Hetki Mikaelan kanssa I

Tämä tarina on tosi. Minä olen Timppa ja kerron eräästä iltapäivästä maailman kauneimman naisen, Mikaelan, luona. No, nimet nyt vaihdettu.

Tulin Miken kotiin kuiten yleensäkin - emäntä avasi oven samalla varoen laskemasta Niku-kissaa rappuun. Heitin takkini olohuoneen tuolin nojalle ja laskin arvoesineet taskustani shenkin laatikkoon Nikun ulottumattomiin samalla, kun Mikke meni keittiöön jatkamaan loppuun jotain keittiöaskarettaan. Juttelimme jotain arkista päivän tahoillamme sattuneista, mitä puhelinkeskusteluissamme ei ollut tullut vielä mainittua. Noukin pöydällä olevasta avonaisesta pussista muutaman perunalastun ja istuuduin. Keskustelumme keskeytti Miken tytär Emma, joka soitti äidilleen päivittääkseen hänen kanssaan jo sovittua tapaamistaan.

Puhelun aikana kiersin Miken taakse, otin hänet karhunsyleilyyni häiritsemättä kuitenkaan äidin ja tyttären välistä keskustelua. Suutelin hänen kaulaansa, jonka tuoksussa yhdistyi saippuan mieto hajuste ja vastakkaisen suklupuolen pehmeä, mutta houkutteleva tuoksu. Lopetettuaan puhelun hän jatkoi puhumistaan minulle tiivistämällä tyttärensä toimittaman asian - samalla kun käänsin hänet ja muiskautin kevyen suukon hänen huulilleen.

Jäimme seisomaan vastatusten ja sylikkäin ja jatkoimme juttua aiheesta ja siihen liittyvästä. Suutelin häntä otsalle ja halasin saaden myös vastarutistuksen: Olimme, vasta nyt, tervehtineet! Se oli tapahtunut hiljaisuuden vallitessa - ikään kuin kehojemme kohtaaminen ja niiden läheisyys toisiaan vasten olisi vienyt meiltä suun vuoron "tärkeämmän vuorovaikutteisuuden" syrjäyttäessä verbaalisen. "On siitä taas aikaa". Jatkoimme juttua kaikenlaisista maailmankaikkeuden ihmeellisyyksistä - mikä aihe aina sujuvasti vuorotteli omiin arkikokemuksiimme liittyvän keskustelun kanssa.

Olin väsynyt - ja ohjasin Mikenkin sängylle. Vaikka pidinkin kaikin puolin luonnollisena kellahtaa pehmeälle pielukselle, sain asian mielekkyyden lyhyesti erikseen hänelle vahvistaa. Olin päässyt perille, satamaan, vapaalle. Näin koin kun makasin vasempaan kyynärääni nojaten kyljelläni tyttöni selällään vieressäni. Tunsin rennon läheisyytemme vain helpottavan keskusteluamme, joka - osin jälleennäkemisemme tuoreuden myötävaikuttamana - jatkui keskeytyksettä. Läheisen ihmisen rutistus pitkästä aikaa, sellaisenaan, kertoo ilosta, kiintymyksestä ja jakamisen valmiudesta. Tuossa vuoteella syntynyt läheisyys kuin varkain tarjosi koetuille tunteille lisäksi tilaisuuden edelleen voimistua, jopa osin muuttua. Käsien käsissä pitelemisestä ja suukottelusta tuli edettyä vuorovaikutukseen, jossa sanat korvautuivat teoilla.

Joitakin sanottavia vielä vaihdettiin - mutta pääasiallisesti kommunikaatio käsitti nyt muuta kuin kuuloaistiin perustuvaa havaittavaa.

Olimme lähekkäin ja vaihdoimme suukkoja - ja käteni vaelsivat kartoittamassa Miken fyysisiä ääriä jokaisessa ilmansuunnassaan. Koimme hiljaista yhteisyyttä, jonka sisällöstä äänettömyydestämme huolimattakin olimme hyvin tietoisia - ja joka viitoitti tietä eteenpäin...

Jokin hetki sitten tuntemani ystävyys, arvostus ja halu antaa toiselle ihmiselle suojaa karhunsylissäni vaihtui kasvavaan tietoisuuteen Mikestä naisena ja itsestäni miehenä. Lähde, josta tuo tietoisuus pulppusi, sai minut kuin janoon uupuvan kaipaamaan naisessani juuri sitä, mikä hänet teki naiseksi. Nainen oli ollut veressäni jo ennen kuin opin lukenmaan. Olin kohdannut naisia ja tuon naisen - mutta silti etsin hänestä jotain, joka tuntui minulle olevan uutta, tuoretta, ennenkuulumatonta ja ennen kaikkea kiinnostavaa.

Siirrellessäni kättä Miken vartalolla lunastin noita muistojeni lupaamia kokemuksia muodoista, jotka kaikki aistini tunnistivat osaksi vastinpariani, joka todisti minun ilman sitä olevan puolikas. Olin matkalla jonnekin, mutta kaikesta janon, nälän ja väsymyksen sammuttavasta, minua eteenpäin ruoskivasta tyydyttämättömästä kaipuusta huolimatta ei sen enempää juuri alkanut "vaellukseni" kuin edes sen lopullinen määrä ollut pääasia: Tärkeintä oli, että sain matkaani tehdä jonkun kanssa. Ja se joku oli Mikke.

...jatkuu toisessa keskustelussa "Hetki Mikaelan kanssa II"...