Ollako vai eikö olla

Olen seurustellut muutaman kuukauden miehen kanssa, joka on luotettava, fiksu, mukava, kohtelias, mutta joka ei ole laisinkaan intohimoinen persoona eikä omaa mitään käsitystä romantiikasta.

Hän ei tuota minulle pettymystä suhteessa, mutta ajoittain ihmettelen hänen tekemiään valintoja oman elämänsä suhteen, vaikka mitäpä ne minulle kuuluvat.

Lisäksi hän on komea ja lihaksikas sekä hyvä sängyssä, juuri sellainen mitä haluan, mutta eihän ulkonäöllä ja seksillä oikeastaan niin ratkaisevaa merkitystä ole.

Hän on rakastunut minuun, ja minä rakastan sitä, että minua rakastetaan.

En tiedä, pitäisikö jättää vaiko ei. Jokin hänessä viehättää, vaikka järki sanoo, etten voi olla miehen kanssa koko loppu elämääni, mutta nuoriahan me ollaan, eikä tässä vielä ole kiire naimisiin.

Tulen hulluksi. Kertokaa, oletteko te olleet joskus täysin päämärättömässä suhteessa?
3740
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

ei taida riittää... voithan puhua siitä sen kanssa... ehkä hän muuttuu jos sanot sun ogelmista.

Äänestä
  • "...ehkä HÄN muuttuu jos sanot sun ongelmista"

    Siis mikä lause: Toisen pitää muuttua kun toisella on ongelma. Tämä on sitä nykyajan tasa-arvoa.

    Melkeinpä väittäisin että ko. lausahduksen on kirjoittanut nuori ämmä.

    Äänestä

Mielestäni tässä tuntuisi olevan liian kiltti mies -tapaus.
Naiset rakastuvat renttuihin ei ole pelkkää sanahelinää.
Pientä särmää on oltava, jonka sinä nimeät tässä intohimoksi, jotta nainen tuntee 'jotakin'.
Mitä se sitten lie. En tiedä, mies kun olen itse :)

On tätä syystä liittoja purettukin.
Kuka mitenkin haluaa elää ja mitä tahtoo.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nainen kirjoitti:

Olen seurustellut muutaman kuukauden miehen kanssa, joka on luotettava, fiksu, mukava, kohtelias, mutta joka ei ole laisinkaan intohimoinen persoona eikä omaa mitään käsitystä romantiikasta.

Hän ei tuota minulle pettymystä suhteessa, mutta ajoittain ihmettelen hänen tekemiään valintoja oman elämänsä suhteen, vaikka mitäpä ne minulle kuuluvat.

Lisäksi hän on komea ja lihaksikas sekä hyvä sängyssä, juuri sellainen mitä haluan, mutta eihän ulkonäöllä ja seksillä oikeastaan niin ratkaisevaa merkitystä ole.

Hän on rakastunut minuun, ja minä rakastan sitä, että minua rakastetaan.

En tiedä, pitäisikö jättää vaiko ei. Jokin hänessä viehättää, vaikka järki sanoo, etten voi olla miehen kanssa koko loppu elämääni, mutta nuoriahan me ollaan, eikä tässä vielä ole kiire naimisiin.

Tulen hulluksi. Kertokaa, oletteko te olleet joskus täysin päämärättömässä suhteessa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu