Mä laitoin profiilin, koska
-töissä en tapaa miehiä
-harrastuksissa en tapaa miehiä
-baareissa en käy
-haluan tutustua kirjoitellen ja syvällisesti keskustellen.
Tämä viimeinen kohta onkin osoittautunut aivan ylivoimaiseksi esteeksi.
Olen keski-ikäinen nainen, ihan ok näköinen ja kokoinen, sosiaalinen ja pidetty. Minulla on omat arvoni ja mielipteeni ja toivon löytäväni miehen, jonka kanssa nimenomaan nämä asiat olisivat suurin piirtein samoilla linjoilla. Vaan kun miehet eivät osaa tai halua kirjoitella!
Minua huomattavasti nuoremmat ehdottelevat seksiseuraa. Varatut vonkaavat seikkailuseuraa. Loput kirjoittavat lähes saman tien, että pitäisi heti tavata tai ainakin puhua puhelimessa, koska he eivät ole kirjoittajatyyppejä.
Miten ylivoimaista voi olla, että kirjoittelee toisen kanssa joitakin pitkiä kirjeitä AVOIMESTI omista mielipiteistään kertoen, jolloin ne arvot tulevat selvästi esille. Mielestäni ei ole mitään järkeä lähteä treffeille, jos näitä perusasioita ei ole ensin selvitetty. Mitä hyötyä olisi siitä, että treffeillä todettaisiin, että ulkonäkymieltymykset natsaavat puolin ja toisin, mutta kuukauden seurustelun myötä tulisi sitten ilmi, että arvot eivät. Eikö silloin ole parempi lähteä suoraan sinne baariin seuraa hakemaan ja jättää nettideittailu niille, jotka o
-töissä en tapaa miehiä
-harrastuksissa en tapaa miehiä
-baareissa en käy
-haluan tutustua kirjoitellen ja syvällisesti keskustellen.
Tämä viimeinen kohta onkin osoittautunut aivan ylivoimaiseksi esteeksi.
Olen keski-ikäinen nainen, ihan ok näköinen ja kokoinen, sosiaalinen ja pidetty. Minulla on omat arvoni ja mielipteeni ja toivon löytäväni miehen, jonka kanssa nimenomaan nämä asiat olisivat suurin piirtein samoilla linjoilla. Vaan kun miehet eivät osaa tai halua kirjoitella!
Minua huomattavasti nuoremmat ehdottelevat seksiseuraa. Varatut vonkaavat seikkailuseuraa. Loput kirjoittavat lähes saman tien, että pitäisi heti tavata tai ainakin puhua puhelimessa, koska he eivät ole kirjoittajatyyppejä.
Miten ylivoimaista voi olla, että kirjoittelee toisen kanssa joitakin pitkiä kirjeitä AVOIMESTI omista mielipiteistään kertoen, jolloin ne arvot tulevat selvästi esille. Mielestäni ei ole mitään järkeä lähteä treffeille, jos näitä perusasioita ei ole ensin selvitetty. Mitä hyötyä olisi siitä, että treffeillä todettaisiin, että ulkonäkymieltymykset natsaavat puolin ja toisin, mutta kuukauden seurustelun myötä tulisi sitten ilmi, että arvot eivät. Eikö silloin ole parempi lähteä suoraan sinne baariin seuraa hakemaan ja jättää nettideittailu niille, jotka o
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ehdotan tapaamista tai puhelimessa puhumista heti vaikka olen kirjoittajatyyppi, sillä puhuminen varsinkin nenäkkäin selvittää vaikkapa ne arvot paljon nopeammin kuin kirjoittelu.
Jo ensimmäisessä karsinnassa tiputan pois naiset joiden arvomaailma viittaa vihreyteen tavalla tai toisella.
Minäkin haluan tutustua ensin kirjoittamalla anonyymisti netissä ja ottaa selvää muutamista perusasioista ennen kuin suostun puhumaan puhelimessa tai peräti tapaamaan jonkun. Pitkäkään nettikirjoittelu ei silti takaa mitään. Henkilökohtaisessa tapaamisessa voi hyvinkin tulla esille jotakin sellaista, että koko juttu loppuu kerrasta siihen. En usko, että keskusteleminen nokikkain on yhtään tehokkaampaa kuin kirjoittaminen. Kirjoitustaito sitä paitsi kertoo myös jotakin ihmisestä. Odotan, että ihminen osaa ilmaista itseään myös kirjallisesti.
Puhelun voi tehdä anonyymisti prepaid-liittymän avulla. Videochatissa taas näkee miten vuorovaikutus toimii ja onko profiilin kuva yhtään näköinen.
Minulla on yksi yli 10 vuotta kestänyt kirjoittelusuhde, joka ei selvästi ole johtamassa mihinkään, mutta ihan mielenkiintoinen tämä chatista löytynyt nainen on siitä huolimatta.
Kirjalliseen tuotantooni voi tutustua mm. blogeissani, joita löytyy sekä anonyyminä että etenkin oikealla nimelläni.
Miksi kirjallisesti itsensä ilmaisu on sinulle erityinen kriteeri? Toki itsekin toivoisin, että toinen osapuoli jotain osaisi kirjoittaakin. Mutta koska en ole seurustelemassa kirjekurssin muodossa, niin minulle on yleisemmin jokseenkin yhdentekevää millainen kirjoittajavirtuoosi toinen on etenkin itsensä ilmaisun muodossa. Tärkeämpää sen sijaan on kuinka hyvin hänen kanssaan jutustelu sujuu suullisesti ja miten silloin se itsensäkin ilmaisu luonnistuu.
Mulla oli tismalleen samat syyt, miksi hakeuduin nettideittailun pariin, ja tismalleen saman asian olen huomannut. Minusta olisi myös kiva kirjoitella netitse ennen kuin lähden treffeille, mutta aika usea tulkitsee, että se merkitsee samaa kuin ei kiinnosta. Aika monet sitä paitsi kirjoittavat suoraan kysymykset, joihin haluavat vastaukset (ikään kuin olisin työhaastattelussa tms.) sen sijaan, että kirjoittaisivat pitempiä viestejä. Mutta ehkä siihen on tyydyttävä.
Ei kun on selvästi mukavampaa avautua sitten tällä palstalla, miksi miehet/naiset eivät ole sitä taikka tätä ja tee juuri niin kuin itse haluaa. Samalla energialla olisi kirjoittanut jo muutaman pitkän viestin. :)
Täytyy todeta, etteivät kaikki naisetkaan osaa kirjoittaa. Lienee kuitenkin yleisempää tosiaan, ettei miehiä kiinnosta ajatustenvaihto ilman "takeita" mikäli rahkeita olisi kirjoittaa.
Minulla on vähän sama homma, eli tapaan kyllä naisia ihan kohtalaisesti, mutta töissä ja harrastuksissa tuttavuudet jäävät kuitenkin aika pintapuolisiksi ja siltä pohjalta on huono sanoa kuka voisi olla parisuhdemielessä sopiva.
Nuorena miehenä harrastin kirjeenvaihtoa eripuolille maailmaa ja toki joidenkin kanssa kirjoitellaan yhä, mutta välineet on vain vähän toiset. Nyt kun olen tässä taas sinkkuuntunut, enkä todellakaan halua ottaa ketä tahansa naista haitoksi, niin näen äärimmäisen tärkeäksi tuon kunnollisen tutustumisen, sillä halujen ohjaamana (sitähän se livenä ihastuminen on) tutustuminen jää myös pinnalliseksi.
Mutta sama ongelma on tosiaan naistenkin suhteen, sillä deittipalstoilta ei löydy naisia, jotka osaisivat kirjoittaa ja ilmaista itseään. Näiltä keskustelupalstoilta saa sen kuvan, ettei deittiseuraan pidä luottaa, jos hän ei suostu heti tapaamiseen, mutta itse ajattelen mieluummin niin päin, että jos ei voi ja uskalla jakaa ajatuksiaan kirjallisesti, niin eikö se vasta olekin epäilyttävää. Pelkääkö naiset, että puhuvat itsensä pussiin, jos täytyy viikko tai peräti kuukausi tutustua ensin toiseen?
Joskus 90-luvun lopulla kun näitä deittipalstoja ei ollut oikeastaan kuin kaksi ja käyttäjämääräkin vaikutti hyvin vähäiseltä, oli tilanne aivan toinen. Silloin nettideittailu oli enempi kirjeseuran etsintää ja uusiin ihmisin tutustumista, mutta takaraivossa oli tietenkin sekin ajatus, että jos se oikea sieltä löytyisi. Tämän päivän ystäväpiiristä aika moni löytyi tuolloin ja olenkin aika pettynyt siitä mihin nämä deittisaitit ovat "kehittyneet".. pinnalliseksi kuvagalleriaksi, eli valkataan seura ulkonäön mukaan kuten baareissa.. ei sillä, kyllä minullakin tansseissa aina vientiä riittää, mutta tutustuisin kuitenkin mieluummin ihmiseen itseensä.
Tässäkin asiassa löytyy monta puolta. Jos on kuvallinen profiili, on helpompi kirjoitella, koska edes vähän tietää, kenen kanssa kirjoittelee. Kuvaton voi olla kuka tahansa, joka vaikka jo tuntee sinut, jos sinulla on kuva, mutta toisella ei, siksi en suostu paljoakaan itsestäni kertomaan ihan anonyymille. Kerran kävi niin, että kirjoitin kuvattoman keski-ikäisen miehen kanssa, kun pyysin kuvan aloin saamaan kännykkääni kikkelin kuvia.
Puhelimessa puhuminen ennen treffejä on tärkeää, koska ääni ja puhetapa voi tappaa kiinnostuksen. Näinkin on käynyt.
Yhden kerran olen mennyt sokkotreffeille, kirjoittelimme sitä ennen monta kuukautta, ihan kivasti mies kirjoitteli, mutta, kun tapasimme, olisin voinut paeta paikalta alta sekunnin.
Suosittelen melko nopeaa tapaamista, vaikka kirjoitustaito onkin suositeltavaa.
Minä olisin kyllä ehdottomasti halunnut tavata mahdollisimman pian, koska en koe millään lailla järkeväksi kirjoitella ihmisen kanssa, jota en ehkä toista kertaa edes haluaisi tavata. Enkä myöskään kirjoittaisi mistään kovin henkilökohtaisista asioista ihmiselle ennen tapaamista (tai useampia tapaamisia).
Eihän tutustumisen tapaamiseen tarvitse päättyä, päinvastoin, sen jälkeehän pystyy ihan eri tavalla kertomaan myös ajatuksistaan kun tietää, että mielenkiinto on molemminpuolinen.
Oman ilmoitukseni otin kuitenkin pois jo jonkin aikaa sitten, koska puolessa vuodessa se ei johtanut yhtään mihinkään.
oletko yhtään miettinyt mistä johti että se ei johtanyt yhtään mihinkään, siis et saanut yhtään vastausta...vai etkö edes tavannut ketään?, aika outoa!
..nähnyt hänen kuvaansa.. mutta se käy kyllä ilmi kun katsoo millaisiin kirjoituksiin hän ahkerimmin hyökkää ;)
Mahdollisimman pian lähden treffeille, vaikka ekan viestin jälkeen. Puhelinnumeroani enkä oikeaa henkilöllisyyttäni anna ennen kuin olen tavannut ihmisen.
Tämän nopean tapaamisen olen kantapään kautta myös oppinut. Jokunen vuosi sitten kun ekaa kertaa olin tehnyt profiilin, kirjoittelin koko kesän miehen kanssa johon ihastuin täysin. Kirjoittelimme yötä päivää välillä ja hommasin kameran tietsikkaani sitä varten, että pääsimme juttelemaan.
Kun aloin ehdotella tapaamista, miehelle ei käynytkään mikään mitä ehdotin eikä hän siis ollenkaan halunnutkaan tavata vaikka ei tätä mitenkään aikaisemmin kertonut. Tästä ihastuksesta toipumiseen meni kauan aikaa enkä enää suostu moiseen. Jos joku ei heti lähde treffeille niin olkoon lähtemättä.