Olen ollut puolisoni kanssa naimisissa 20 vuotta. Ollan aikoinaan yritetty asua erossa puoli vuotta, silloin minä tein aloitteen ja lähdin, kuten myös palasin takaisin. Nyt olen pidemmän aikaa ollut kyllästynyt nykytilanteeseen. Minä hoidan meidän perheessä vähän kaikki asiat, olen vähän samalla äiti myös mihelleni, tai siltä aiakin minusta tuntuu. Nyt haluaisin etäisyyttä mieheeni ja haluaisin muuttaa eri kaupunkiin nuorimman poikani kanssa, mutta ratkaisua vaikeuttaa kun en ole täysin varma pojan mielipiteestä, vaikka hän onkin halunnut muuttaa kanssani. Pelkään että tämä ratkaisu voisi jotenkin heikentää hänen hyvää kolumenestymistä, tai tulla muita ongelmia. Olisiko kenelkään antaa neuvoja mitä teen, kun puolisoni ärsyttää minua olemuksellaan ja ollaan vähän kuin jotain tuttuja vaan keskenään.
tunnekuohussa
toivoton
5884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähes jokainen pari, jolla on lapsia, miettii eron vaikutusta lapsiin. Ihmettelen tätä suuresti, sillä periaatteessa ero on prosessi, joka kestää tietyn jakson ja mahdollistaa sitten toisenlaisen elämän kaikille osapuolille. Suhteeseen jääminen on taas tietyn staattisuuden ylläpitämistä, jossa muutoksia ei juurikaan tapahdu.
Ero on usein kyllä raskas kokemus, mutta kuinka raskasta on elää parisuhteessa, jossa ei ole mitään mieltä kenenkään kannalta? Ja erityisesti tämä kannattaa miettiä lasten takia tarkkaan. Lapset oppivat kaiken läheisiltä aikuisilta: pieninä kasvamme tiettyjen käyttäytymismallien keskellä ja myöhemmin nuo samat käyttäytymismallit ovat arkea aikuisille "lapsille". Sosiaalisen perimän merkitys on erittäin suuri, ja kai sitä jokainen haluaisi lapsilleen opettaa toista kunnioittavan ja huomioivan parisuhteen kaavan.. Olen työssäni tavannut lapsia, jotka ovat sanoneet suoraan, että vanhempien ero oli oikeastaan helpotus.
Täytyy muistaa, että aina on kahdella aikuisella mahdollisuus tehdä elämästään toisenlainen. Alaikäisen lapsen täytyy elää niiden mahdollisuuksien tuloksessa.
Aurinkoista kesän jatkoa ja keskustele poikasi kanssa!
kuten ylläoleva nimimerkki ehdotti.
Meillä kävi samoin 2 vuotta sitten,
20 vuoden jälkeen.
vaimo "vieraantui" lopullisesti, jätti
perheen ja vaelsi vieraissa. samalla
manipuloi alaikaisiä lapsia puolelleen.
Pisti sitten eron yksipuolisesti alulle.
heitin akan pihalle huoran pentuineen.
Sai eross, mitä virallisesti kuului.
Muuten yhteys on täysin poikki, lapsiinkin.
Tätä sinäkin haluat, valmistelet...
Mulle kävi samoin 20 avioliittovuoden jälkeen, mutta sillä poikkeuksella että olen nainen. Tällä hetkellä ex:n kanssa hyvät platoniset välit, tunnen että olen saanut tosi ystävän. Lapsien kanssa ex:lläni hyvät välit, saa olla lasten kanssa niin paljon kuin haluaa ja pystyy. Älä katkeroidu koska se tuhoaa sisimpäsi. Elämästä löytyy kaikkea ihanaa ja aurinkoisia asioita. Ehkä... löydän joskus jonkun johon voin luottaa... Iloa ja kesäisiä päiviä myös sinulle...
Kutsut omia lapsiasi huoran pennuiksi.
Ei luulisi ihmettelevän miksi kävi kuin kävi, eikä yhteys lapsiin oikein toimi!
Kuole yksin !
... ei voi olla vähän raskaana, tai pikkuisen erossa. Joko yriteään kunnolla, ja katsotaan saadaanko suhde toimimaan ja millä ehdoilla ... onko voimia, taitoja ja halua...
Jos onnistutaan kovan työn jälkeen, niin käsissä voi olla entistäkin vahvempi ja parempi suhde. Ellei, niin erotaan järkevästi ja lasten etu mielessä pitäen ... parempi niin kuin että kiikutaan löysässä hirressä tai ajaudutaan "perhehelvettiin" missä ollaan kullisin vuoksi -- hirveä kohtalo ihan jokaiselle joka siinä kuviossa on mukana.