Erosimme tyttöystäväni kanssa jokin aika sitten,tein tiettyjä asioita väärin suhteen aikana,pyysin aina virheitäni anteeksi(en pettänyt enkä ole väkivaltainen) vaan kun hermostun niin korotan ääntäni ja toisinaan olen huutanut,olen viennyt hänen turvattomuutensa sillä pois ja entiseni on minulle vihainen ja ei ole ollut kotona pariin viikkoon yötä koska pelkää että tekisin hänelle jotain mutta se on viimeinen asia minkä koskaan tekisin. Haluaisin selvittää asiat mutta häntä ei kiinnosta puhuminen kanssani koska on vihainen. Minun pitäisi muuttaa yhteisestä kodista pois,olen etsinyt asuntoa sekä käynyt asuntonäytöissä mutta mihinkään läävään en muuta. Pitäisikö minun lähteä hänen vuoksensa asumaan kaverin luokse siksi aikaa että löydän asunnon ja antaa tilanteen rauhoittua? Entäs onko teillä muilla ollut samanlaisia tilanteita? Haluaisin olla hänen kanssaan koko loppuelämäni mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan mahdotonta koska hän vihaa minua ja hän ei ole uskaltanut tulla kotiin. Kertokaa järkeviä mielipiteitänne eikä mitään päänaukomisia,kiitos.
Ero tuli
Helsinki00
7396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei! Vaikea sanoa,mutta äänenkorottaminen ei kaikille naispuolisille pidemmän päälle nappaa,en tiedä sitten mitä muita tiettyjä asioita olet tehnyt. Kuitenkin naiset ovat herkkiä elukoita ja niitä pitää osata käsitellä oikein.Ei kyllä aina onnistu!Kokemusta on,nyt on kaikki ok,jätin entisen elämän taakseni,aikansa koski,mutta kannatti.Näillä mennään! Tsemppiä!
Minut taas jätti mieheni ongelmieni takia, jotka vielä kaiken lisäksi korjaantuvat parhaillaan ja olen juuri saamassa niihin apua :D Eli luovutti viimein, kun apua olisi tarjolla.
Täällä ollaan ihan paskana. Olin kuvitellut viettäväni lopunikäni tämän kyseisen ihmisen kanssa....
Minua ei äänen korottaminen haittaa pätkääkään. Oma puolisoni aina riitojen aikana oli vain hiljaa ja lopulta "jätti" minut. Eli siis jokaisen pikkuriidankin jälkeen sanoi, että erotaanko. No kertaakaan ei erottu, mutta nyt sitten ilman riitaa erottiin. Oli kuulemma ajatellut asiaa jo kuukauden, eikä ollu viitsinyt minulle kertoa, jotta voisin koittaa muuttua.
Miten tästä erosta pääsee yli. Minä kun en edes sure niinkään sitä, että parisuhteeni loppui, vaan enemmänkin sitä että menetän sen ainoan ihmisen maailmassa josta oikeasti pidin 100%..... Vielä kun tiedän, että sovimme toisillemme täydellisesti.... huoh.
Hän kun ei vaan osaa puhua asioista.... Mutta ehkä hän löytää naisen, joka ei myöskään halua puhua mistään suhteeseen liittyvästä..
Teidän tilanteenne kuulostaa siltä, että tyttö on vain vihainen. Koita keskustella hänen kanssaan, etteköhän saa asiat selvitettyä :)
Jos et ole koskaan meinannut edes lyödä häntä, ei hänen tulisi pelätä vain pelkkää huutoa. kyllähän jokainen joskus huutaa, kun oikein ärsyyntyy.
Erosimme tyttöystäväni kanssa kolme päivää sitten. Olimme pitkään todella onnellisia ja suhteemme oli ihana, kunnes vähitellen alkoi pieniä ongelmia. Olimme riidelleet jonkun aikaa (n.3kk) välillä aika pahastikin, mutta tuntui jo että sotkut oli selviämässä ja kaikki alkoi taas sujua paremmin. Iso osa ongelmista lähti liikkeelle kun tyttöystäväni alkoi puhua kuinka ei oikein tiedä tästä suhteesta ja meistä, vaikkei oikeastaa normaalia isompia ongelmia ollut. Pari kertaa hän otti asian esiin ja keskustelu aina päättyi kuitenkin siihen että hän vannoi rakastavansa minua, ja haluavansa jakaa elämänsä kanssani. Sanoin aina että jos et uskalla lopettaa suhdetta niin minä voin tehdä sen hänen puolestaan. Mitään syytä tunteisiinsa hän ei koskaan selvästi kertonut. Näiden keskustelujen, joiden välillä oli n. kuukausi, hän kertoi joskus aiemmin jatkoilla suudelleensa toista miestä. Suutuin tietenkin paljon ja jätin hänet, koska hän oli ollut muutenkin epäilevä suhdettamme kohtaan, mutta hän ei mitenkään suostunut lähtemään. Jotenkin lepyin ja annoin hänen jäädä, koska ei se suutelu toisen kanssa mikään suurin rikos ole. Hän vannoi tekevänsä ihan mitä vaan että saisi jäädä. Tottakai aloin seuraamaan tarkemmin hänen menojaan, vaikka hän rehellisesti oli kertonut pienestä hairahduksesta. Minusta tuntui voimakkaasti siltä ettei hän halua enää olla kanssani. Otin sen usein puheeksi, mutta hän todella kertoi rakastavansa minua ja haluavansa tätä suhdetta. Aina kun hän oli kaverinsa kanssa viihteellä, vaadin saada tietää missä oli ja kenen kanssa. Hän kävi usein parhaan kaverinsa(sinkkunainen) kanssa ulkona, ja lähes joka kerta palasi hieman ylimielisenä kotiin, eikä kestänyt kyselyjäni. Siitä seurasi aina iso riita, ja pyysin häntä lähtemään monena kertana, koska hän ei ollut valmis saamaan luottamustani takaisin. Minulla on vielä paha tapa muuttua todella rumasanaiseksi solvaajaksi kun luottamukseni petetään. Tiedän etten olisi saanut käyttäytyä niin. Kerran palatessani itse kännissä kotiin käyttäydyin kuin hirviö ja suolsin solvauksia, jopa ulkonäköön liittyviä ja kaikkea muuta mahdollista. Koskaan suhteessamme ei ollut fyysistä väkivaltaa. Pikkuhiljaa asiat kuitenkin paranivat ja saimme suhteemme mielestäni pitkästä aikaa hyvään uomaan, enkä enää ajatellut edes sitä jatkoilla tapahtunutta, enkä niitä puheita siitä ettei hän tiedä haluaako jatkaa. Nyt sitten aivan lopussa hän oli taas välinpitämättömän tuntuinen sinkku kaverinsa kanssa vietettyjen iltojen jälkeen. Tiedän että vaadein ehkä liiankin paljon tietoa hänen menoistaan ja kyselin moneen kertaan ja yksityiskohtaisesti asioita, koska olin tullut hieman vainoharhaiseksi, enkä luottanut tarpeeksi. Suhde päättyi sitten niin ettei hän ollut kotona kun heräsin eräänä aamuyönä. itse olin tullut nukkumaan vain pari tuntia aiemmin toisesta paikasta. Soitin moneen kertaan eikä hän vastannut. Lähetti viestin ja sanoi olevansa syömässä pizzeriassa. No mustasukkaisena lähdin kävelemään kyseiseen paikkaan, josta hän tulikin kaverinsa kanssa vastaan. Muutaman metrin päässä perästä käveli pari miestä. Tyttöystäväni kaveri heti minut nähtyään kääntyi taaksepäin ja meni niiden miesten seuraan. Lähdimme kävelemään naiseni kanssa kotiin ja aloin tivaamaan miksei hän vastannut vaikka yritin soittaa ainakin kahdeksan kertaa. Hän ei kuulemma ehtinyt kun oli joutunut jonkun tappelun väliin. Kyselin todella kiivaasti illan tapahtumista, kunnes hän vain muutama sata metriä käveltyämme sanoi että erotaan ja lähti soittamaan kaverilleen. Jäin katsomaan vähän matkan päästä ja huomasin kun kauempana naiseni, kaverinsa ja joku mies kävelivät kumppanini vanhempien kodin suuntaan. Puhuimme vielä yöllä kotona ollessani puhelimessa ja pyysin päästä hänen luokseen. Se ei mitenkään sopinut vaikka muuten olimme jo rauhoittuneet. Moneen kertaan hän kertoi olevansa kahdestaan vain kaverinsa kanssa vanhempiensa asunnolla. Vasta kun kysyin onko hänen kaverillaan joku mies siellä, hän sanoi että on sillä joku täällä. No hän antoi minulle luvan tulla myös sinne. Paikan päällä nukkui sohvalla joku mies. Naiseni kertoi ystävänsä nukkuvan yhdessä makuuhuoneista, ja itse toisessa. Menin hänen viereensä sänkyyn mutten saanut unta pariin tuntiin. Aloin taas kysellä asioista ihan rauhallisesti parin tunnin kuluttua, jolloin vastaus oli että painu vittuun tai soitan poliisit. jatkuu-->
Tällainen oli siis tämä tarina kaksi ja puoli vuotta kestäneestä suhteesta. Itse olen 30v ja hän 25v. Minulla tämä oli toinen avoliitto ja hänellä ensinmäinen. Hän ei ollut edes seurustellut koskaan aiemmin, vain muutaman miehen kanssa oli tapaillut. Kaikin puolin hän oli viaton ja ihana ja täydellinen minulle ennen edellä kertomaani. Nyt tuntuu todella pahalta. En syö enkä nuku. Ei pysty uskomaan todeksi, että niin hyvä ja onnellinen suhde katkeaa noin. Käskin häntä viemään heti kaiken tavaransa, omistuksessani olevasta asunnosta. Nyt olen yksin ja pari päivää sairauslomalla. Onneksi olen ihanasta perheestä ja omistan paljon hyviä ystäviä ja kavereita.
Kiitos jos jaksoit lukea. Kerro myös oma mielipiteesi.
Säoot ihan samalainen kuin minä. Ja omakin suhde loppui samalla tavalla.. Mua kyllä petettiin aika paljon. Seksiä ei toisin mies harrastanut kenekään kanssa,mutta kaikkea muyta taisikin tehdä.. Erosta on nyt 1,5 vuotta ja asia painaa vieläkin.. Paljon ollaan oltu tekemisissään ja yhdessä,mutta ainoa fakta on se että emme seurustele.. Jotkut on vaan niin kylmiä ihmisiä. Itse olin aina kotona aikasin ja kerroin missä olin,ja kenen kanssa jne. Mies taas aina raivostu ku utelin asioita ja se sai minut aina epäilemään jtn.. Ja osuinkn oikeaan.. Tuskaa ja kipua minullakin on.. Ja tää on jatkunut jo 1,5 vuotta.. Odotan vaan et unohtaisin kaiken ja antaisin itselleni mahdollisuuden olla onnellinen.
Aika paljon on myös itsestään kiinni kaikki. Itse olin esim 1kuukauden sairaslomalla ja kävin psykiaterilla puhumassa tästä kaikesta,koska olin niin prttynyt ja olo oli todella hyväkskäytetty.. Mies taas säälii vaa mua,ei se niin sano,mutta siltä tuntuu.. Nytkin paljon ku ollaan vietetty aikaa yhdessä,niin tuntuu siltä että hän haluaa pitää minut elämässään mutta samalla tehdä mitä haluaa eikä olla kenelekään tilivelvollinen. Sanoinkin sille,et joko valitset mut elämääs tai ton åolun mitä nyt meet,niin hän valitsi sen. Toivon sulle tosiaan kaikkea hyvää.. Ja yritä miettiä asiaa näin. Se kuka kohtelee sinua hyvin,niin sinäkin kohtelet häntä,se kuka sinua ei kohtele hyvin,ei sinunkaan tarvitse kohdella häntä. Kunnioita itseäsi ja mieti että ei hän sinun arvonen ole. Hänelle on näköjään tärkeämpää bailata ja sekoila,ku olla rakastettu jne. Ihme tyyppei tässäkin maailmassa on.. :( ikävää sellanen., me seurustelimme 4 vuotta ja tät oravanpyörää ollaan menty jo 1,5 vuotta.. Ehkä olisi aika jo päästää irti..
Tuo äänen korottaminen on sitten kurjaa, minä kuulun niihin myös. kun puhutaan kuumasta asiasta niin alan varmana huutamaan enkä huomaa sitä itse edes. Se on ihmisen ominaisuus ja vaikea päästä eroon kun siihen on tottunut. Ja esim töissä kun on jotain kivaa keskustelua kahvitunnilla niin huomaan joskus toisten silmien välittävän toisille "taas se huutaa" samalla olen vihainen itselleni että en huomaa sitä koskaan itse vaan saan signaaleja eri muodoissa ystäviltäni, tästä inhoittavasta tavastani. Ajattelen--- miksi en saa olla selainen kun olen, jos nyt puhun kovemmalla äänellä niin knenkään i tarvitse kysellä että "mitä ?" kuulevat eka kerralla.
Joten ymmärrän aloittajaa ihan varmasti.
Moi taas, Olen tämän ketjun aloittaja,erossa olemme vieläkin,viime viikolla nainen palasi kotiin ja lähti reissuun jossa minunkin pitäisi olla.
Nukuimme yön lähekkäin,pussailimme,halailimme ja yritin kertoa kuinka hänestä välitän ja kuinka olen valmis muuttumaan hänen vuokseen.
Mielestäni koskaan ei ole liian myuöhäistä vaan aina on toivoa niin kauan kun on elämää,sanoin hänelle että miettisi asioita reissussa ja ajattelisi niitä meidän hyviä yhteisiä hetkiä joita on ollut,hänellä oli ennen reissua muutama päivä hauskaa pitkästä aikaa kanssani kuten myös minulla hänen kanssaan. Rakastan häntä maailman eniten enkä halua olla kenenkään muun kanssa kuin hänen,ikävä on kasvanut aivan älyttömästi kuten rakkaus häntä kohtaan,ihmettelen että miten se on mahdollista kun rakkaus vaan kasvaa vaikka erosimme ja muutama viikko oli silkkaa paskaa molemmille riitelyn takia sekä eroamisen.
Mitä minun pitäisi ajatella niistä muutamasta päivästä ennen hänen reissuun lähtöään? Miettiikö hän asioita? Onko mahdollista että saisimme menetetyn suhteemme takaisin? Kaipaako hän minua? Muutaman viestin olen reissusta saanut mutta niissä ei ole mitään kriittistä ollut,itse olen kertonut kuinka ikävöin ja kuinka iso kaipuu häntä kohtaan on tällä hetkellä.
Kuten edellä sanoin niin olen valmis muuttumaan itseni ja meidän vuoksemme jotta voisimme elää yhdessä onnellisesti ja perustaa perheen kun aika olisi kypsä. Tunnemme toisemme hyvin ja tiedämme toisistamme paljon asioita mitä muut ei tiedä ja on vaikeaa kuvitella alkavansa taas kehittää mitään uutta kenenkään kanssa ja uudestaan rakentamaan mitään.
Toivottavasti nyt ymmärrätte tästä viestistä jotain. :)