teessa? Joo, en varmasti ole ainoa, mutta niin. Tuntuu, että kaikki ympärillä etsivät vaan parisuhdetta ja kuvittelevat, että seurustelevana olisivat asteen onnellisempia, kuin sinkkuna. Siksi mietinkin, että onko täällä muita, jotka nauttivat täysin rinnoin sinkkuudesta? Ei mitään turhaa haikailua miesten/naisten perään?
Itse olen 19-vuotias nuori nainen (täytän kyllä lokakuussa 20 vuotta) ja olen aiemmin seurustellut kaksi kertaa. Nuoresta iästäni huolimatta kyseiset suhteet olivat vakavalla pohjalla ja olin rakastunut, hekin muhun. En kokenut mitään traumaattista aiemmissa suhteissani. Huonoja hetkiä tietenkin oli, mutten kokenut mitään sellaista, mitä haluaisin välttää tulevissa suhteissa, minkä takia sitten muka pelkäisin sitoutumista.
Onnellisista ex-suhteistani huolimatta en kaipaa takaisin parisuhteeseen. En käy läpi deittisivustoja enkä muitakaan paikkoja siinä toivossa, että löytäisin seurustelukumppanin. En katso ihmisiä sillä silmällä ja mieti, että olisiko tuolla potentiaalia mun poika-/tyttöystäväksi. En ole kateellinen, kun ystäväni seurustelee, mutta mä en. En etsi alitajuisesti seurustelukumppania. Annan vaan sen oikean löytää tiensä mun luokse. Tällä hetkellä nautin ystävistäni, juhlimisesta, matkustelusta ja työnteosta. En tarvitse mitään muuta. :)
Pointti oli siis se, että olen sinkkuna ihan yhtä onnellinen kuin olin parisuhteessakin. Ehkä jopa onnellisempi näin. Nautin vapauden tunteesta ja siitä, ettei ole parisuhde vastuussa (vaikka eihän se mikään vastuu ole, mutta you get the point). Se on aivan sama, olenko sinkku vai en, hymyilen silti ja nautin elämästäni. Onko täällä muita, jotka tuntevat samoin? Ei pyöri mielessä koko ajan, että löytyisipä jo se seurustelukumppani.
Itse olen 19-vuotias nuori nainen (täytän kyllä lokakuussa 20 vuotta) ja olen aiemmin seurustellut kaksi kertaa. Nuoresta iästäni huolimatta kyseiset suhteet olivat vakavalla pohjalla ja olin rakastunut, hekin muhun. En kokenut mitään traumaattista aiemmissa suhteissani. Huonoja hetkiä tietenkin oli, mutten kokenut mitään sellaista, mitä haluaisin välttää tulevissa suhteissa, minkä takia sitten muka pelkäisin sitoutumista.
Onnellisista ex-suhteistani huolimatta en kaipaa takaisin parisuhteeseen. En käy läpi deittisivustoja enkä muitakaan paikkoja siinä toivossa, että löytäisin seurustelukumppanin. En katso ihmisiä sillä silmällä ja mieti, että olisiko tuolla potentiaalia mun poika-/tyttöystäväksi. En ole kateellinen, kun ystäväni seurustelee, mutta mä en. En etsi alitajuisesti seurustelukumppania. Annan vaan sen oikean löytää tiensä mun luokse. Tällä hetkellä nautin ystävistäni, juhlimisesta, matkustelusta ja työnteosta. En tarvitse mitään muuta. :)
Pointti oli siis se, että olen sinkkuna ihan yhtä onnellinen kuin olin parisuhteessakin. Ehkä jopa onnellisempi näin. Nautin vapauden tunteesta ja siitä, ettei ole parisuhde vastuussa (vaikka eihän se mikään vastuu ole, mutta you get the point). Se on aivan sama, olenko sinkku vai en, hymyilen silti ja nautin elämästäni. Onko täällä muita, jotka tuntevat samoin? Ei pyöri mielessä koko ajan, että löytyisipä jo se seurustelukumppani.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ekö oo ikävä munaa;)
janttin No eipä taida olla. En ajattele ihmisiä sukupuolieliminä. Kun on seksistä kyse, en saa munaa vaan seksiä. Mene muualle puhumaan rivouksias.
En minkään etsi parisuhdetta tai se pyöri mielessä, mutta rehellisesti sanottuna uskoisin olevan sinkkuna onellisempi jos olisi joku sellainen ihminen jonka voisi ottaa aina silloin tällöin kainaloon tai sänkyyn...
Erilaiset fuckbuddyratkaisut tuntuvat olevan nykyisin yleisiä. Mielummin itekkin otan vakihoidon kuin yhdenyönjuttuja baarista.
Minä olen aika iloinen sinkkuna, kun voi tehdä omia asioita ja mukava on jutella tyttöjen kanssa kun on sinkku, ei tarvitse pelätä että joku emäntä hermostuu.
aikamukavaakin Millaisia naisia sulla on ollut jos tulevat mustasukkaiseksi juttelusta muiden naisten kanssa? Ei kaikki naiset pompottele eivätkä ole noin mustiksia. :)
Kaiken A ja Ö taitaa olla ajatusmaailma "tällä hetkellä".
Niinh, onhan sinkkuna ihan mukavaa...tällä hetkellä. Mutta pidemmällä tähtäimellä (ja surkeasti sanottuna päämääränä) en itse tahtoisi olla sinkku.
Pelkästä mukavuudenhalusta sinkkuna oleminen ja eläminen on helppoa, muttei sen suuremmin mieltä ylentävää. Ne kaikki pariutuneet ja (oman ikäiset) perheen perustajat kun eivät edes tahdo pitää yhteyttä ja viettää aikaa tällaisen sinkun kanssa...ellei kyseessä olisi niin sanotusti parisuhdeillalliset.
Mä olen tottunut käymään kahvilla tai baareissa yksin, vaikka mua kohdeltaisiinkin jonkinsorttisena syöpäläisenä. Saa olla juuri niin rauhassa kuin vain ikinä tahtoo, mutta ulospäinsuuntautuneena ihmisenä mä tahtoisin myös keskusteluseuraa useammin kuin nyt yksin eläessä päivittäin on mahdollista.
Juteltiin just yhden eronneen miehen kans, et ne avioliiton aikaiset ystävät jäävät aika äkkiä. Joo lasten kanssa voidaan tavata, mutta kahville tai leffaan on turha perheellisiä pyytää. Siksi olenkin hankkinut uusia sinkkuystäviä eurosinkuista. Aina on seuraa.
Uskaltaisin väittää, että aloittajan kaveripiirissä ilmenevä pariutumishalu on ikäsidonnaista. Muistan omista teinivuosiltani vastaavaa "painostusta", että pitäisi alkaa seurustelemaan siksi että muutkin seurustelevat.
Aloittajan oma asenne on tervehenkinen. :) Turha sitä on ottaa suhdetta vaivoiksi, jollei koe, että se antaa itselle jotain. Ja sitäpaitsi, sinkkuna ollessa oppii olemaan sinut itsensä kanssa helpommin kuin parisuhteessa.
En tiedä, en ole koskaan ollut parisuhteessa. Häpi endit hoitolassa on aina riittänyt mulle.