Erosin avomieheni kanssa kesäkuussa. Olimme yhdessä yli kolme vuotta ja meille syntyi myös yhteinen lapsi. Olen ikäni ollut masennus-herkkä, joten kaiken tämän keskellä masennuin syvästi ja jouduin hakemaan apua. Nyt olen yrittänyt koota elämäni palasia kokoon, vaikka sydämeeni sattuu ja tuntui, ettei jaksaisi olla enää olemassa. Lapseni takia olen kuitenkin hakenut apua pahaan olooni ja välit ex-mieheen ovat ok! Kaipaan häntä kuitenkin suuresti ja haluaisin hänet takaisin elämäämme. Olemme käyneet myös hoitoni myötä juttelemassa perheterapeutin luona ja mieheni haluaa jatkaa yhteisiä keskusteluja. Kävin aika syvällä ja huomasin itsessäni uusia pelottavia ajatuksia, esim. se että mielessäni kävi itsemurhan mahdollisuus. Niin toivottomalta kun ihmisen elämä alkaa tuntua, pitäisi hälytyskellot jo soida! Onneksi tajusin asian vakavuuden ja sain apua. Syön masennuslääkkeitä, lepäilen jotta jaksaisin pyörittää arkea. Lapseni on kuitenkin minulle hyvin tärkeä ja uskon, että kyllä se aurinko minullekin vielä joskus paistaa... Onneksi minulla on taustalla ihana suku, joka on auttanut minua sekä henkisesti että fyysisesti. Saan lapsenhoitoapua tarvittaessa ja juttelukaverin/seuraa myös. Tästä ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin....!!!!
Tulevaisuus pelottaa...
Marika83
3649
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vasta eronneena tahdon sinulle sanoa ettet ole ainoa ,vaikkei nämä sanat paljon lohduta ...
mutta kuitenkin.
Usko vaan lujasti niin huomenna kaikki on jo paremmin ja paistaa se päivä risukasaankin.
Nauti lapsesi kanssa yhteisitä hetkistänne ,todella hienoa kuulla että sinulla ja lapsellasi on tukiverkosto tukena ja turvana.
Aurinkoisempaa tulevaisuutta sinulle toivotellen!
rohkasevasta kommentistasi viestiäni kohtaan. Tänään löysin tavan ilmaista omat tunteeni ja fiilikset, ja kirjoitin tänne keskustelu-palstalle. Pidän kovasti kirjoittamisesta ja oli mukavaa, että joku on lukenut aikaansaannokseni. Elämä on tässä ja nyt, eletään päivä kerrallaan!
Juu sanoit ihan oikein,että on vaan suunta ylöspäin.Mitäs jos rupeaisit katsomaan ihan oikeasti sinne ylöspäin...voin luvata,että sieltä apu löytyy...