Luin vasta tuon keskustelunavauksen ja useita kommenteja siitä, miten lihavat naiset järkyttävät miehiä rannalla. Itselläni on pitkäaikainen syömishäiriötausta ja viestiketju sai entisen todella suuren ahdistuksen nousemaan taas takaisin esiin. Olen sairasttanu niin bulimiaa kuin anoreksiaakin ja tällä hetkellä olen aika normi painossa (52kg/165cm)? Tarkoitus olisi saada vielä muutamia kiloja pois. Minua kuitenkin alkoi pelottamaan ihan suunnattomasti viestiketjun luettuani, että mitä jos minäkin suruissani menetän hallinnan syömisestä ja minusta tulee samanlainen valas rannalle, jota katsotaan aliarvioiden ja inhoten. Pelottaa ihan sairaasti, että joku päivä sorrun ja vetelen suklaalevyt ja sipsipussit naamaan, kun ahdistaa niin paljon. Olen myös useana yönä nähnyt painajaisia siitä miten ostan pullia ja karkkeja vedän ne kaikki kerralla naamaan :D
Olo siis on koko ajan tosi levoton kun tuntuu ettei miehet voi tykätä musta, jos mää päästän itteni siihen läskiläjään, mitä ennen oli. Käyn koko ajan sisälläni hirveetä taistelua siitä että hallitsen itseni ja olen haluttu. Pelottaa ihan hirveästi että syön liikaa.
Miehet eivät varmaankaan yhtään ymmärrä tällaista sekoilua syömisen kanssa? Tuomitsevat vaan sitte ku sipsipussit on kumottu. Ei monetkaan tajua kuinka paljon ahdistusta ja surua ruoka voi monelle tytölle aiheuttaa.
Olo siis on koko ajan tosi levoton kun tuntuu ettei miehet voi tykätä musta, jos mää päästän itteni siihen läskiläjään, mitä ennen oli. Käyn koko ajan sisälläni hirveetä taistelua siitä että hallitsen itseni ja olen haluttu. Pelottaa ihan hirveästi että syön liikaa.
Miehet eivät varmaankaan yhtään ymmärrä tällaista sekoilua syömisen kanssa? Tuomitsevat vaan sitte ku sipsipussit on kumottu. Ei monetkaan tajua kuinka paljon ahdistusta ja surua ruoka voi monelle tytölle aiheuttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämä on liian helppoa nykyään ja siksi pinnallista, kun ei jouduta tekemään oikeasti fyysistä työtä ruokansa ja elämänsä eteen. Sipsiä ja suklaata voi kantaa kotiin mielinmäärin.