Olen juuri eronnut nainen ja ihmettelen, miksi toistin tässä avioliitossa (toiseni) kaikki samat virheet kuin edellisessä. Ja kummassakin oltiin alussa niin rakastuneita että. Miksi en opi? Voinko ylipäätään oppia vai pitääkö elää selibaatissa lopun ikää? Olen tietääkseni aivan normaali, mutta silti minulla on ihmissuhdemaneereita. Hermostun ja väsyn vähitellen tekemättömiin töihiin, petettyihin lupauksiin, ylitöihin ja suuriin velkoihin. Onko niin, että vain yksin voi mitenkään pärjätä? Olen säästäväistä tyyppiä, mutta kummallakin kerralla valitsin miehet jotka käyttävät rahaa toisenkin edestä. Kun nyt olen eronnut, olen säästänyt muutamassa kuukaudessa enemmän kuin vuosissa liiton aikana. Olenko siis pihi ja vaatimukseni kohtuuton vai onko kyse kommunikointiongelmasta. Vai kyllästynkö "pihiyteeni" ja valitsen siksi vastakohdan, että saan tuhlata?
Opinko/Opitko mitään?
toivotonko tapaus?
12234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuossa on kysymys vain siitä, että olet valinnut kaksi miestä väärin. Ajattelematta sen kummemmin mitä ominaisuuksia miehellä olisi hyvä olla. Rakastuminen on sokaissut sinut. Hyvin tyypillistä, ei mitenkään erikoista. Kuka tahansa hermostuu tekemättömiin töihin, petettyihin lupauksiin, ylitöihin ja suuriin velkoihin. Kummallisempaa olisi, ellei esim. velkaantuminen hermostuttaisi, jos itse tuntee olonsa turvalliseksi talouden ollessa tasapainossa, ja aina jotakin säästössä pahan päivän varalle.
Erosin ex-miehestäni juuri mm. mainitsemiesi syiden vuoksi. Hän myös keräili kotiin kaikenlaista. Kotimme muistutti varastoa enemmän kuin kotia. Minun mottoni puolestaan on "kotini on linnani", kaikilla tavaroilla pitää olla oma paikkansa. Lisäksi pitää olla viihtyisää ja kaunista.
Ainoa mitä opin on se, että pitää erota, kun siltä tuntuu eikä odotella ja sopeutua sellaiseen mitä inhoaa.
edes aloituksen pariin kertaan, ennen kuin alat höyrytä.
Kummallinen kaikkien alojen asiantuntuja.
Nimimerkki MK on saanut seuraa.
Hei Ronja. Tuossa on paljon järkeä, mutta silti uskon myös omiin alitajuisiin motiiveihini. Mutta se on totta, että säästäväisen on hankala olla tuhlarin kanssa liitossa. Moni sanoisi, että älä maksa, mutta perheessä ollaan yhteisvastuullisia monien asioiden kanssa. Silloin tuhlarin on helppo sanoa, että "mun rahat on loppu, maksa sä". Ja säästäväisellähän on juuri laitettu jotain pahan päivän varalle ja sitten tämä alkaa toistua. Lopulta kuvio on selvä ja säästäväinen on narri siinä.
Narri ei ole se, jota narrataan vaan se, joka narraa.
Ei millään pahalla: säästäväisenkin rahat loppuvat ollessa liitossa tuhlarin kanssa. Usein varsin piankin, kun noudattaa tuota "perheessä ollaan yhteisvastuullisia monien asioiden kanssa". Ex sanoi joka kuukausi "mun rahat on loppu, maksa sä". Summat nousivat. Ensin jotain pientä, sitten vain suurempaa. Minulla ei ainakaan ollut alitajunnassa muuta kuin että yritin olla kiltti tyttö. Aivan liian kiltti. Joten ihmekös tuo kun tulin hyväksikäytetyksi. Nuo ketkä sanovat "älä maksa" ovat oikeassa. Ihmisen täytyy ajatella myös itseään.
Valintasi on niin pielessä kuin olla voi. Valitset narsistisia miehiä, jotka osaavat mielistellä. No se mielistely vaan ei keskity ainoastaan sinuun, vaan sitä eletään leveesi mielistellen (lahjoen) ympäriinsä sinun rahoilla.
Eli kun sinut on rengastettu, niin sitä kaveripiiriä laajennetaan tarjoomalla juomaa baarissa ahkeraan tms.
Kolmas kerta olis jo tyhmyyttä!
Niin, tämän valinnan mitä nimimerkki "jännittävä juoppo" korosti suhteen tässä ollaan juuri miettimässä. Mikä niissä rentuissa oikein kiinnostaa? Miksi kuitenkin himottaa sellaiset kurjat tyypit? Mä itse tosiaan ajattelen, että se on se omaan säästäväisyyteen ja "kunnollisuuteen" tai nimimerkki "ronjan" mukaan kilttityttömäisyyteen kyllästyy vähitellen elettyään aikansa hallitusti: Ja sitten mennään sieltä mistä aita on matalin, otetaan hauska, rento luuseri. Miksi sellaiset miehet kiinnostavat?
Ja sitten vielä avioliiton kehitys. Miksi annetaan joka paikassa periksi? Mikä tekee kaiken niin väistämättömäksi? Miksi ei avioliitossa osata sanoa ei?
Onko valintakriteerisi "viihdytä mua"?
itsestään suureen ääneen ääntä pitävät ns. hauskat rennot tyypit on juuri niitä loppupelissä hyväksikäyttäviä narsistisiä tyyppejä. Ne on hauskoja ja rentoja saadakseen sinut lankaan, jonka jälkeen rahasi ja muu sinussa kuuluu hänen omaksi hyväkseen. Empatia ja toisen huomiointi puuttuu, mutta et sitä havaitse. Ne vetelee oikeista naruista kehuskellen sinua, näytellen ylpeänä sinua "kavereilleen", lahjoen sinua, kertoen ihanuutesi ja sanoen rakastavan. Erittäin hyvä näyttelysuoritus johon lankeat.
Maan hiljaiset on sinun mielestäsi ehkä luusereita ja tylsiä. Tutustuisit heihin, tosin se ottaa aikaa koska he eivät käy heti piirittämään puheillaan. Sieltä joukosta se löytyy mies, jolla on todella empatiaa ja toisten huomioonottoa. Sinulta vaan vaaditaan hieman oma-alotteisuutta, sinun on mentävä ensin juttelemaan. Valinta on sinun!
Mikähän minussa on vikana kun ensimmäinen mieheni syytti minua tuhlarikri, hän oli niin visu että "piereekin sissänpäin". Toinen oli tuhlari jonka velkoja olen maksellut jälkeenkinpäin. Kun olin niin kiltti että suostuin siihen että liitimme hänen mukanaan tuomat velkansa yhteisen asuntommme lainaan jota hän ei koskaan maksanut. Onneksi en suostunut maksamaa hänelle asunnosta mitään.. Olisin siinätapuksessa maksanut hänen velkansa kahteenkertaan. Kiitos hyvän lakimiehen.
Olen ollut viisvuotta yksin ja olen saanut elämäni järjestykseen. Säästeliäällä elämällä olen maksanut velan jonka mies jätti jälkeensä, nyt olen jopa remontoinut asuntoa.
Mielestäni en ole tuhlari kuin vain yhdessä asiassa. Olen tuhlannut tunteitani vääriin ihmisiin. Olen kuitenkin oppinut läksyni ja tuo ei toistu enää.
Nimimerkki "Paljon pohtija" arveli arvojeni olevan huonot. Lupaan miettiä tuota oikein olan takaa. Tuo viihdytysteema voi osua oikeaan, kun oikein tarkkaan elää ja pitää itsensä koko ajan tarkassa kontrollissa, voi sitten langeta. Hiljaiset miehet on oikeasti vaikea löytää. Ja joutuu kyllä kovasti laittamaan itsensä likoon aloitetta tehdessään, kun ei ole varma tykkääkö toinen. Huonosti kokemusta aloitteen teosta minulla kuten varmaan monella muullakin keski-ikäisellä naisella.
Nimimerkki "Elämä mallillaan" ilmeisesti suosittaa sitä selibaattia? Uskon että pärjään itseksenikin hyvin, mutta kuitenkin saattaa tuo seksi tässä vähän vähitellen tuottaa vaaraa huonoista valinnoista.
Ilman uskontojen pelotevaikutusta avioliitot hajoavat. Se on vaan tämän maailmankuvan rakenne ongelma. Ihminen näkee itsensä ja puolisonsa omistettavana esineenä. Vaikea siitä lähtökohdasta on mitään pysyvää rakentaa.