Ikävä fakta on se, että nettideittailu on pinnallisuuden huipentuma. Toisten ihmisten naamatauluja " kyyläillään " tunti kaupalla- päivästä ja- viikosta toiseen. Kuitenkaan mieleistään löytämättä. Ihmiset hylkäävät toistensa profiileja esim. pituuseron takia /- 3cm väärä pituus, hiusten värin takia, väärän tyylinen vaatetus, väärää ja viallista säkkikaupalla !! Loppujen lopuksi kaikki, ovat aivan merkityksettömiä pikkuasioita. Tämä nipottaminen on heidän oman päänsä sisällä, josta he kärsivät olemalla koko kesän yksinään- sinkkuna. Kyseessä on mitä luultavimmin muodissa, oleva aivovamma.
Toisen ihmisen vetovoima on aivan uskomatonta ( Live- elämässä ) verrattuna, netissä roikkumiseen. Ulkonäkö voi menettää jopa kokonaan merkityksensä, tästäkin on henk. koht. kokemuksia. On olemassa niiiin paljon kaikenlaisia hienoja ihmisiä, eikä siinä pinnallisuudet vaivaa.
Itse olen käynyt yhden kerran nettitreffeillä 2009- vuonna ( keväällä ). Perjantai- iltana noin klo. 24- aikoihin lähetin hänelle ( naiselle ) viestin ja seuraavana aamuna tapasimme jo klo 10.00. Suhdetta ei syntynyt, eikä muutakaan. Tapasimme yhteensä kaksi ( 2 ) kertaa. Yhteydenpito loppui vähitellen- molemmin puolin.
Itse olen seurani löytänyt baareista, erilaisista tapahtumista, messuilta, markkinoilta yms. Helppoa !! Olet samalla päässyt jo ns. treffi tilanteeseen asti.
Kun seurustelet ( suullisesti ) uuden tuttavuutesi kanssa niin, sinulla ei todellakaan ole päälimmäisenä ajatuksena: toisen 5cm liian lyhyet hiukset, väärän väriset silmät, väärä tyylitaju, yms. seikat.
Tässäpä hieman omia mielipiteitäni nettideittailusta.
Toisen ihmisen vetovoima on aivan uskomatonta ( Live- elämässä ) verrattuna, netissä roikkumiseen. Ulkonäkö voi menettää jopa kokonaan merkityksensä, tästäkin on henk. koht. kokemuksia. On olemassa niiiin paljon kaikenlaisia hienoja ihmisiä, eikä siinä pinnallisuudet vaivaa.
Itse olen käynyt yhden kerran nettitreffeillä 2009- vuonna ( keväällä ). Perjantai- iltana noin klo. 24- aikoihin lähetin hänelle ( naiselle ) viestin ja seuraavana aamuna tapasimme jo klo 10.00. Suhdetta ei syntynyt, eikä muutakaan. Tapasimme yhteensä kaksi ( 2 ) kertaa. Yhteydenpito loppui vähitellen- molemmin puolin.
Itse olen seurani löytänyt baareista, erilaisista tapahtumista, messuilta, markkinoilta yms. Helppoa !! Olet samalla päässyt jo ns. treffi tilanteeseen asti.
Kun seurustelet ( suullisesti ) uuden tuttavuutesi kanssa niin, sinulla ei todellakaan ole päälimmäisenä ajatuksena: toisen 5cm liian lyhyet hiukset, väärän väriset silmät, väärä tyylitaju, yms. seikat.
Tässäpä hieman omia mielipiteitäni nettideittailusta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Totta jauhat. Sitäpaitsi kukaan ei oikeasti osaa profiilissaan kertoa, millainen ihminen oikeasti on. Ne on pelkkiä pintaraapaisuja.
Mä yllätyin, että asia on näin. Kuvittelin jotenkin, että nettideittailun pariin olisi jotenkin päätynyt ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet kumppania muuten eivätkä olisi niin kranttuja. Mutta mitä vielä. Harmittaa muutenkin tulla määritellyksi ulkonäön perusteella ja ajatella samalla, että ei kukaan mulle puhuisi jos näyttäisin ihan kauhealta. Siksikin ajattelin että netissä olisi kivampi tutustua ihmisiin, kun keskiössä olisi viestittely eikä ulkoinen viehätysvoima tai sen puute.
Ikävä kyllä, aloittaja on oikeassa. Täällä olisi periaatteessa hienot edellytykset tavata vaikka elämänsä kumppani, mutta tämä onkin muuttunut raakaakin raaemmaksi peliksi. Tosiaankin profiileja selataan, kuin kaupan myyntimainosta, osta minut, olen paras, kaunein, juuri sinulle sopiva, mutta sinä et sovikkaan minulle.
Tavallinen arki ja normaalit ihmiset eivät käy kaupaksi, vaikka, jos katsot ympärillesi kaikki suomalaiset ihmiset ovat lyhyitä, lihavia mitättömän näköisiä, mutta heillä voi olla silti hauskaa yhdessä.
Täällä voi olla hauskaa, jos molemmat ovat viimeisen päälle täydellisiä, barbi nukke ja Ken. hupaisaa!
Ei kaikki ole barbeja ja kenejä. Se ihmetyttää kun suurin osa
nettideiteillä olevista on ihan tavallisia tallaajia, niin miksi ne ei
treffaile toisiaan. Vai etsiikö Taneli Takahikiältä Barbia itselleen
ja arkisen näköinen Riitta-Liisa Ruikonperältä Keniä.
Siinä tapauksessa ei ole ihme, että niitä pareja ei synny.
Kerro oikeastaan yhtään mitään,"ei minkään näköinen" voi olla live-elämässä varsin hurmaava..Ja vastaavasti hyvännäköinen voi olla mitäänsanomaton naamatusten.
Kyllä minä livenä jutellessa ensimmäisenä katson minkä väriset silmät naisella on ja tietyn väriset silmät vain nyt sattuvat tekemään suuremman vaikutuksen, mistä lie johtuu. Samoin huomaan, jos nainen on 5cm pidempi tai kalju, mutta 2cm pituuseroa tuskin huomaa tai sillä ole muutenkaan merkitystä. Hiukset tekee naisesta kuitenkin naisen, eli ilman niitä ei päästä edes puheväleihin. Samoin tyyli näkyy pukeutumisen kautta kauas.. jos ei näy, niin jotain on vialla ja toisaalta jos näkyy väärin, niin sitten on väärässä genressä.
Pussipäässäkö sinä tapaat ihmisiä vai jätätkö vain pullonpohjat kotiin?
Sulle se pussi pitäs laittaa päähän.
Ap puhuu asiaa;nettideittailu on todella pinnallista ja jollet ole vähintään "yhteiskunnan mukainen" niin voit samantien poistaa profiilin,ei sinulle kukaan vastaa.no,kuka on sitten "yhteiskunnan mukainen",no henkilö jolla paino/pituus suhde vähintään normaali ja pärstä on keskivertoa piirunverran korkeamalla.Toinen tärkeä asia on että sinun tulee harrastaa liikuntaa.Tässä on lähtökohdat joista molemmat sukupuolet lähtevät.Jolleii näitä omaa niin voivoi,turha odottaa yhteydenottoja.
Se aivan sama mitenkä mukava,sydämmellinen,ajattelevainen olet taikka että elämä olisi muuten kunnossa.Ulkonäkö kun ei mene mittareihin niin that's it.
Minäkin LUULIN että tälläinen ihminen joka ei tykkää käydä bilettämässä eikä notku missään,voisi löytää itselleen kumppanin netistä.Mutta,se on osottautunut turhaksi,ylipainoni takia.Läskiä ei vaan kukaan huoli.
ps.tämä ei ole sitten mikään itsesäälinen ruikutus vaan faktaa.Ja olen tarttunut tuohon ongelma kohtaani,ettäs tiedätte:D
Kyllä nettideiteillä on kaiken pinnallisuuden seassa myös ihmisiä, jotka lähtevät rohkeasti tutustumaan toiseen ihmiseen kuvasta tai jopa kuvattomuudesta huolimatta. Varmaan vähemmistö, mutta on kuitenkin. Minä kävin tapaamassa naista, joka lähetti kuvansa vasta vähän ennen treffejä. Juttu luisti sähköpostin ja puhelimen välityksellä, niin miksi en olisi mennyt tapaamaan? Ei meillä synkannut, mutta eipähän tarvitse kummallakaan jossitella asian suhteen.
Kuten tuossa jo aikaisemmin todettiin, ei kuva kerro koko totuutta. Se ei ole sen ihmisen persoona.
Onhan se hyvä, että ihmiset voivat hakea juuri sitä ihannepuolisoaan, mutta onko ihanne kiinni muutamasta sentistä tai vaikka kymmenestä kilosta tai koulutuksesta? Ja ikä on tietysti yksi seikka, miksi kumppanin pitää olla aina nuorempi? Lähinnä tämä on kait meidän miesten perisynti.
Niinhän se on, että kun liikaa valkkaa, niin jää ilman.
Mutta toisaalta, jos et laita ihannekumppanin pituus-, painokohtiin mitään, niin siitäkin saattaa saada haukut. Mikä on oikeasti huvittavaa. :) Tullut joku insinöörikasti nettideitteihin, joka ilmeisesti tekee excel taulukoita potentiaalisista ehdokkaista. Nettideittailu oli joskus kymmenen vuotta sitten paljon persoonallisempaa, vaikkei ehkä yhtä suosittua.
Sanopa muuta. On ollut joka kerta huvittavaa lukea tältäkin palstalta naisten valituksia siitä kuinka eivät voi olla yhteydessä mieheen, joka ei ole määritellyt pituus- ja painokohtiin mitään. Silloin kun kuulemma käy kaikki ja sehän ei näille naisille kelpaa, että he ainakin mahtuisivat lähtökohtaisesti miehen kriteereihin :D Teki niin tai näin niin aina on jonkun mielestä väärin. Monet ihmiset voisivat mennä itseensä.
"Monet ihmiset voisivat mennä itseensä."
Mutta ovat täällä, koska tahtovat mennä toiseen. =D
Tuttu tunne, että ihmisiä valikoidaan aika raa´alla tavalla tuolla treffipalstoilla.
Itse miespuolisena koen, että minulta, tavalliselta mieheltä odotetaan liikoja.
Minun pitäisi olla täydellisen komea, rikas, urheilullinen ja supliikki.
Vastaavasti itse en saisi vaatia naiselta mitään.
Pinnallisuuden huipentuma, nettitreffit on aika huono keksintö, jos oikeasti haluaa tavata jonkun.
Moni nainen juoksee myös rahan/varallisuuden perässä, kuitenkin, jos rahaa vain tuhlataan, kehittämättä sitä lisää - johtaa se taloudellisen aseman sortumiseen.
Nainen ei itse omatoimisesti tuota lisää rahaa, sitä vain kiinnostaa sen kuluttaminen. Ja kaikki tietää, mitä siitä voi seurata.
Kyllä moni tekee tuota "rahan/varallisuuden perässä" juoksua, mutta suljen
itseni pois tästä, sillä tulen toimeen omillani ja mulla on se kaikki mitä, tai
mistä haaveillut.
Ehkäpä ero ja leskeys on tässä se ratkaiseva puoli, sillä en voi, no ei kyllä
koskaan tarvinnutkaan mistään taloudellisista asioista kinastella. yhteiset
menot ja yhteiset laskut periaatteella mentiin.
Minä kulutan omia rahojani, sillä ostin asunnon ja mökin itse, miehellä oli
elinikäinen oikeus asua olla niissä (testamentti) tehtiin.
Älkää aina vetäkö tuota rahaa ja pinnallisuutta mukaan. Tosin kyllä minä
katson miehestä, siis jos sellaisen tapaan viellä ja miksen tapais, kun
en ole heittänyt mitään kaivoon, niin sitä rehteyttä ekana.
Tämän miehen ei pidä olla täydellinen, koska en ole itsekkään, mutta hyvä
itsetunto auttaa asiaa, ei se että mietitään mikä mussa on vikana alvariinsa.
Eipä ole onneksi sattunut kohdalle naista, joka olisi juossut rahan perässä. No, silloin olenkin kyllä väärä henkilö. Olen kyllä törmännyt naisiin, jotka ovat heti korostaneet omaisuutensa määrää. He taas ovat vääriä minulle.
Mielestäni se, joka ei määrittele pituus- ja painorajoja, on henkilö joka ei valkkaa kumppania kovin tiukoin ulkoisin kriteerein. Ei siitä pitäisi kenenkään ottaa hernettä nenuunsa.