olen 20v ollut yhdessä miehen kanssa ja meillä on 2 lasta. Suhde on kuin kuollut vaikka sitä on yritetty elvyttää. Mies oli valmis parisuhdeneuvontaan 3 vuotta sitten mutta siitä ei ollut mitään apua koska selvisi että samanaikaisesti hänellä oli suhde 17v nuoremman kanssa. Mies ei myöntänyt sen olevan muuta kuin ysävyys vaikka kerran olivat sängyssä, se oli kuulemma vain yksi vahinko.
Vuosien varrella on käynyt ilmi että mies on saamaton ja pessimistinen henkilö, joka piilottaa epävarmuutensa ison egonsa alle. Hän on aina oikeassa eikä hyväksy asioita mitä muut tekevät jos hänen mielestä asiat voi tehdä toisella tavalla. Hän ei kunnioita minua ja ammattiani eikä pidä mua hyvänä äitinä, vaan on käyttäytynyt niin arvaamattomasti ja uhkaavasti että olen joutunut piilottamaan lasten passit (mies on kotoisin toisesta länsimaasta ja lapsilla kaksoiskansalaisuus).
Ennen pettämistä meillä oli monia erimielisyyksiä, jotka kai sitten osaltaan johtivat siihen. Mun opintojen arvostelut kärjstyivät äärimmilleen (hän ei hyväksynyt valitsemaani hoitoalaa) ja vielä samanaikaisesti meillä kävi ehkäisyn kanssa vahinko josta mies syytti ainoastaan minua ja pakotti aborttiin. Nämä kaikki asiat ovat jatkuvasti taka-alalla vaikka olenkin mielestäni antanut anteeksi mutta en voi unohtaa ja keskittyä tähän suhteeseen, en näe sille jatkoa.
Lasten takia olemme yhdessä ja olenkin saanut "luvan" kaveerata deittipalstalla ja olen sieltä löytänyt parikin upeaa ihmistä. Toisen kanssa se on ehdotonta ystävyyttä vaikka flirttiäkin, toinen on ihan äskettäinen tuttavuus ja olemme meilailleet sen suuntaisesti että hän haluaisi ryhtyä rakastajakseni. Olin ensin sitä vastaan, olenhan ollut aina uskollinen. Mutta, olen kääntymässä siihen suuntaan, että miksei. Kun tästä liitosta ei tule mitään. Mies on aivan ehdoton herrasmies ja niin paljon juuri sitä kaikkea mitä oma mies ei ole. Eroa en halua tällä hetkellä lasten takia. Mies kyllä sanoo, että deittikaverin kanssa olen jo mieleltäni poissa (istun usein iltaisin chattailemassa hänen kanssaan) mutta mies ei tee mitään! Joten ei kai oikeasti välitä.
Seksiä meillä on, jos pyydän ja mieskin tekee joskus aloitten ja kiihotun kyllä hänen kanssaan, mutta seksi on niin tylsää ja perinteistä eikä hän pysty mua tyydyttämään kunnolla vaan teen sen useimmiten lopulta itse. Kaipaan hyväksyntää naisena ja sellaista kosketusta joka tuntuu ja kunnolla. Se olisi myös kaveruutta ja ulkonakäyntiä parhaimmassa tapauksessa, ei pelkkää seksiä.
Ulospäin mies on ns. hyvä mies, ei juo, ei polta, paljon kotona (työtön) ja lasten kanssa. Mulla on kuitenkin ihana tunne sisällä kun mietin rakastajaa ja mitä se voisi olla ja miten seksistäkin voisi nauttia toisen kanssa ihan oikeasti. Mitään ihastumista sinällään en nyt kaipaa ja ainakin yritän pitää liiat tunteet kurissa. Kaiken lisäksi musta ei tunnu että olen tekemässä mitään syntistä. Nämä asiat vaan pyörii päässä kaiken aikaa. En ole vielä varma mihin päädyn, mutta ajatus kiehtoo ja paljon.
Vuosien varrella on käynyt ilmi että mies on saamaton ja pessimistinen henkilö, joka piilottaa epävarmuutensa ison egonsa alle. Hän on aina oikeassa eikä hyväksy asioita mitä muut tekevät jos hänen mielestä asiat voi tehdä toisella tavalla. Hän ei kunnioita minua ja ammattiani eikä pidä mua hyvänä äitinä, vaan on käyttäytynyt niin arvaamattomasti ja uhkaavasti että olen joutunut piilottamaan lasten passit (mies on kotoisin toisesta länsimaasta ja lapsilla kaksoiskansalaisuus).
Ennen pettämistä meillä oli monia erimielisyyksiä, jotka kai sitten osaltaan johtivat siihen. Mun opintojen arvostelut kärjstyivät äärimmilleen (hän ei hyväksynyt valitsemaani hoitoalaa) ja vielä samanaikaisesti meillä kävi ehkäisyn kanssa vahinko josta mies syytti ainoastaan minua ja pakotti aborttiin. Nämä kaikki asiat ovat jatkuvasti taka-alalla vaikka olenkin mielestäni antanut anteeksi mutta en voi unohtaa ja keskittyä tähän suhteeseen, en näe sille jatkoa.
Lasten takia olemme yhdessä ja olenkin saanut "luvan" kaveerata deittipalstalla ja olen sieltä löytänyt parikin upeaa ihmistä. Toisen kanssa se on ehdotonta ystävyyttä vaikka flirttiäkin, toinen on ihan äskettäinen tuttavuus ja olemme meilailleet sen suuntaisesti että hän haluaisi ryhtyä rakastajakseni. Olin ensin sitä vastaan, olenhan ollut aina uskollinen. Mutta, olen kääntymässä siihen suuntaan, että miksei. Kun tästä liitosta ei tule mitään. Mies on aivan ehdoton herrasmies ja niin paljon juuri sitä kaikkea mitä oma mies ei ole. Eroa en halua tällä hetkellä lasten takia. Mies kyllä sanoo, että deittikaverin kanssa olen jo mieleltäni poissa (istun usein iltaisin chattailemassa hänen kanssaan) mutta mies ei tee mitään! Joten ei kai oikeasti välitä.
Seksiä meillä on, jos pyydän ja mieskin tekee joskus aloitten ja kiihotun kyllä hänen kanssaan, mutta seksi on niin tylsää ja perinteistä eikä hän pysty mua tyydyttämään kunnolla vaan teen sen useimmiten lopulta itse. Kaipaan hyväksyntää naisena ja sellaista kosketusta joka tuntuu ja kunnolla. Se olisi myös kaveruutta ja ulkonakäyntiä parhaimmassa tapauksessa, ei pelkkää seksiä.
Ulospäin mies on ns. hyvä mies, ei juo, ei polta, paljon kotona (työtön) ja lasten kanssa. Mulla on kuitenkin ihana tunne sisällä kun mietin rakastajaa ja mitä se voisi olla ja miten seksistäkin voisi nauttia toisen kanssa ihan oikeasti. Mitään ihastumista sinällään en nyt kaipaa ja ainakin yritän pitää liiat tunteet kurissa. Kaiken lisäksi musta ei tunnu että olen tekemässä mitään syntistä. Nämä asiat vaan pyörii päässä kaiken aikaa. En ole vielä varma mihin päädyn, mutta ajatus kiehtoo ja paljon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin,vaikka sanot että et halua erota lasten takia niin väittäisin että se juuri toistenperi;Niitten takia,pitäisi erota.Lapsi kun vaistoaa kodin ilmapiirin ja elää siinä.Nyt jos sinulla ja miehellä on huonot välit niin lapsi imee itseensä tämän kaiken.
Toisekseen,jo pelkästään tuon miehen takia kannattaa erota,ei tuossa ole enään mitään syytä olla yhdessä.
Älä valita, vaan pista oma suhteesi kuntoon! Rakastaja, vieraissakäynti yms. ei ole mikään ratkaisu ja parhaimmillankin riman alitus.
lapset rakastavat isäänsä ja heillä on yhteisiä harrastuksia, olisi sääli ottaa se heiltä pois. asuminen eri kodissa muuttaisi kaiken.
outoa tässä on se, että kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen mies kuvittelee että kaikki on suhteellisen hyvin. ainakin käytöksestä saa sen kuvan. on nytkin pois kotoa ja soitteli ja vihjaili seksistä huomiselle. itse en kaipaa koko miestä takaisin enkä seksiäkään, joka ei siis ole mitenkään loistavaa hänen kanssa.
jos sanot että älä valita ja pistä suhde kuntoon. sitä on yritetty ja olen luopunut jo toivosta ja halustakin.
Vaikea olla kummankaan puolella. Lapsiparat.
Reilua peliä kannatan! Ei ole helppoa erota, mutta jos suhde ei toimi niin mitä järkeä on jatkaa?! Lasten vuoksi ei kannata jatkaa huonoa suhdetta, vaistoavat kyllä ilmapiirin. Kokemusta on omasta takaa!!! Petetyn osa on pers..tä - siitäkin on kokemusta. Joten kannattaisi lähteä eri teille eikä jäädä kituuttamaan. Meillä on vain yksi elämä.
siis joku joka pakottaa aborttiin... miten voit elää tuollaisen miehen kanssa. onko sillä tunteita ollenkaan. kuka tahasa ansaitsee parempaa.
liitossa täytyy olla kunnioitusta, ei siitä pidemmän päälle muuten mitään tule.
se on myös sääli, että pitkissä liitoissa usein uraudutaan samoihin rutiineihin, niin makuuhuoneessa kuiin sen ulkopuolellakin.
tee niin että kirjoitat listan plussista ja miinuksista ja sitten harkitset mitä tehdä. en sanokaan että se on helppoa, mutta pääsisit jatkuvasta vatkaamisesta.
olen itse ollut vähän samanmoisessa tilanteessa, jossa vain ns. kasvoimme erilleen ja mikään ei enää tuntunut miltään, en edes enää halunnut seksiä miehen kanssa vaikka erottua huomasin että haluan seksiä kyllä, mutta mies ei vain enää kiihottanut mua millään tapaa, koska naisen mielessä on aina se koko yhteinen historia ja sen ongelmat, ei vain se nykyhetki.