville vain kohteliaisuudesta katselemaan tai suurinpiirtein säälistä.
Suomalaiset löytävät parinsa työpaikoilta jne. pieneistä piireistä ja jos et ole osa tuollaisa klikkejä tai työpaikalla on vaikea kohdata sopivia naisia niin lopputuloksena saat värjötellä yksin.
Nettideitti olisi siinä mielessä yksi vaihtoehto, mutta mielestäni sekin on mennyt monelta joko ohi tai sitten vääristynyt seuranhakuna koska esimerkiksi naiset eivät ole siellä aktiivisia ja heillä suosiota riittää.
Miehenä vain mietit että viittiikö laittaa enää yhtään viesti kenellekään naiselle jos vaikka vastauksen saisikin niin viestintä voi loppua aivan yhtäkkiä ilman näkyvää syytä, joskus syynä toki voi olla esimerkiksi kuva tai sitten esimerkiksi nainen valehtelee mm. painonsa jne. joka paljastuu myöhemmin täysin muuksi kuin on kerrottu.
Asiaa ei tietysti helpota nämä varatut etsijät tai seksinmetsästäjät.
Olis ny kiva nähdä tilastoja koska S24 nettitreffeillä ottaa yhteyttä ainoastaan n 10v nuoremmat miehet ja varatut. Viimepäivinä pelkästään varatut miehet. Vaikka profiilissani lukee, ettEN ole kiinnostunut.
Varsin tarpeellinen gallup, hohhoijaa ja blaa. Samat asiat voi figuroida ihan itse päässään ilman kyselyäkin.
Kiitos rakentavasta palautteestasi.
Taisi sinunkin viesti olla aika turha turhalta ihmiseltä? ;)
Mutta reagoiminen galluppeihin vapaaehtoista.....anna olla, hyppää yli, tai
sulje kone. Miten vaan.
Mielestäni ei tämä hassumpi gallupin aihe ole ja onhan näitä jonkin verran valaiseva lukea miten ihmiset ovat päätyneet nettideittiin vaikka nuo perussyyt onkin ehkä helppo päätellä ja arvata.
Jokaisella kuitenkin on oma mielipiteensä nettideitistä ja tarina miten sinne on päätynyt.
S24:lla pyörii varattuja miehiä pilvin pimein. Voisitteko viedä vaimoille viestin, että hakevat äijänsä kotiin ja kone kiinni. Vatuttaa ne pillun ruinaaja pettäjämiehet.
Baareissa on vaan noita alkoholin voimalla olevia naisia joille on tullu se numeroa annettua ku ovat pyytäneet mutta eipä ne oo soitellu ja jos ne on antanu numeronsa ja sanonut että laita huomenna klo xx.xx aikaan viestiä, ja viesti on laitettu ja ekana on mainittu että tavattiin eilen siellä ja pyysit laittamaan viestiä ja sopimaan milloin tavataan niin yleensä tulee vastaus " Sori olin kännissä en muista sua et parempi ettei tavata" tai " Kuka vittu sä oot?" et eipä noi baarit/yökerhot oikeen mitään tarjoa
Nettideittailussa en tajua sitä että siellä etsitään sitä elämän rakkautta niin jotkut etsivät ystäviä ja meinaan PELKKIÄ YSTÄVIÄ että samase miten mukava olet ei se muutu vakavammaksi koska olette pelkkiä ystäviä ettekä muuta. No tulipa kuitenkin tehtyä parille nettideitti sivulle noin 3kk sitten profiilit jos siellä löytyisi se "oikea" no eipä ole vielä löytynyt.
Pari kertaa päivässä tulee käytyä katsomassa josko sitä olisi tullut viestiä joiltakin tai jos joku olisi vastannut mutta ei koskaan muutama viesti on tullut kirjoiteltua jonkun tytön kanssa mutta siihen se on sitten lerpahtanut. Profiilit on vielä olemassa jos siellä nyt tapahtuisi jotakin, mutta luotto on yhtä iso kuin pohjoi-koreaan
Mä laitoin profiilin, koska
-töissä en tapaa miehiä
-harrastuksissa en tapaa miehiä
-baareissa en käy
-haluan tutustua kirjoitellen ja syvällisesti keskustellen.
Tämä viimeinen kohta onkin osoittautunut aivan ylivoimaiseksi esteeksi.
Olen keski-ikäinen nainen, ihan ok näköinen ja kokoinen, sosiaalinen ja pidetty. Minulla on omat arvoni ja mielipteeni ja toivon löytäväni miehen, jonka kanssa nimenomaan nämä asiat olisivat suurin piirtein samoilla linjoilla. Vaan kun miehet eivät osaa tai halua kirjoitella!
Minua huomattavasti nuoremmat ehdottelevat seksiseuraa. Varatut vonkaavat seikkailuseuraa. Loput kirjoittavat lähes saman tien, että pitäisi heti tavata tai ainakin puhua puhelimessa, koska he eivät ole kirjoittajatyyppejä.
Miten ylivoimaista voi olla, että kirjoittelee toisen kanssa joitakin pitkiä kirjeitä AVOIMESTI omista mielipiteistään kertoen, jolloin ne arvot tulevat selvästi esille. Mielestäni ei ole mitään järkeä lähteä treffeille, jos näitä perusasioita ei ole ensin selvitetty. Mitä hyötyä olisi siitä, että treffeillä todettaisiin, että ulkonäkymieltymykset natsaavat puolin ja toisin, mutta kuukauden seurustelun myötä tulisi sitten ilmi, että arvot eivät. Eikö silloin ole parempi lähteä suoraan sinne baariin seuraa hakemaan ja jättää nettideittailu niille, jotka ovat kiinnostuneet käyttämään nettideittailun mahdollisuuksia hyväkseen?
Paljon olen lukenut naisten kokemuksia nettitreffailusta ja ovat kyllä aika karmaisevia. Naisethan ovat usein etsimässä parisuhdetta ja miehet seksiä (avoimesti tai naista vedättäen). Lisäksi miehet samanaikaisesti yritetävät tutustua moniin eri naisiin, jolloin keneenkään ei keskitytä kunnolla. En jaksa uskoa, että tällä tyylillä löytäisin itselleni kumppanin. En siis enää nettideittaile, vaan enpä kyllä monilla treffeillä käynytkään. Nettimaailmassa vain jää puuttumaan se kuuluisa eroottinen jännite, joka syntyy luonnossa tutustuttaessa. Ainakin itseäni vastapäätä istui tavallisesti mies, jota en olisi luonnossa edes huomannut.
Yleisestikin 30-40-vuotiaan naisen on vaikeaa löytää kunnollista miestä, sillä monella toisen kierroksen miehistä ei ole sen enempää kykyä kuin haluakaan sitoutua suhteeseen ja ongelmiakin riittää. Harvoilla kunnon miehillä taas onkin sitten paljon valinnanvaraa, joten kilpailla saisi tosissaan.
Olen toisella kierroksella ja ilman mitään omakehua oikeasti kunnon mies mutta eipä tuota valinnanvaraa siltikään ole.
En tiedä kuinka kunnon mies olen (toisella kierroksella, 2 ipanaa jne.), mutta omalla pärställä olin netissä tovin ja laiton viidelle viestiä ja itsekin saman verran aloitteita naisten puolelta. Profiilissa kävijöitä n. 150 kuukauden aikana ja useat vielä oikean ikäisiä. Kolmen kanssa kävin treffeillä, kaikki olis halunnut toisille treffeille ja yksi valikoitui parhaiten sopivaksi...saas nähdä kuinka homma etenee lähitulevaisuudessa.
"Miten ylivoimaista voi olla, että kirjoittelee toisen kanssa joitakin pitkiä kirjeitä AVOIMESTI omista mielipiteistään kertoen, jolloin ne arvot tulevat selvästi esille. Mielestäni ei ole mitään järkeä lähteä treffeille, jos näitä perusasioita ei ole ensin selvitetty. Mitä hyötyä olisi siitä, että treffeillä todettaisiin, että ulkonäkymieltymykset natsaavat puolin ja toisin, mutta kuukauden seurustelun myötä tulisi sitten ilmi, että arvot eivät."
Juuri näin. Valitettavasti naistenkin puolella on paljon niitä, joilta ei saa kirjoittelemalla juuri yhtään mitään tietoja. Tulee kahden - kolmen lauseen viestejä ja selviin kysymyksiin ei vastata. Koulutustasolla ei vaikuta olevan mitään tekemistä kirjoittamisen suhteen. Kieliopillisesti ehkä, mutta se nyt on pilkun viilaamista ja toisarvoinen seikka.
On hienoa kuitenkin huomata, että seassa on naisia, jotka osaavat kirjoittaa ja haluavat selvitellä asioita ennen tapaamista. Juuri eilen tapasin sellaisen naisen. Harmi vain, ettemme olleet kumpikaan toiselle se jota haimme. Tulipahan kuitenkin tehtyä tuttavuutta erittäin asiallisen ja jalat maassa seisovan naisen kanssa. Tästä on hyvä jatkaa...
Lähtökohtani ovat...
- Kolmekymppinen, työssäkäyvä mies
- Harrastuksina ulkoilua, kalastusta, lukemista yms. yksilölajeja
- Olen lopettanut alkoholinkäytön, joten en käy enää baareissakaan
- Olen kohtuullisen fiksu ja tulen sosiaalisesti toimeen monenlaisten ihmisten kanssa jo alani vuoksi, mutta arvostan vapaa-ajallani enemmän rauhaa kuin massatapahtumia.
Suomeksi sanottuna: mahdollisuuteni löytää kumppani tuolta ulkoa, arkielämän tilanteista on käytännössä pyöreä nolla. Suomalaisessa kulttuurissa ihmisiin tutustuminen vaatii joko ravintolaympäristön, humalatilan tai välineeksi jonkin harrastuksen, koska normaali tuntemattomien ihmisten välinen kanssakäyminen julkisilla paikoilla puuttuu tai sitä pidetään lähtökohtaisesti omituisena. Suomessa kumppania ei löydetä lähikaupassa, bussipysäkillä, kirjastossa, lenkkipoluilla jne., koska tuntemattomien lähestyminen muuten kuin asiayhteyden ollessa ilmeinen on meillä hörhöjen yksinoikeus.
Yksinäiselle, raittiille ja rauhaa rakastavalle ihmiselle nettideittaaminen ei ole sen helpompaa kuin kenellekään, mutta - kuten edellä kuvailin - lähes ainoa vaihtoehto nostaa mahdollisuuksiaan sen nollan yläpuolelle. Uskon, että meitä hiljaisia, bilemaailman ulkopuolella eläviä, fiksuja "hyviä" miehiä on vapaana tässä maassa paljon, koska emme kohtaa naisia käytännössä missään.
...lisäyksenä vielä, että ei, kaikki eivät halua aloittaa sosiaalisia harrastuksia vain tavatakseen ihmisiä, jos itse harrastettava asia ei ole kiinnostava ja kaikenlainen laumasieluisuus ärsyttää. Ravintolaan voi monen mielestä mennä selvänäkin, mutta tätä mieltä olevat eivät silti tee niin itsekään, koska juominen on aina hauskempi vaihtoehto. Tanssiravintoloissa selviä ihmisiä on suhteessa baareja enemmän, koska he haluavat tanssia, mitä itse pidän epäkiinnostavana, jopa hölmönä pyörimisenä. Siinäpä ne vaihtoehdot, eli deitti jää kouraan.
Itse käyn baareissa silloin tällöin, käyn deiteillä, tapaan uusia ihmisiä usein, mutta syy miksi pistin profiilin, on yksinkertaisesti se, että verkot ovat vesillä täälläkin. Koskaan ei voi tietää.
Yllättävää miten paljon nykypäivänä on yksinäisiä ihmisiä. Joten netti yksi
keino lähestyä, sillä kuten monet, monet muutkin todenneet ei paari elämää
& lenkillä kehtaa lähestyä, eikä lottoa tehessä ärrällä tuttavuutta tehdä, niin mitä
muuta tässä sitten.
Olen päässyt treffeille asti ja yhden kanssa puolenvuoden suhde, mutta
kyllä se loppuelämän pituinen yhteiselo olis tähtäimessä, Haaveillahan saa,
ei maksa mitään.