Pettämistä pettämistä

Erosin nelisen vuotta sitten. Tällä kokemuksella joka mulla on nyt sanoisin, että pettäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Siltä se alkaa tuntua, kun liikkuu baareissa tai pyörii netin deittipalstoilla. Tosin on varmasti sitäkin väkeä, jotka eivät näissä paikoissa vietä aikaansa.
Olin exän kanssa noin 15 vuotta ja luulen, että nykyään yrittäisin olla ottamatta pettämistä kauhean henkilökohtaisesti. Pettäminen on niin järkyttävän yleistä, etten nuorena perheenäitinä olisi voinut ikimaailmassa kuvitellakaan. Moni vaikuttaa kaikesta huolimatta olevan sitoutunut perheeseensä (kuten luulen että omakin exäni oli) mutta silti haluavat... niin jännitystä, vaihtelua, mitä sitten haluavatkin?
Itse en ole ikinä pettänyt kumppaniani, mutta joo, ns. toinen nainen oon kyllä ollut... Joidenkin kanssa kerran, joidenkin kanssa pidempiäkin aikoja. Ennen ajattelin, että en halua aiheuttaa kellekään pahaa mieltä. Nykyään ajattelen enemmänkin, että ei ole minun asiani ja toisaalta että ei täällä kukaan ketään omista, oli naimisissa tai ei.
Joka tapauksessa varattuja ukkoja tulvis ovista ja ikkunoista, niin netissä kuin ravintoloissa. Tällä hetkellä oon niiiiin tylsistynyt koko kuvioon... Kai siellä jokunen uskollinenkin on joukossa.

Lisäänpä vielä, että niin oman kuin muutamien samassa tilanteessa olevien ystävienikin kokemusten mukaan juuri kukaan ei käytä kumia. Pidän itseäni erittäin typeränä tässä asiassa (toistaiseksi on ollut tuuria matkassa), mutta ihmettelen myös ko. miesten vastuuttomuutta. En tajuu kuinka voivat mennä kotiin - pahimmillaan raskaana olevan naisen luokse ja mahdollisesti tuoda taudin mukanaan... näinkin kurjasti on käynyt...

Kyllähän sitä halua on uskoa edelleen uskollisiin ihmisiin mutta taidanpa itsekin vain muuttua pettäjäksi. Yli 15 vuotta uskollisena aviomiehenä ja nyt vaimo jäi kiinni pitemmästä suhteesta toisen miehen kanssa joka myös perheellinen.

Kaikista hulluinta on että eivät käyttäneet mitään ehkäisyä... Tämä on todella kaunis maailma mutta luotettavia ihmisiä on todella vähän.

En myöskään tunne omasta enkä vaimoni tuttavapiiristä juuri ketään joilla ei olisi ollut samat pettämisongelmat.

Olin todella naiivi että kun vaimoni kanssa nämä asiat on juteltu monesti läpi että kumpikin olisi ottanut opiksi lähipiirin ongelmista ja näistä jutuista mutta paskan marjat. Ensimmäisiä kommentteja kiinni jäämisen jälkeen oli että kyllähän yli puolet pettää. Tuollaisen jälkeen on tosi helppoa lähteä yrittämään rakentaa suhdetta uudelleen.

Taidanpa siis olla sellainen sika kuin miehien sanotaan olevan ja ottaa joku hoito ja kertoa sitten vaimolle tai jäädä tökerösti ja tahallaan kiinni. Kai sitä karman lain mukaan saa mitä tilaa.

Ei avioliittolupauksessa sallita pettämistä, ei sanota, että rakastan sinua myötä ja vastoinkäymisissä PS. salli minun pettää sinua? Ihmiset ovat vieneet uskon minulta ihmisiin ja rakkauteen sen tilalle on tullut jotain julmaa ja likaista. Välillä tuntuu, että helpompi olisi olla yksin, ei elää parisuhteessa jos se eläminen tarkoittaa suhteessa pettämistä, olen liian herkkä tällaiseen tai ainakin välillä tuntuu siltä? En kyllä enään ymmärrä ihmisiä ja järjenjuoksua. Suuteleminen on pettämistä mielestäni. Jopa henkistä pettämistäkin on, sen ymmärrän, että ihastumisia tulee ja menee pitkässä parisuhteessa mutta että jos sen ihastumisen pitää vaan omana tietona niin sen sallin, sen ymmärrän mutta sitä en ymmärrä, että jos ihminen ihastuu toiseen ihmiseen ja on parisuhteessa, että hän alkaa edesauttamaan ihastusta ja alkaa tapailemaam toista ihmistä ja pitää tiiviisti yhteyttä toiseen ihmiseen ja sopivat tapaamisia ja kertovat toisilleen olevan ihastuneita, niin sitä en oikein enään ymmärrä vaikka siinä ei tapahtuisikaan mitään fyysistä niin silti se olisi jo rajojen rikkomista, tiedä sitten.

Juuri tuollatavoin kuin kuvailin edellisesstä viestissä, luulen, että miehelläni alkoi vanha suola janottamaan. Jatkuva yhteyden pito exään jossa kehutaan tätä exää ja sanotaan ikävöivän mutta miehen sanojen mukaan vain "ystävinä", seksipitoisten viestien lähettäminen jonka mieheni sanoi minulle vain olevan "huumoria" ja kuinka he ovat ennenkin puhuneet seksistä, miehen oli myös valittanut meidän seksielämää ja muistellu exän kanssa heidän hyviä seksihetkiä kun olivat vielä naimisissa, salassa tapaaminen syömään menon merkeissä, tosin he eivät silloin menneet syömään kun minä sain asiasta tietää. Mieheni kiistää henkisen pettämisen ja sanoo sen olevan vain ystävyyttä, tiedä sitten, exän kanssa mieheni oli naimissa 8 vuotta ja heillä on kaksi lasta. Mieheni vain muuttui tuolloin samalla radikaalisti minua kohtaan, tosin tuon mieheni selittää sillä, että kuinka hänellä itsellään oli silloin henkisesti vaikeeta joka ei johtunut toisista naisista tai minusta, tiedä sitten sitäkään. En luota kehenkään muuhun tällähetkellä kuin itseeni. Eroa olen kovasti miettinyt ja jos se tulee niin en ainakaan enään koskaan mene kihloihin kun kerran nyt olen ja olen kokenut/nähnyt sen, että avioliittolupaus tarkoittaa vain pettämistä. Olin tuota ennen pitkään sinkkuna ja olen nyt niitä aikoja kaivannut, ei tarvinut miettiä ja pelätä sitä, että pettääkö mies, sai keskittyä täysillä vain työelämään/opiskeluun ja tavata ystäviä.

Ihmiset ovat menettäneet moraali- ja uskollisuustajun. Kaikki on sallita ja millään ei ole väliä. Mitä täsät seuraa: lapislla ei ole turvaa, kotia ja tuelvaisuutta. Ihmiset vaativat vapautta, mutta eivät koe onnea tässä jatkuvassa epävarmuudessa. Kun kaikki on sallittua niin tietenkin on aina todennäköitä, että kumppani pettää ja voi sitten helpommin kiinytä pysyväisesti toiseen.
Mitään onnea ja hyvää oloa ei höllä seksuaalimoraali sittenkään anna.