Minulla ja miehelläni on suhteellisen onnellinen parisuhde. Mutta rajut riidat varjostavat onneamme... Oikeastaan ongelmana ovat mieheni " raivokohtaukset ". Esim. toissa yönä olin nukahtanut sohvalle katseltuani televisiota. Keskellä yötä mieheni herätti minut repimällä ja riuhtomalla. Hän huusi ja riehui, enkä ymmärtänyt lainkaan mitä olin tehnyt väärin. Lopulta selvisi että kaikki johtui siitä, etten ollut tullut sänkyyn hänen viereensä.Toinen esimerkki; riitelimme jostain vähäpätöisestä asiasta ja mieheni väänsi kättäni ja töni minua, yritti väkisin kantaa ulos rappukäytävään ja heitteli tavaroita. Aina jälkeenpäin hän on hyvin katuvainen ja pyytelee anteeksi ja itkee. En tiedä mitä tekisin. Rakastan miestäni, mutta tuntuu inhottavalle miettiä milloin hän seuraavan kerran räjähtää. Riidat ja riehumiset tuntuvat seuraavana päivänä epätodellisilta ja kaukaisilta, enkä ajattele niitä kovin usein. Olen muutoin hyvin onnellinen! Mutta silti...
En jaksa enää riidellä!
Onnellinen onneton
102757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jätä se. Kohta huomaat että sulla on joka päivä musta silmä. Ei mikään mies oo sen arvonen että pitää pelätä joka päivä. oon ite mies.
suosittele miehellesi terapiaa, jos hän katuu jälkeenpäin tekojaan hän voi hyvinkin suostua jonkun juttusille... hänellä on ongelma johon on saatava apua. mars terapiaan!
Menkää pariterapiaan. Jos mies ei suostu, mene yksin. Kaupunki, seurakunnat ja yksityiset antavat sitä
Pitäisiköhän sinun jättää se aasi liekaan,ja lähteä jonkun tosi miehen matkaan?
Aivan totta, jätä se. Itselläni oli samanlainen tapaus, paheni vain koko ajan. Eipähän enää ole sekään äijä elämää sotkemassa, hhaha.
Kuulostaa täysin siltä , mihin
mä jouduin mun ensi rakkauden kanssa..
Toi oli vasta alkusoittoa..kun yhdessä
vietettyä elämää oli jonkin verran jo takana,
sain turpaan ja huolella..
Todellakin, jos asiat eivät selviä keskustelemalla tai terapeutin avulla, niin mitä voit enää tehdä?
Jääminen voi olla väärä ratkaisu, mutta lähteminen ei.
Tuskin voit olla täysin onnellinen, jos joudut pelkäämään suhteessasi?
Sun täytyy sanoa äijälles et hoitoon! Niin sanoi minunkin mieheni minulle kun alkoi pannussa keittää hiukan liikaa. Tosin en ollut ollenkaan noin paha, huusin kurkku suorana melkein kaikesta ja olin tosi ahdistunut. Syitä tähän tilaan oli psykologin mukaan useita, suurin oli se, että mulle tosi rakas ja läheinen isoisä oli sairastunut vakavasti. Koulujutut kusi, en vaan saanu tehtyä niitä. Ja stressi kasvo, oravanpyörä oli valmis. Pahimmillaan nukuin pari tuntia kahdessa päivässä. Olin ihan zombi. Oikeastaan vasta toi unettomuus oli sellanen joka sai mun miehen tajuamaan, että ei toi vissiin ole vaan ihan hullu, että sillä on jotain hätää, kun tulen aamulla keittiössä vastaan ja itken jo sitä, etten ole nukkunut kuin puoli tuntia. Kun itse soitin apua, puhalsin pelin poikki ja siitä se lähti. Puhuin, itkin, sain lääkitystä hetkeksi, aloin nukkumaan. Pelko unettomuudesta on kuitenkin jäänyt.
Jos nyt ajattelen millainen olin, niin tuskinpa olisi suuri ihme ollut, jos mies olisi lähtinyt lätkimään, mutta hän jäi. Rakasti ja tajusi, että nyt tarviin apua ja myös tukea. Ja voin sanoa, että rakasti minut ehjäksi jälleen. Ainahan ei voi auttaa, mutta jos ei ole edes yrittänyt, niin kyllä kannattaa...
Minusta tuo ei ole enää mitään riitelyä vaan selkeätä pahoinpitelyä. Ei kenenkään tarvitse mitään riuhtomista kestää!!! Ehdota pariterapiaan menoa, jos ei mies suostu, niin ota tavarasi ja lähde. Ei voi olla totta ettei uskalla sohvalle nukahtaa ilman että tullaan kesken unien repimällä repimään.
Keskustelimme asiasta ja nyt ei ole ollut vähään aikaan mitään ongelmia! Uskon että niitä ei tule myöskään tulevaisuudessa.