Millaiset ihmiset eivät halua häitä

Itse ainakaan kerran jo naimisissa olleena en enää halua mitään kunnon häitä. Jos nyt enää edes haluan naimisiin. Mutta jos nyt niin sattuisi käymään, niin kuuntelisin kyllä miehenkin toiveita, kun eihän ne vain minun hääni olisi.

Siis ei suuria vaan pieniä... Oisko ne jotka ei ajattele sen olevan tuhlaamisen arvoinen tilaisuus.

Köyhät ja tyhmät eivät halua häitä. Häitä voi viettää monella eritavalla.

Järkevät. Tosin vielä järkevämpää olisi olla menemättä naimisiin ensinkään.

En halua isoja häitä koska pidän niitä rahan tuhlauksena.
Mistä sitä tosin vielä tietää, voihan mieli muuttua vuosien kuluessa. Yleisesti ottaen en kuitenkaan pidä suurista juhlista enkä usko sen muuttuvan koskaan :P
Käytän ne rahat paljon mielummin johonkin muuhun.

Sellaiset, joilla ei ole varaa isoihin häihin. Jos sellainen ihme tapahtuu, että joskus pääsen naimisiin niin se tapahtuu maistraatissa muutaman tutun läsnäollessa. Ei mitään loppubileitä eikä mitään. Maksaa muuten aivan liikaa. Sisko meni naimisiin muutama vuosi sitten, enkä tiennyt asiasta ennen kuin vasta seuraavana päivänä kun hän soitti. Olivat maistraatissa menneet miehensä kanssa naimisiin. Oli yllätys. :)

Sellaiset, jotka eivät nauti spektaakkeleista ja numeron tekemisestä itsestään.

Noh, ei halua ruokkia kaikkia sellaisiakin sukulaisia/ihmisiä, joille parin elämä ei oikeasti merkkaa yhtään mitään. Siksi kutsutaan koolle vain ne joille parin häillä ja elämällä ylipäänsä on jotain merkitystä näille kutsutuille ihmisille.

Mua ei ainakaan aikoinaan huvittanut kutsua jotain sellaista sukulaista häihini, joka ei millään tavalla koskaan ole pitänyt muhun yhteyttä. Ollut mun elämässä edes mukana mitenkää. Ei minkään näyttämisen takia naismisiin kuulu mennä minusta. :-)

Häillä on merkitystä ja luonnollisesti vain ne ihmiset on läsnä joilla myös on parin elämässä merkitystä.

Mä olen ujo ja inhoan huomion keskipisteenä olemista. Siksi menisin naimisiin ihan pienimuotoisesti, jos ikinä naimisiin sattuisin pääsemään.

Minä en aika varmasti tule koskaan menemään naimisiin, mutta joskus nuorempana ajattelin, että se olisi yksi vaihtoehto. Häistä en ole koskaan haaveillut, jotenkin vain oli selvää, että ne olisivat hyvin pienet ja mutkattomat; minulla vaikka yllä vaaleanharmaa silkkimekko, sormessa mummon vanha vihkisormus ja käsipuolessa kiva mies.

Minusta ei ole mukava ajatus paistatella huomion keskipisteenä muutoin kuin asiantuntijapuhujan ominaisuudessa, mitä teenkin säännöllisesti. Prinsessapäivä on monen elämän kohokohta, mutta minua hävettäisi se pelleily ja etenkin hääparin nolaaminen kaiken maailman leikeillä ja temppuilulla. Kaikkein pahinta temppuilua on se kirkko-osuus, jossa näin ikänsä uskonnottomana eläneen silmissä puhutaan silkkaa roskaa alusta loppuun, toiset ammatikseen, toiset sen vuoksi, että muuten jäisi paitsi kivoista alttarirituaaleista ja kermakakkumekoista.

Avioliitto on muutenkin kahden kauppa, eikä siihen lähisukua enempää kaivata todistamaan. Maistraatista pienellä porukalla illalliselle ja sitten kaksin kiertämään maailmaa.

Salattavaa? Ei ole.

Kovin lapselliselta häät kyllä näyttävät. Ehkä osallistujat, pari ja vieraat, ovat kännissä? Vaikea selittää muuten. Ei aikuisia yleensäkään saa mukaan mihinkään näytelmiin poislukien lasten kanssa leikkiminen, urheilu ja ryyppääminen.

Sellaiset, jotka ei jaksa tohottaa.

Pienten häiden syynä voi olla myös se syy, että on pieni suku eikä kavereitakaan ole valtavia määriä. Jos pariskunta itse maksaa häät, niin harvalla nuorella on rahaa tai mielenkiintoa käyttää esim. 20.000 euroa pelkkään hääjuhlaan, vaan mieluummin pienet häät ja sen päälle ihana häämatka.

Mitä isommat häät, niin sitä herkemmin häät ovat seisoskelua ja jonottamista (jonotetaan kättelemään hääparia, jonotetaan parkkipaikalla, jonotetaan ruokaa, jonotetaan vessaan...). Pienet häät ovat paljon intiimimmät ja siellä yleensä on läsnä vain ne, jotka oikeasti ovat todella tärkeitä.

Jos morsian ei alttarille astellessa ole enää neitsyt, niin häät kannattaa pitää vähän matalammalla profiililla. Harva mies haluaa mainostaa kuinka hänestä on tehty aisankantaja jo ennen hääyötä.

Millainen ihminen sitten haluaa mahdollisimman suuret ja näyttävät häät? Kutsutaan satoja vieraita, ja sitten kahden vuoden päästä erotaan. Ainakin kerran olen ollut sellaisissa häissä. Hääthän juhlistivat alunperin sukujen yhdistymistä, ei morsiamen ja sulhasen omahyväisyyttä, miksi ne nykyaikana ovat menneet. Eipä ihme että sitten myös erotaan, kun koko touhu on mennyt mahdollisimman suureelliseksi oman itsen korostamiseksi.

Minä taas olen aina inhonnut kaikenlaista huomion keskipisteenä tai juhlittavana olemista. Ylioppilasjuhlatkin oli lähinnä tuskaa vaikka onneksi vain lähisukulaiset olivat läsnä. Jos koskaan nyt menisin naimisiin niin mieluiten maistraatissa todistajien läsnäollessa.