Hei
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä noin 25-vuotta. Haluaisin muuttaa omaan asuntoon ja jatkaa taivaltani ihan yksin. Suhde tuntuu köyhältä eli ei anna juuri mitään nykyisin. Lapset on jo isoja eli ei ole sekään "esteenä". Olen puhunut asiasta miehelleni mutta hän ei halua kuulla asiasta eli kieltäytyy puhumasta ja suuttuu kovasti. Joudunko tosiaan olemaan loppuikäni hänen vankinaan. Asunto on maksettu ja molemmat käyvät töissä eli rahallinen tilanne ihan kunnossa. Nykyinen elämä saa minut masentumaan. En jaksa aina laittaa edes vaatteita päälle saatika ehostaa itseäni, kun en vain jaksa. Pelkään tilanteen johtavan ihan masennukseen asti. Älkää vain luulko, etten olisi tehnyt kaikkea asioiden eteen, mutta kun mies ei minua päästä elämään omaa elämääni. Ei edes vaikka olisin kuinka ilkeä hänelle. Apuva!!!!!
Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä noin 25-vuotta. Haluaisin muuttaa omaan asuntoon ja jatkaa taivaltani ihan yksin. Suhde tuntuu köyhältä eli ei anna juuri mitään nykyisin. Lapset on jo isoja eli ei ole sekään "esteenä". Olen puhunut asiasta miehelleni mutta hän ei halua kuulla asiasta eli kieltäytyy puhumasta ja suuttuu kovasti. Joudunko tosiaan olemaan loppuikäni hänen vankinaan. Asunto on maksettu ja molemmat käyvät töissä eli rahallinen tilanne ihan kunnossa. Nykyinen elämä saa minut masentumaan. En jaksa aina laittaa edes vaatteita päälle saatika ehostaa itseäni, kun en vain jaksa. Pelkään tilanteen johtavan ihan masennukseen asti. Älkää vain luulko, etten olisi tehnyt kaikkea asioiden eteen, mutta kun mies ei minua päästä elämään omaa elämääni. Ei edes vaikka olisin kuinka ilkeä hänelle. Apuva!!!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eihän miehesi voi sinua vasten tahtoasi pakottaa asumaan kanssaan; nyt tsemppaat ja järjestät itsellesi avioeron!
Siitä se on lähdettävä, että hankit asunnon.
Siihen tarvittavat kalusteet ja astiat, osan tietysti saat jaossa yhteisestä huushollista..
Missä asut, onko asuntoja, jutut kertovat parhaan ikäihmisellä olevan 55-60 neliöinen kaksio.
Minulla ystävätär mies löysi paremman tilanteessa, osti kaksion ja iloitsi, kun ei tarvinnut raahata mitään roinaa mitä oli nurkkiin kertynyt.
Hän otti osituksessa ruokapöydän ja tuolit, sekä 1950-luvun tupakaapin ja senkin. Kodista tuli kaunis ja avara. Hän löysi uuden miesystävän, 6-7 vuotta erosta hän kuoli, äkillinen tapaus..
Toinen saman moinen oli työkaverin vanhemmat. He erosivat sovussa, poika ja isä veivät muuttokuorman, sitä ennen miehet tapetoivat äidin uuden kodin. Ero päättyi alta vuoden uuteen liittoon vanhempien kesken..
Älä jää murheeseen makaamaan elä..
Sammaa toivosin itelle ....jospa lopussakin....päästäs yhteen lopuksi elämää...mää nii vanahanaikanen...mies eläny lestapolaiselämää ennen ku alettiin olla yhessä...hän 39 ku alettii olla yhessä...mulla niin vitutti ku mies tuli teiniksi 55 vee ja nyt on asuttu eri asunnoissa 52 päivää...eipä silti...enhän mää nui huonoo miestä tartte...kaikki oli lopussa jotain ihmeellistä...meillä pittää olla eri elämät ja omat ruuat...mie vaan piika...:(...silti...on ihmisten kamaluus kauheutta...mitehän se pälli kestää. ;(
Hommaa ittelles uusi asunto, sit hommaat muuttomiehiä jotka kantaa sun kamat uuteen kämppään ja sitten vaan muutat. Kyllä se miehes sit tajuaa jossain vaihees että otit eron. Vai oletko noin avuton että et uskalla tehdä sitä. *Jos meinaan haluat eron niin pistä toimeksi äläkä kuuntele sitä miestäs.
Ei päästä sinuaa?
Oletko jalaton, vai miten mies estää sinua? Ihan lukkojen takana luuruilet? Pallo jalassa?
Ymmärräpäs se, että totta hintikassa se mies vastustaa lähtemistäsi!
Olisi se outoa, jos ei 25-vuoden liiton jälkeen panisi vastaan.
Kyllä se on normaalia, että suuttuu ja mustaksi muuttuu moisista kotkotuksista... noin miehesi kannalta katsoen.
Jos et itse jaksa nousta, etsiä asuntoa, pakata tavaroitasi ja sulkea ovea perässäsi, niin EI sitä kukaan muukaan tee puolestasi.
Älytöntä alkaa ilkeilemään, sehän on kakaramaista. Uhmaikäinen heittäytyy lattialle ja haluu, haluu ja haluu.
Aikuinen ei tee niin. Aikuinen on erostaan surullinen, itkee, mutta pääosin on asiallinen eikä syyttele, eikä ilkeile.
Niin kauan kuin odotat miehesi tekevän eroamisesi puolestasi ilkeilysi seurauksena, niin kauan et ole kypsä lähtemään.
On viisainta jäädä puolipukeissaan, meikkaamattomana homsantuusana känisemään solvauksia puolisolle ja toivoa, että hän kestää kaiken, mikä turhautuneesta tuutista tulee ulos.
Olet aikuinen nainen. Et tarvitse eroon miehesi lupaa. Haet vain eroa, hommaat asunnon ja muutat. Lopulta se on hyvin yksinkertaista, tulet sen huomaamaan. Tottakai mies vastustaa. Varmaan eniten omaisuuden jaon takia. Pidä pintasi myös osituksen suhteen. Miehesi mielestä todennäköisemmin omaisuudesta kaikki kuuluu hänelle.
vuokraa itsellesi asunto.Älä kerro missä olet.Kyllä se suuttuu sinulle ja ottaa eron.PETÄ SITÄ NIIN KYLLÄ SE SITTEN AINAKIN OTTAA ERON.JOS et itse saa vuokrattua sano ystävälle et vuokraa niin miehesi ei tiedä missä olet.Huonekalut saat halvalla kirpparilta.Ei KENNENKÄÄN TARVI OLLA JOS EI HALUA.Terveydestä on pidettävä huolta. Saat helposti LÄHESTYMIS KIELLON jos se pahoin pitelee sinua.Menet vain poliisiasemalle.TEE NYT RATKAISU ITSESI TÄHDEN.
joo... tosi aikuista toimintaa!!!
Kyllä se kuule on niin helppoa että ottaa ja lähtee vaan, ja hakee samalla eroa. Ei toinen avioeroa pysty estämään. Miksi ihmeessä pitää vielä perinpohjin päästä toista loukkaamaan/suututtamaan, kun asian voi tehdä suoraan ja avoimesti????
Muuta sanomatta pois, petä ja kun toinen on satutettu niin hae lähetymiskieltoa... TÖÖK, olet sairas!!!
Sen kuule voi tehdä vaan niin että muuta pois, ja hae eroa.
Taitaa olla pahin masennus kunhan haet apua niin voit huomata että miehesi ei olekkan joku kummajainen vaan vikaa taitaa olla sinussa.Hankkiudu hoitoon.
Mistä miehesi kieltää sinua? Mitä sinun pitäisi kokea elääksesi omaa elämääsi? Onko se harrastusten puute, matkailun puute, tutustuminen toisiin ihmisiin, kieltääko hän sinua menemästä takaisin opiskelun pariin?
Jos miehesi ei todellakaan päästä sinua kotisi seinien ulkopuolelle, ( tyopaikkaa lukuunottamatta) silloin asioiden on muututtava.
Vastaus tuohon ei suinkaan ole käyttäytyä häntä kohtaan ilkeästi vaan aivan rauhallisesti neuvotella ratkaisu tilanteeseen.
Ellei hän tuohon pysty ja tunnet yhä olevasi hänkkiin suljettu lintu, silloin on parasta ottaa etäisyyttä mieheesi.
Sinulla on kaikki edellytykset tedä se: lapset aikuisia, tyopaikka, varma toimeentulo.
.
Olen paljon nähnyt sinun vastauksia "oppeliini" ja niitä on aina ilo lukea!!! Kiitos siitä! =)
Järkevää ja aikuismaista ajattelua.
kyllä mies on eroa vastaan juuri omaisuuden takia, joutus luopumaan, itsekkin erosin ja luulin ensin et rakastaa niin paljon ettei päästä minua, erehdyin, heti meni uuteen poarisuhteeseen, oli jo uus valmiina, siksiköhän ei meillä onnistunut?..
Miten mieäs ja liitto estävät elämästä omaa elämääsi? Mua ei ainakaan estä - kumpikaan. Vaikka mieäs olisi syyllinen mihin tahansa, niin ei ollenkaan siihen, että sinun oma asenteesi on sieltä pimeämmästä päästä.
Mitä ihmettä sinä aikuinen ihminen ruikutat????
Jos haluat saada eron, niin sen kyllä saat, ei tämä ole mikään muslimivaltio jossa vaan miehet sen eron halutessaan saa, eikä naisten tartte mieheltä lupia kysellä.
Nostat vaan nyt sen perseen ja alat toimia!
Jos päätät jäädä siihen avioliittoon makaamaan, jossa et ole tyytyväinen, niin älä tulevaisuudessa mene kiukuttelemaan kellekkään omaa saamattomuuttasi, koska olet ihan itse siitä vastuussa. Eli se ei siis ole miehen "vika" että tunnet olevasi vanki.
Ja ihan TURHAAN sinä koitat olla toiselle ilkeä!!! HÄPEÄ senkin kurja otus!!! Voit ihan rauhassa kertoa että asiat ovat nyt näin... ja sinä aiot tehdä näin... ja näin tulee tapahtumaan, halusi hän sitä tai ei...
Toimi, äläkä kitise!