Onko olemassa loistavia pianisteja (siis eläviä...) jotka eivät koskaan ole saaneet minkään sortin opetusta? Välillä harmittaa kun en itse mennyt musiikkiopistoon. Veljeni meni ja hän osaa soittaa suunnilleen mitä vain, muttei oikeastaan paljoakaan ilman nuotteja. Minä taas osaan soittaa korvakuulolta suhteellisen hyvin, mutta nuoteista soittaminen on äärimmäisen hidasta. Voiko musta ikinä tulla tekniikalta yms niin hyvä kuin veljeni? (sisarkateutta.. :) )
Näistä 1/3-jutuista en tajua paljoakaan, minusta on tyhmää että annetaan tietyt kappaleet eteen jotka pitää soittaa jotta läpäisee jotain. En edes pidä kauheesti niistä kappaleista mitä veljeni tutkintovaatimuksissa on ollut. Olisin kerran saanut yksityisopetusta veljeni opettajalta, mutta parin kerran jälkeen jo se tyssäsi kun sain eteeni jotain tyyliin ukko nooa, vaikka osaan soittaa huomattavasti vaikeampiakin kappaleita. Onko se vaan niin että kaikki eivät sovi musiikkiopistoon/opetukseen? Haluaisin että musiikki olisi elämässäni aina mukana, ja ettei koskaan taidot ruostuisi, mutta välillä vajoan sellaiseen tilaan että mietin vain miksi soittaa kun on niin paljon parempia...tyhmältä kuin kuulostaakin. Varsinkin jossain sukujuhlissa on äärimmäisen rasittavaa, että kaikki taputtelee veljeäni päähän, että soitappas nyt jotain kun oikein pianisti olet. Kukaan ei edes tiedä että osaan minäkin soittaa, vanhempani eivät pidä sitä minään kun en ole jossain musaopistossa tai muussa opetuksessa. En tiedä mikä tämän jutun pointti nyt oli mutta kirjotimpahan vain...kivaa jos vastaatte jotain
Näistä 1/3-jutuista en tajua paljoakaan, minusta on tyhmää että annetaan tietyt kappaleet eteen jotka pitää soittaa jotta läpäisee jotain. En edes pidä kauheesti niistä kappaleista mitä veljeni tutkintovaatimuksissa on ollut. Olisin kerran saanut yksityisopetusta veljeni opettajalta, mutta parin kerran jälkeen jo se tyssäsi kun sain eteeni jotain tyyliin ukko nooa, vaikka osaan soittaa huomattavasti vaikeampiakin kappaleita. Onko se vaan niin että kaikki eivät sovi musiikkiopistoon/opetukseen? Haluaisin että musiikki olisi elämässäni aina mukana, ja ettei koskaan taidot ruostuisi, mutta välillä vajoan sellaiseen tilaan että mietin vain miksi soittaa kun on niin paljon parempia...tyhmältä kuin kuulostaakin. Varsinkin jossain sukujuhlissa on äärimmäisen rasittavaa, että kaikki taputtelee veljeäni päähän, että soitappas nyt jotain kun oikein pianisti olet. Kukaan ei edes tiedä että osaan minäkin soittaa, vanhempani eivät pidä sitä minään kun en ole jossain musaopistossa tai muussa opetuksessa. En tiedä mikä tämän jutun pointti nyt oli mutta kirjotimpahan vain...kivaa jos vastaatte jotain
Vastaukset 22
Vanhimmat
"osata soittaa" on suhteellisen liukuva käsite. Joidenkin mielestäon osaamista, kun saa jotain ääniä esille, no vaikkapa nyt sitten siitä pianosta. Toisten mielestä osaaminen on diplomi tai sen tasoiset suoritukset.
Minkähän tasoinen veljesi mahtaa olla? Minkä tutkinnon tehnyt viimeksi?
Itsekin luulin osaavani soittaa (sukulaisten mielestä osasinkin) ennenkuin menin opistoon. Siellä otettiin kyllä luulot pois: Tekniikkani ei ollut paras mahdollinen (lue:päin honkia) ja kosketuksessakin oli paaljon parantamisen varaa. Nytkään en ole täydellinen, mutta paljon on kehitystä tapahtunut, osin suuren harjoittelumääräni ansiosta tietenkin.
Opiston tarpeellisuus riippuu siitä mihin tähtäät. Jos haluat oppia soittamaan ihan vain itseksesi sateisena syyspäivänä, voit toki yrittää itseoppia, mutta jos haluat esiintyä/OPPIA oikeasti jotain (tekniikkaa ym) niin opisto tms. kunnon opettaja on välttämätön. Soitto ei todellakaan ole niin helppoa kuin luulisi.
Ja sanoit että joku oli antanut sinulle soitettavaksi mielestäsi liian helppoja kappaleita: Usein itseoppineet luulevat osaavansa liikoja, eli jos opettaja antoi sinulle "ukko-noaa", luultavasti olet sillä tasolla, vaikka osaisit hieman vaikeampiakin nuotteja LUKEA. Tekniikkaa on hyvä harjoitella sopivan tasoisilla kappaleilla: Liian vaikeat teokset aiheuttavat vain lisää virheitä virheiden tilalle.
Sinulla on varmasti musikaalisuutta, koska kerroit nappaavasi korvakuulolta melkein mitä vain: se on hyvä! Nyt vain rohkeasti tunneille, jos haluat oppia KLASSISTA pianoa, se vaatii treeniä, nuotinlukutaitoa ja oikeaa tekniikkaa.
Tutkintojahan ei opistossakaan ole pakko suorittaa (kun uskaltaa sanoa opelle), mutta toisaalta niihin tulevien kappaleiden määrä on valtava, siis vaihtoehtoja on mistä valita, eli kyllä sieltä kaikille mieluiset löytyvät.
kai se veljeni alkaa pikkuhiljaa valmistumaan sieltä opistosta. Ja sibeliusakatemiaan se haluaisi tai jonnekin muuhun musapaikkaan.
Voi olla etten soita nuottien mukaisesti, vaan fiilisten mukaisesti. Se juuri ärsytti siellä parissa opetuskerrassa, että "kun siinä lukee pianissimo niin silloin blaablaa.." Jos tiedän kappaleen entuudestaan niin kyllähän sitä silloin osaa soittaa sen mukaan miten se kappale menee, siis nämä äänen nyanssit vai mitkä lie (sori en osaa noita termejä). Mitä enemmän veljeni on niin pro kuin olla ja voi, sitä enemmän minä haluaisin olla tavallaan vastakohta mutta silti osata soittaa. Niin, kai minäkin soittaa osaan, mutten ehkä niiden mielestä, joilla soittaminen on opittu teoriasta. Mua ope kehui että soitan "samanaikaisesti", siis vasen ja oikea käsi stemmaa. Mutta soitan kuulemma liian kovaa välillä. Ehkä se johtuu siitä kun omaa pianoa saa suunnilleen hakata että siitä kuuluisi ääni ja musaopistossa on hienot ja herkät instrumentit.
No, kai minun kannattaisi jotain kuitenkin opetella..taidan vaan olla liian vanha tiettyihin opetuksiin. Ehkä joku yksityinen..mutta maksaa maltaita eikä köyhällä opiskelijalla ole varaa...tai sitten näivetyn ja mummuna osaan vielä soittaa moskovan valot, hahhah...
"Mutta soitan kuulemma liian kovaa välillä. Ehkä se johtuu siitä kun omaa pianoa saa suunnilleen hakata että siitä kuuluisi ääni ja musaopistossa on hienot ja herkät instrumentit."
Niinpä. Soittimissa on eroja. Joskus voi olla hyvinkin vaikeaa tottua varsinkin sellaiseen soittimeen, jossa äänet paukahtelevat... Mutta niihinkin täytyy oppia tottumaan..
Pitääkö pianistilta ottaa luulot pois? Siis kertoa, että et sinä mitään osaa, olet ihan paska!
Ymmärrän ongelmasi. Valitettavasti soitto-opetuspuoli on täynnä sellaisia asennevammaisia kuin nimimerkki "piano-ope" edellä. Luullaan, että oikea soittaminen opitaan kouluissa, annetaan liian suuri painoarvo nuoteista soittamiselle, joka kuitenkin on vain toistamista, ei muuta, ja ollaan kritiikittä valmiita hyväksymään musiikkioppilaitosten systeemi, vikoineen ja puutteineenkin.
Jos haluat, voin lähettää Sinulle vastikkeetta sähköisessä muodossa vielä julkaisemattoman uuden oppikirjamme "Enemmän iloa pianonsoitosta". Se on täydentävä jatko vuonna 1990 ilmestyneelle kirjaselle "Lyhyt opastus luovempaan soittamiseen pianolla" sekä myös kirjaselle "Intuitiot - unohdettu voimavaramme" (1996). Luulen, että löytäisit kirjasta opiskelumetodin, josta todella olisi hyötyä, ja joka valjastaisi jo olemassaolevat lahjasi hyötykäyttöön, sekä antaisi kehitysideoita ilahduttavaan suuntaan. Tiedoston koko on noin 2 Mt, eli ihan pienimpiin sähköpostilaatikoihin se ei mahdu.
Samalla sama lupaus muillekin kiinnostuneille! Emme tee tällä bisnestä (vain yksityisopetuspalveluja myymme), vaan yritämme saada asenneilmastoa muuttumaan, ja ihmisiä nauttimaan soitostaan, mikä varsin harvoin tapahtuu musiikkiopistojen tai konservatorion opettajien tunneilla...
Katso myös www.jarnefelt-instituutti.com, sieltä saat sähköpostiosoitteenikin, johon voit halutessasi kirjan lähetyspyynnön esittää.
Ystävällisin terveisin
R.J.
"...nuoteista soittamiselle, joka kuitenkin on vain toistamista, ei muuta..."
Uskomatonta nähdä tämmöistä. Taitaa Richardilla itsellään olla asennevamma. Nuoteista soittaminen ainoastaan toistamista? Salli mun nauraa. Kun julkaiset kirjan ja joku lukee siinä olevaa painettua tekstiä, niin logiikkasi mukaan sekin olisi vain toistamista - kirjaan painetun tekstin lukemista, ei muuta. Tajuatko, uuno, että nuotit ovat, samalla lailla kuin kirjaan painettu teksti, vain lähtökohta omille ajatuksille?
Sinunlaisesi putkinäköisen pitäisi pysyä poissa paskaa jauhamasta. Hyväähän kai tarkoitat mutta purtesi on pahoin karahtanut kivikkoon! Taidat olla yksi niistä, joka ei koskaan oppinut soittamaan mitään kunnolla...
1) Sanoinko jossain että hyväksyn musiikkiopiston VIKOINEEN & PUUTTEINEENKIN?!?! Sanoin vain että kunnon opetus on kunnolla soittamaan oppimisen edellytys.
2)Kuten joku muukin jo sanoi, nuotit ovat vain soittamisen pohja. Yleensä kappale opetellaan ulkoa, eikä siinä nuoteilla tehdä mitään muuta kuin runko, jota sitten muokataan ja muokataan ja kypsytellään teosta hiottaessa.
Ole vain hiljaa jos et asioista tiedä. Anteeksi, mutta kellähän se asennevamma on..
..samaa mieltä!
Sinulla ei nähtävästi ole rohkeutta esiintyä omalla nimelläsi, toisin kuin minulla. Siksi osaan asettaa omaan luokkaansa ala-arvoiset kommenttisi.
Mahdatko todella tuntea metodimme? Siitä on jo kolme kirjaa ilmestynyt. Ja jos et tunne minua, niin laita vaikka nimeni Googleen hakusanaksi, niin saatat huomata, että osaan soittaa - olen tehnyt sitä menestyksekkäästi jo 36 vuotta, ja minulla on asiasta maailmanennätyskin.
Itse taidat olla asennevammainen, kun et tajua, että musiikkia on muuallakin kuin nuoteissa. Ja valitettavan usein juuri opistot opettavat ihmisiä vain toistamaan, ei soittamaan. Miksi muuten niin moni lopettaisi, vastaapa siihen. Ja käytä omaa nimeäsi.
...asiallisempaa kritiikkiä kuin edellä, kiitos!
Mutta vaikka minäkin saatan sanoa kärkevästi ja kärjistää asioita, se ei muuta miksikään sitä, että enemmistö soittavista lapsista ja nuorista kyllästyy opetukseen ja soittamiseen. Siihen on joku syy.
Koska olet selvästi valveutunut opettaja, suosittelen, että tutustuisit myös meidän metodiimme. Saattaisit ideaamme sisään päästyäsi huomata, että siinä on paljon sellaista, joka edistää oikealla tavalla lasten luovuutta ja omaa ilmaisua.
Yst.terv. R.J.
... tuollaisia idiootteja, kuin Jaahas ja Pianisti??
Ettekö oikeasti tajua, että systeemi, jota ihannoitte, tuhoaa lasten ilmaisukykyä juuri tutkintojen ja pelkästään nuottien pimputtamisen vuoksi. Tottahan se on taito, jos soittaa nuoteista hyvin, mutta on paljon SUUREMPI taito, jos soittaa ilman nuotteja hyvin. Se on kanssasäveltämistä. Nuoteista soittaminen on sovittavaa toistamista.
Ja Järnefelt kysyy ihan oikein, että miksi lapset lopettavat? Jaahas ja Pianisti ovat niitä harvoja, joiden luonne sopeutui systeemiin. Missä ovat sadat tai jopa tuhannet innokkaat pianistinalut? Miksi he eivät enää soita pianoa? Sitä pitäisi miettiä. Uskon Järnefeltin systeemiin.
Olen tutustunut metodiin ja kokeillut ja se on hyvä. Huomasin että on paljon sellaista mistä musaopistossa ei puhuta mitään. Eikä ymmärretä niinkuin korvakuulosta. Jos jotain yrittää itse soittaa, niin se on aina huono juttu ja sitten taas palataan nuotteihin ja pimputetaan. Verorahat menee ihan hukkaan noissa opistoissa ja konservatorioissa.
Hei Richard ja muut! Minusta nuotit ja nuottikirjoitus on nerokas juttu! Ehkä musiikkiopistoissa pitäisi tosin enemmän painottaa sitä että ne ovat vain lähtökohta, koska ne eivät voi koskaan olla kuitenkaan kuin musiikin luuranko. Soittaja luo luurangon päälle kaiken muun! On tietenkin musiikkia jossa nuottikuvan täsmällinen noudattaminen mitään lisäämättä tai pois jättämättä on tarkoituskin. Minulle nuotit ovat kirjaimia, joiden värittäminen ja kertominen muille soittamalla tuottaa suunnatonta iloa, kuin näyttelijälle hyvän tekstin tulkitseminen! Olen suomalaisen musiikkiopistojärjestelmän kasvatti, mutta en tunne vastenmielisyyttä systeemiä kohtaan... olenko ollut vain onnekas? Joka tapauksessa, kaikille hyvää alkusyksyä!
Asenteesi on ilahduttava, mistä kiitokset. Totta kai nuotitkin ovat tärkeitä, ja monelle ihan oiva tapa soittaa ja tulkita. Mutta silti pitää todellakin mennä niiden taakse, ja nähdä se intuitio, mikä on kappaleen sisin. Se katoaa helposti näkyvistä, jos nuottien roolia korostetaan liikaa. Pitäisi puhua myös korvakuulosta ja sointurakenteiden käytöstä, muun muassa.
Laita mielihyvin postia [email protected], niin saat sähköisessä muodossa uusimman oppikirjamme, jos haluat. Saattaisit löytää siitä kiinnostavia juttuja, jotka eivät vaadi Sinua muuttamaan käsityksiäsi, mutta voivat silti laajentaa niitä.
Yst.terv. R.J.
Hauskaan nimimerkkiisi viitaten...: lähes kaikkialla muualla maailmassa olisit "cdefgab", koska h on b muualla. Silloin koskettimista löytyy logiikka, jos aloitat a:sta, eli a-b-c-d-e-f-g .
Tämä on pieni asia, mutta h:ssa "roikkuminen" kertoo minusta osaltaan suomalaisen musiikinopetusjärjestelmän typeryydestä ja muka-hienoudesta ja teko-tieteellisyydestä. Kun ei ole vaikeasti opetettavaa asiaa, niin se pitää keksiä...
Kyllä lapset kyllästyvät myös balettiin,jääkiekkoon,jalkapalloon,hiihtämiseen, jne. Kyllä meillä on Ammattimuusikkoja,jopa siinä määrin,että heistä koko maailma kohisee. Yksi syy pianonsoiton kiinnostuksen lopahtamiseen on aikamme yleisessä popularisoitumisessa ja nihilismissä,asenteessa:"ei meitä mikään kiinnosta,musiikki on vaikeaa,kirjallisuus on vaikeaa,politiikka on vaikeaa.Alas länsimainen sivistys!" Kyllä esim.tunnustettu improvisoija Antti Hotti on "kovan"koulun käynyt,ulkomaita myöten.Ei hän muuten niin hyvin soittaisikaan;improvisoisi fuugia...
Hei taas, en malta olla puolustamatta suomalaista musiikkiopistojärjestelmää :o) ... h ei ole suomalaista keksintöä, se on käsittääkseni peräisin saksalaiselta kulttuurialueelta, jossa mm. muuan J. S. Bach jo vihelteli "b-a-H-c" ja kirjoitti fuugia tuon sävelkulun mukaan. Länsimaiseen notatointijärjestelmään liittyy monia kummallisuuksia ja epäloogisuuksiakin... suomalaiset eivät ole tiettävästi keksineet niistä mitään, koska suomalaiskansallinen (musiikki)kulttuuri on niin kovin nuorta verrattuna vaikkapa keski-Eurooppaan. Mutta mielestäni juuri tuollaiset pienet jutut ja epäsäännöllisyydet tekevät asiasta kuin asiasta rikkaan ja mielenkiintoisen! Ihan kuin puhutut kielet, joissa juuri epäsäännönmukaiset asiat rikastuttavat kieltä ja tekevät siitä omalaatuisen, viehättävän...
Miksi vihaat niin kovasti suomalaista musiikkiopistojärjestelmää? Teoria- ja säveltapailuopetuskin on hyvin pitkälle otettu unkarista Kodalyn metodin mukaan, joka on paljon luovempaa ja taipuisampaa kuin vaikkapa ranskassa harjoitettava "solfege", josta puuttuu tyystin oikeastaan kaikki logiikka. Suomalainen järjestelmä on lähettänyt maailmalle ja lähettää edelleenkin jatkuvasti muusikkoja, jotka ovat aivan huipputasoa, luovia ja pärjäävät ihan missä paikassa tahansa. Ei semmoista syntyisi jos järjestelmä olisi huono... :o)
Jälleen aurinkoisia päiviä ja vähemmän vihaa musiikkiopistosysteemiä kohtaan!
...kiintoisista tiedoista ja muutenkin asiallisesta vastauksesta!!
En minä suomalaista musiikinopetusjärjestelmää vihaa, mutta olen saanut kohdata satoja sellaisia lapsia ja nuoria, jotka tuo systeemi on pilannut. Varmaan on olemassa muitakin, mutta minun sympatiani ovat kyllä lopettaneiden puolella. Lisäksi kun tämä oma systeemimme selvästi ratkaisee niitä lukuisia ongelmia, joihin nämä lopettaneet ovat törmänneet, niin ei minulla kauheasti vaihtoehtoja ole... ;)
Eli lasten ja nuorten puolesta!!
En ole kanssasi aivan yhtä mieltä noista epäloogisuuksien hienouksista... Ymmärrän kantasi kyllä, mutta Sinä et ehkä itse huomaa tähän kätkeytyvää vaaraa - musiikista tulee analysoinnin ja älyllisen pohdiskelun kohde. Se on taas kokemukseni mukaan suurin syy siihen, miksi korvakuulo kuolee.
Oppiessamme jonkun asia, emme opikaan vain sitä asiaa, vaan myös sen taustalla olevan tavan ajatella. Et voine kieltää sitä, että enemmistö suomalaisen musiikkikoulutuksen saaneista on täysiä nollia, kun nuottipaperi otetaan pois. Minusta tämän ongelman vakavuutta vähätellään, eikä välitetä kiinnittää huomiota siihen, miten ja miksi korva tuhotaan.
Meillä koulutetaan hyviä nuoteistasoittajia, joiden tulkinnat eivät tosin ole kauhean rohkeita eivätkä omaperäisiä. Mutta orkesterimuusikoiksi he sopivat hyvin.
Mutta musiikki voisi olla paljon muutakin, ja se meillä on unohdettu!! Esimerkiksi säveltämisen opettaminen on naurettavaa, koska mennessään yli sen, että esitellään eri soitinten mahdollisuudet ja eri kokoonpanojen rakenteet, se alkaakin tuhota luovuutta ja kaavamaistaa ajattelua.
Musiikin oppiarvot, etenkin väitöskirjat, ovat veronmaksajille kalliiksi tuleva vitsi.
Mutta palaamisiin & terveisin!!
Kuka ihmeen Antti Hotti? Onko Sinulla antaa vielä lisää nimiä, joista "maailmalla kohistaan"?
Jouko Turkka sanoi kerran hyvin Suomen muusikoista, että kun joku "debytoi" Lontoossa, niin siitä ovat lehdet pullollaan, vaikka totuus on, että Lontoossa soittaa joka ilta parikymmentä orkesteria, ja jos yhtä kerran johtaa suomalainen, ei se ole mikään debyytti.
Pitäisi ottaa järki käteen. Meillä on hyviä toistokoneita, meillä ei ole luovia taiteilijoita. Kiitos kuuluu surkealle ja yksipuoliselle koulutukselle.
Tässä lisää nimiä,jotka eivät taida olla soittokoneita vaan muutamissa tapauksissa itsekin luovaa työtä harjoittavia pianistejamme(vaikka ovatkin oppineita);Olli Mustonen(kuka voisi häntä pitää "koneena"!?),Antti Siirala,Liisa Pohjola(myös innovatiivinen ja nerokas pedagogi),Heini Kärkkäinen,Jaana Kärkkäinen(erityisen hieno nykymusiikin tulkitsija),muutamia tunnetuimpia mainitakseni.
Lisäksi monia nuorempia mieltäkiinnittäviä pianisteja,joiden taiteesta saamme toivottavasti tulevaisuudessa nauttia.
"Ansiokas" ei muuten ole merkitykseltään sama kuin "kuuluisa";Antti Hottia ei ammattipiirien lisäksi moni tunne,mutta hän on kyllä mm.huomionarvoinen improvisoija,kerrassaan hämmästyttävä tapaus.Olin läsnä konsertissa,jossa Hotti improvisoi 30 min.jäätelöauton tunnus-merkistä(!).
Tässä vain siis pianisteja.Suomesta löytyy runsaasti myös muiden instrumenttien mestareita,puhumattakaan luovasta säveltaiteesta.Heille,ja suomalaisille muusikoille yleensä,on tunnusomaista persoonallinen ja vahva ote.
Eläköön Suomi ja suomalainen taide!
Hyvä pimputtaja!
Luota siihen muusikkoon, joka on sisälläsi! Se on ainoa, joka on oikeassa! Jos opistot ja nuotit ei viehätä, unohda ne!
Ainoa oikea tapa soittaa ja laulaa on se, mitä sydän sanoo. Silloin syntyy musiikkia. Jos musisoiminen on tekniikkaa ja halua olla paras, kyse on suorittamisesta ja sillä ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.
Jotenkin sun, pimputtaja, viestistä välittyy oma ääni ja oma näkemys. Pidä niistä kiinni kynsin, hampain, vaikka se tuntuisis kuinka vaikealta. Se on ainoa oikea tapa. Jos muuta tee, teet vääryyttä itsellesi ja musiikillesi.
Älä vertaa itseäsi veljeesi äläkä muihinkaan soittajiin! Sinä olet sinä ja sinä soitat niin kuin sinun pitää soittaa! Musiikkikoulutus aiheuttaa juuri tuollaisia ihmeellisiä suorituspakkoja ja tarvetta olla paras ja loistaa tekniikalla ja teoriatietämyksellä. Ja vertailu taas aiheuttaa kateutta ja luulotteluja ja kierre on valmis. Enää ei olekaan kysymys musiikista, vaan kilpailusta. Missä on silloin musiikki?
Miksi suomalaisessa musiikkikasvatuksessa ei puhuta mitään kateudesta? Miksi muusikoille ei neuvota keinoja, joilla tulevat toimeen musiikillisen lahjakkuutensa kanssa?
Minä en ole yhtään koulutusvastainen, jos opettajana on suuri taiteilija. Suuri taiteilija ei korosta itseään eikä tunne itseään uhatuksi, vaan on sinut oman upean lahjakkuutensa kanssa. Suuri taiteilija tietää, että kukaan ei ole koskaan paras ja että kaikille muusikoille on tilaa, jos ääni on oma.
Mutta jos opettaja on tyyppi, joka tietää olevansa keskinkertainen lahjakkuus ja kokee itsensä epäonnistujaksi sen takia, on piru merrassa. Tossa alla kysyttiin ihan aiheesta, että miksi niin moni lapsi lopettaa soittotunnit. Sitä sopii pohtia. Ehkä syy on siinä, että se oma ääni tukahdutetaan opettajan auktoriteetilla tyyliin ”Kyllä minä tiedän, minä olen opiskellut tämän asian ja olen opettanut monta vuotta”.
Pimputtaja!
Unohda veljesi pianismi, älä kadehdi häntä ja keskity omaan soittoosi. Jonain päivänä luemme lehdestä pianistista, joka soittaa sydämellään ja saa ihmiset nauttimaan hienosta musiikista.
Tulevat sanomaan, että olet väärällä tiellä, jos kuljet omaasi.
Kulje silti.
koko musiikkiopistolaitos. Luin tekstejä edellä, etenkin Järnefeltin, ja kyllä hän kirjoittaa totuuden. Meillä on tehty musiikista muka-tiedettä, ja kuviteltu, että lässyttämällä tuntikaupalla tarpeetonta paskaa (=musiikinteoria), alasta saadaan jotenkin arvokkaampi ja akateeminen. Tosiaan, musiikin tutkinnot ovat typeriä ja tohtorinväitökset ovat kallis vitsi. Veronmaksajien rahoja pitäisi käyttää paremmin. Meillä on leikkausjonoja, köyhiä ja syrjäytyneitä pilvin pimein. Ei meillä tarvita musiikintohtoreita eikä apurahoja.