Mielikuva avioliitosta

On ollut parempaa kuin osasin kuvitella. Mentiin naimisiin sillä päätöksellä että tämä myös pannaan ja saadaan kestämään - ei niin että "erotaan jos ei suju". Vihkivalan tuoma varmuus tulevasta ja toistensa tunteista, sen mukana läheisyyden ja luottamuksen lisääntyminen teki yhteiselosta täydempää ja onnellisempaa. Ei tarvitse enää arvailla kuinka tosissaan toinen on, tai johtaako suhde mihinkään. Samalla syntyy luottamus siihen että on toiselle tärkeä ja se ainoa - ei tarvetta mustasukkaisuuteen tai toistensa vapauden rajoittamiseen. Avioliitto vahvistaa ja rauhottaa, ajatus yhteisestä elämästä ja yhteisestä taloudesta, yhteisestä perheestä lähentää ihmeesti.

Kaikille ei käy näin hyvin. Luulen että silloin ei ole tehty riittävän varmaa päätöstä siitä että avioliitto merkitsee elinikäistä yhteisyritystä, jossa molemmat myös säilyttävät erillisyytensä ja itsenäisyytensä ilman että liitto siitä horjuisi.

Ehkä ensimmäistä kertaa....mutta voi olla toinen tai kolmaskin?

Ei avioliitossa ole sen kummempaa ollut kuin avoliitossakaan. Ei meillä käytännössä paljon mikään muuttunut paitsi mun sukunimi. Mies esittelee minut vaimonaan, mikä kyllä tuntuu mukavalta. Sitoutuneita oltiin ennen aviota ja sitoutuneita ollaan nytkin. Onnellisia oltiin silloin ja onnellisia ollaan nytkin. Mun mielestä on aika turhaa etukäteen mietiskellä, että millainenhan se meidän avioliitto sitten on. Eiköhän se arkielämä jatku samanlaisena kuin ennenkin. Avioliitto ei pilaa eikä paranna mitään, siitä parisuhteen laadustahan se kaikki on kiinni.

Etkö oikeasti tiedä, monettako kertaa avioidut ?

Enpä suosittele. Avioliittoa kenellekään ainakaan nykyisen suomen lakien mukaisena instituutiona! Olen naimisissa mielestäni todella häiriintyneen naisen kanssa . Ja mikä parasta meillä on kolme alaikäistä lasta. Enkä usko että lapsemme selviäisi hänen kanssaan kauan, eikä itselläni ole myöskään resursseja lapsia ottaa kokopäiväsesti. Joten ajattelin odotella!

Yksi hyvä poitti on että teeppä avioehto siten että vain yhteinen omasiuus menee jakoon jos ero tulee.

Menin tyhjätaskuna naimisiin eli tiesin, ettei homma perustunut rahaan. Nyt vasta nelisen vuotta yhdessä, alkutaipalella. Ajovalot ovat näyttäneet hyvin. Eli sen verran kun nyt voi ennustaa 4v päähän on ihan hyvin toteutunut.

Ei kai sinulla ole käsitys, että 'asiat menee painollaan'? Kokeilepa antaa kivireen mennä omalla painollaan ja katso, mitä tapahtuu pienen kumparen kohdalla.

Se, miksi joillakin odotukset toteutuu on siksi, että käydään läpi, mitä toinen haluaa ja tarvitsee ja sitten toimitaan niin, että tarpeet täyttyvät. Myös täytyy selvittää, onko täyttymykseen johtava toiminta niin vastenmielistä että parempi jättää naimatta (esim keskustelu puolison kanssa tai säännöllinen seksi ).

Toki asioita oppii matkan varrella ja tilanteita on meilläkin tullut, ettei ole osannut odottaa (työmuutokset, raskaudet jne). Tiesin vaimoni myös tuuliviiriksi, jonka puolesta minun on toisinaan päätettävä, mitä hän haluaa. Joten olen osannut odottaa muutoksia.

Uskoin ja luotin siihen että suhteemme tulee kestämään ja liittomme on onnellinen. Yllätyin positiivisesti. Lähes 10 vuotta yhdessä ja kuherruskuukausi jatkuu edelleen. Lapset on tehty, talo rakennettu ja arkea eletty, mutta se on yhä maustettu kiihkeällä seksillä, huomaavaisuudella, suurella kunnioituksella. Olen kiitollinen joka päivä meistä, meidän perheestä. Sekä me aikuiset että lapsemme voimme hyvin ja olemme onnellisia. Pidämme huolta toisistamme, annamme vapautta ja omaa aikaa, autamme kun voimme pienissä ja suurissa asioissa. Pyyteetöntä rakkautta, pyyteettömiä tekoja. Se todella on niin että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Joitakin pieniä riitoja toki joskus on, mutta motto on se, ettei toista tahallaan loukata/haukuta/satuteta. Ja ne riidat jotka on jo kertaalleen sovittu, jätetään unholaan. Niitä ei enää kaivella, vaan ne on puhuttu jo läpi. Puhuminen, hyvistä ja huonoista asioista, rehellisyys ja näyttelemättömyys, ne ovat avainsanoja. Älkää esittäkö mitään ja kohdelkaa toista kuten toivoisitte itseänne kohdeltavan.

Onnellinen avioliitto ei ole pelkkää haavetta, se voi jatkua intohimoisena kun sitä huoltaa.

Ilman ihmeellisempiä odotuksia!

Viihdyimme keskenämme. Meillä oli samansuuntaiset mielipiteet arkisista asioista.
Oli yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita.
Olimme molemmat lähtöisin köyhistä työläiskodeista.

Näiden 43:n vuoden alkutaipaleella tutustuimme myös äärimmäiseen puutteeseen mutta mukauduimme kaikkeen ilman ristiriitoja.

Kaikki vuodet ovat olleet hyviä ja kokonaisuudessaan en olisi osannut kuvitella miten hyväksi elämäni muodostuu.
Kiintymys ja fyysinen veto ovat säilyneet.