En tiedä miten edetä eteenpäin..
Meinasimme erota, mutta emme eronneetkaan..nyt harkinta aika menossa. Mies saattaa muuttaa ulkomaille jos erotaan, joudun ottamaan vastuun tästä yksin. Mies myös petti luottamuksen pahasti jo ensimmäisen avioliittovuoden aikana josta varmaan jäin hänelle katkeraksi ja myöhemmin ihastuin itse toiseen, joka nyt haluaisi olla minun kanssa ja rakentaa tulevaisuutta..Olen 29v, 6 vuotta liitoa takana ja yksi 2v lapsi.
Nyt mietin kovasti että pidänkö suht. ok liittoa pystyssä lapsen takia (mies hyvä ja rakastava isä) ja meilläkin on kai ihan ok arkea, tehdään ruokaa ja katsotaa leffoja (mitään puhuttavaa ei ole kun miestä kiinnostaa vain jalkapallo, itse luen paljon ja kiinnostaa lähes kaikki muut asiat ja ilmiöt). Tuntuu, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi, itse olen korkeasti koulutettu ja business maailma kiinostaa sekä jatko-opiskelu, filosofia, kirjallisuus yms.. mies on enemmän duunari joka on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Hänellä on toisenlaitta älykkyyttä jo kokemuksesta.
Tiedän, että kovalla panostuksella ja asennemuutoksella voisi suhdetta parantaa ja varsinkin jos tekisi kylmän päätöksen että tämä on tässä ja tässä ollaan. Jos olisi joku vipu päässä jonka voisi kääntää ja tulla "onnelliseksi" ja tyytyä tähän mitä on..
Eilenkin itkin kotona kun on niin ristiriitainen olo, lapselta yritän pahan olon peittää.. menin vääristä syistä naimisiin, tiedän sen ja ei tarvitse piiskata siitä. Ajattelin että voihan sitä erota jos ei toimi. En uskonut että olisi näin rankkaa..
Meinasimme erota, mutta emme eronneetkaan..nyt harkinta aika menossa. Mies saattaa muuttaa ulkomaille jos erotaan, joudun ottamaan vastuun tästä yksin. Mies myös petti luottamuksen pahasti jo ensimmäisen avioliittovuoden aikana josta varmaan jäin hänelle katkeraksi ja myöhemmin ihastuin itse toiseen, joka nyt haluaisi olla minun kanssa ja rakentaa tulevaisuutta..Olen 29v, 6 vuotta liitoa takana ja yksi 2v lapsi.
Nyt mietin kovasti että pidänkö suht. ok liittoa pystyssä lapsen takia (mies hyvä ja rakastava isä) ja meilläkin on kai ihan ok arkea, tehdään ruokaa ja katsotaa leffoja (mitään puhuttavaa ei ole kun miestä kiinnostaa vain jalkapallo, itse luen paljon ja kiinnostaa lähes kaikki muut asiat ja ilmiöt). Tuntuu, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin lapsi, itse olen korkeasti koulutettu ja business maailma kiinostaa sekä jatko-opiskelu, filosofia, kirjallisuus yms.. mies on enemmän duunari joka on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Hänellä on toisenlaitta älykkyyttä jo kokemuksesta.
Tiedän, että kovalla panostuksella ja asennemuutoksella voisi suhdetta parantaa ja varsinkin jos tekisi kylmän päätöksen että tämä on tässä ja tässä ollaan. Jos olisi joku vipu päässä jonka voisi kääntää ja tulla "onnelliseksi" ja tyytyä tähän mitä on..
Eilenkin itkin kotona kun on niin ristiriitainen olo, lapselta yritän pahan olon peittää.. menin vääristä syistä naimisiin, tiedän sen ja ei tarvitse piiskata siitä. Ajattelin että voihan sitä erota jos ei toimi. En uskonut että olisi näin rankkaa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi, en osaa auttaa sinua, mutta elän hyvin samantyypisessä elämäntilanteessa.
Mies uhkaili ulkomaille muutolla, jos eroan.
Lapsia meillä on tuplaten, ikää ja yhdessäoloakin paljon pidempään.
Mitään yhteistä ei tunnu lasten lisäksi enää löytyvän :(
Voi miten helppoa, kuin olisikin joku käsikirjoitus elämässä, jonka mukaan osaisi elää oikein ja tehdä oikeat ratkaisut...
Auliliina, millaisten syiden takia menit miehesi kanssa yhteen?
Mentiin yhteen ihan vääristä syistä. Mies istui taustastaan ja harrastuksistaan johtuen täydellisesti minun perhepiiriin, tavatessamme mies oli suht hyvin menestyvä yrittäjä, minä vasta opiskelija. Nyt on osat kääntyneet että mies tekee "hanttihommia" ja minä luon uraa tai jotain sinneppäin. Taloudellinen vastuu on siirtynyt minulle muiden vastuiden lisäksi, mutta ei se ole pääasia.
Alusta alkaen ajattelin, ettei meillä ole mitään yhteistä, mies ei saa minua nauramaan, erotiikka voisi olla paljon parempaa yms.. en ymmärrä. Olen todella sosiaalinen, iloinen, vitsaileva ja sanaleikeistä yms nauttiva ihminen. Hän ei ole sellainen.
Toisaalta hän rakastaa minua ilmeisesti todella paljon, koska taisteli minut pitääkseen, ei koskaan antanut periksi. Hän sanoo usein rakastavansa ja viihtyy kotona eikä¨kaupungilla roikkumassa. Arvostan sitä suuresti. itse voisin vielä roikkuakkin huom. hän 39 eli 10v vanhempi minua..
Ei etenkään lapsen takia pidä jäädä yhteen. Lapsen oleminen ja eläminen, kehittyminen on paljon turvallisempaa molempien vanhempien kanssa erikseen teidän tilanteessa. On haitallista lapsille elää kahden vanhemman kanssa, jotka eivät viihdy keskenään, joilla ei ole mitään puhumista. Lapsen kasvaessa tilanteesta tulee entistä vaikeampi, kun vanhemmat keskittyvät enemmän omaan pahaan oloonsa ja lapsi jää väkisinkin syrjään.