32 vee lasissa ja seuraava ongelma: pitkän seurustelun jälkeen (erottiin) olen joutunut käymään baareissa, pitkästä aikaa yksin. Kauhukseni huomasin, että menen ihan lukkoon vastakkaisen sukupuolen kans. On aivan sama tullaanko minulle jutustelemaan vai koitanko minä aloittaa keskustelun. En ole mielestäni ujo, joten tilanne yllätti melkoisesti.
Loppujen lopuksi oli pakko lähteä baarista ennen hitaita pois koska rupes niin paljon jännittämään, että happi meinas loppua. Ammatikseni työskentelen asiakaspalvelussa ja tulen yleensä ihmisten kans toimeen/juttuun hyvin. Itsetunto on kohdallaan, joten siitä se ei voi kiikastaa. Harmittaa jo valmiiks ens viikonloppu ku mieli tekis solmia uusia tuttavuuksia, mut jos happi loppuu niin minkäs teet. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Loppujen lopuksi oli pakko lähteä baarista ennen hitaita pois koska rupes niin paljon jännittämään, että happi meinas loppua. Ammatikseni työskentelen asiakaspalvelussa ja tulen yleensä ihmisten kans toimeen/juttuun hyvin. Itsetunto on kohdallaan, joten siitä se ei voi kiikastaa. Harmittaa jo valmiiks ens viikonloppu ku mieli tekis solmia uusia tuttavuuksia, mut jos happi loppuu niin minkäs teet. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meitä toisen kierroksen ihmisiä on tanssipaikat pullollaan, vuodesta toiseen samat tyypit kiertelee ja katselee kumppania mutta suhteita ei näköjään synny, ennakkoluulot kalvaa ja pelko että jotain kauheeta tapahtuu (mitä?).
Mies kaipaa läheisyyttä ja naiset jotain muuta, tuntuu että hormonitasapaino muuttuu ajan myötä sellaiseksi että pariutumisvietti ei synkkaa.
Karmeeta katsella kun ihmiset riekkuvat puutteessa joka puolella eikä mitään osata tehdä.
Niin, ja arvaappa, onko naisena (28v.) vaikea lähestyä miestä, jota ennakkoluulot, asenteet ja pelot piirittävät. En minä tiedä, mitä mies kaipaa. Vanhemmalle miehelle jostakin syystä tämä ikänikin jo nostaa karvat pystyyn. Mistäköhän johtuu??? En kyllä taida toista kierrosta aloittaakaan. Ennen olen sitten yksin loppuelämäni. Vauvakuume tosin ajoittain iskee, mutta sanovat viisaammat, että se nyt ei ole ongelma eikä mikään...adoptiokin kuulema onnistuu paremmin, jos ei elä avoliitossa.
Ei tällainen kerran pettynyt mies pelästy jos lähestyt häntä neutraalina ihmisenä etkä vauvakuumeisena ;-)
Tietenkään kemiat ei aina sovi, mutta mies on kyllä helpompi pyydystää kuin nainen, vaatimukset eivät nimittäin ole aivan samaa luokkaa...
Heh, noh mutku jostain syystä just tuon ikäinen mies sen vauvakuumeen nostattaa;)Himpura. Mutta oikeasti..en ole lähestynyt vauvakuumeisena. Voi tietty olla että se näkyy naamasta, kun...
Mietin vain sitä, millä tavoin lähestyä olematta liian tunkeilevainen. Eräs mies ilmoitti haluavansa tutustua minuun. Ekan vaikutelman perusteella kuulema voisi kuvitella aikas paljon.(mainitsi joitakin asioita) Miten ihmeessä voin lähestyä häntä olematta liian tyrkky?! Häntä on petetty aikaisemmin.
Hänen täytyy saada sinusta hyvä kuva, eli voit tehdä vaikutuksen tekemisilläsi ja sanomisillasi ja pitämällä hänen luonteestaan, tarkemmin sanottua ole normaali, kuten esim muiden kavereiden kesken.
Mikäli hän pitää tyylistäsi niin juttu etenee automaattisesti.
..valittamasta. Olisitte onnellisia, että pääsitte sille ensimmäiselle kierrokselle. Jonkin verran on meitä, joilta sekään ei onnistunut.
Toinen kierros minullakin, piiiiiitkän avioliiton jälkeen. Nyt ikää muutamaa vuotta vaille 50 ja paniikkinappula on jatkuvasti pohjaan painettuna. Yksin en mene ollenkaan baareihin. Jännittää ja tuntuu siltä, että olisi tyrkyllä. On järkyttävää huomata, että hermostuttaa kuin teinityttöä, kun pitäisi mennä tapaamaan toisen sukupuolen edustajaa, johon on tutustunut vaikkapa netissä. Vähän on ruvennut tuntumaan, että toisen sukupuolen kanssa seurustelu taitaa sittenkin kuulua nuoruuteen. Silloin sitä kai on vielä niin rohkea ja ennakkoluuloton.