Niitähän tällä palstalla piisaa, he voivat vannoa käsi Raamatulla etteivät he ikinä tule pettämään ja ovat 100% varmoja puolisostaankin. Heiltä kysyisin että eikö ikinä, tule kiusausta, ei edes unissa? Edes fantasioissa ei kuvittele millaista olisi jonkun toisen kanssa? Kun näkee vastakkaista sukupupuolta olevan kauniin/komean, seksikkään, karismaattisen ihmisen ei tunne mitään? Korkeintaan ajattelee että ompas hyvännäköinen...
Kysymys ikuisesti uskollisille
Miten on
31502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kuule niin on, jos rakastaa omaansa niin sellaiset ajatukset ovat poissa tietoisuudesta. Siis ongelmaa ei ole. Mutta jos on keskittäytynyt vaan tuollaisiin ajtuksiin niin ei ole ihme jos sivu hyppyjä tapahtuu. Jos joku haluaa esim hienon urheilu auton ja tietää ettei siihen ole varaa, niin heittää varmasti ne ajatukset sivuun, mutta ihminen joka vaan odottaa jos saisi lotto voiton ja sen mukana sen auton tuhlaa elämästään monia hyviä hetkiä . Onnellinen ihminen ei edes ajattele että tälläisiä kiusauksia on olemassa.
nii-in ja tämä vahvistaa ettei onnelliseen parisuhteeseen voi vaikuttaa ulkoa, se kestää kaikki kiusaukset ja torppaustemput, paskapuheet, mustamaalaukset
Eli tästä voimme päätellä että pettäjä ei ole onnellinen avioliitossaan eikä rakasta puolisoaan...piste iäisyys kysymykselle miksi joku pettää.
Parisuhdevinkkejä kannattaa lainata oikeasta elämästä eikä jostain harlekiineista. Jokainen ihminen, joka edes hiukankin on elossa ja jolla sydän sykkii, törmää väistämättä muihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin parisuhteen ulkopuolella. Sellaisiin, jotka säväyttävät ja pistävät toisinaan oman elämän puoleksi päiväksi sekaisin.
Jos tätä ei jostain syystä halua itselleen myöntää, niin joko päätyy silmät ummessa jonkun tällaisen syliin tai sitten on itse sen verran aseksuaali, että se oma puoliso päätyy jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa sänkyyn. Näistä on pakko olla tietoinen, jotta voi tehdä tietoisia valintoja--jättää pettämättä tietoisesti eikä tiedostamatta näitä "ajautua" pettämään.
Sillä ei ole pettämisen kannalta paljonkaan väliä mitä ajatuksia miettii päässään tai mitä tunteita pyörittelee sisällään. Pettämisen suhteen merkitsee se, mitä valintoja elämässään tekee. Mennäkö sänkyyn jonkun vieraan kanssa vai ei? Jos menee, pettää. Jokainen voi kuitenkin aina valita, miten haluaa. Ja valinta on jotenkin tukevalla pohjalla, jos tiedostaa omat halunsa, himonsa ja heikkoutensa ja SILTI valitsee toisin.
Ihan oman kullan kova rakastaminen ei pidä pettämisajatuksia poissa. Hyvä yritys voi pitää jonkun vuoden, mutta ei pysyvästi. Sori vaan. Ainoa toimiva tapa olla aiheuttamatta toiselle mielipahaa on hyväksyä, että silloin tällöin tekisi mieli pettää jonkun kanssa. Ja jättää sitten pettämättä.
Joo-o, kyllä se on niinkuin nämä naiset sanoo. Kun keskittyy omaansa ei mieskään 20 vuoden avioliiton jälkeen edes huomaa nuoria, kauniita ja seksikkäitä naisia. Näin se vaan on, jokainen uskoo ken haluaa...
kyllä ne huomaa mutta ei "sillä silmällä" kun kaikki on hyvin kotona siinä voi naiset keikuttaa ja miehet pullistaa
Tottakai on kiva katsella kaunista ja/tai komeaa ihmistä. Mutta ei se sitä tarkoita, että pitäisi heti ajatella "alapäällään".
No, jokatapauksessa, aikanani somin avioliiton pysyväksi. On minullakin(niinkuin varkasti kaikilla)ollut huonojakin aikoa. Mutta, en koskaan ole ollut ENKÄ OLE USKOTON. En voisi loukata toista ihmistä niin pahasti. Mieheni on kyllä juossut koko naimisissa oloajan naisten perässä. Eli ei kestä arkea. Kun on taloudellisia yms. huolia, kuvittelee helpottavansa elämäänsä...
Joku ehkä heti kysyy, miten olen sietänyt moista. En ole sietänytkään, monet riidat on käyty.
Viimeksi olin valmis lopettamaan avioliittomme, mutta eipähän tämä lähtenytkään.
En silti edes kuvittele meneväni sänkyyn jonkun muun kanssa, oksettaa ajatuskin...
Repikää siitä...l
Kysymys kuuluukin mikset itse lähde???
Kysymys kuuluu, minne ihmiset lähtisivät. Koska liittojen ulkopuolellakin... ihmiset ovat aina sitä samaa, eivätkä paremmaksi tule.
Ihmiskunnan typerin sanonta on "ei se vaihtamalla parane". No, milläs sitten? Nimittäin ihan varmasti paranee, kun katsoo, mihin vaihtaa.
Olen ollut nyt naimisissa reilu 8 vuotta, olen 35v, eikä minulle ole tullut edes kiusausta, eikä ole fantasioita ollut, muutakun pikkasen "likasia" omasta miehestä. Aikanaan kun mieheni tapasin, en ole ollut mistään asiasta niin varma kun siitä "kolauksesta". Ja tässä edelleen vedetään hullun rakastuneina. Tosiaan saa vaikka millanen komistus kävellä edestä, niin en valitettavasti kiinnitä minkään sortin huomiota. Oma mies on omaan silmään ihan komia, mutta kyllä se on tuo mahtava luonne johon olen ihan hulluna. Kyllä minä voin ton ihan käsi raamatulla vannoa.
Muutamassa edellisessä pitemmässä suhteessa katselin kyllä ympärilleni jos näki jonkun komean kundin, mutten siltikkään tehnyt mitään. Joten se kyllä todisti sen että oli täysin väärät kumppanit rinnalla. Siitä pikku vilkuilusta tunsin joka kerta huonoa omaatuntoa ja pahaa mieltä.
Minua on aina yököttänyt ajatus että antaisin jokun tuntemattoman koskettaa!! ensinäkin minun täytyy tuntea ihminen ja todella välittää, että ylipäätään pystyn päästämään toista intiimietäisyydelle, oman miehen kanssa meni reilu 4 kuukautta ennenkun mitään puuhattiin tuolla makkarin puolella, siitäkin huolimatta että jo kahden kuukauden jälkeen vannottiin toisillemme rakkautta, karvan yli vuosi yhdessä ja naimisiin paukautettiin. En ole edes nuorempana koskaan harrastanut niitä kuuluisia yhden illan suhteita, yököttää vaan niin kovasti ajatus että joku tuntematon olis lääppimässä, yök, yök yök!!.
Minusta ei toiseksi olis edes pelaamaan likaista peliä toisen selän takana. Se ajatus siitä että satuttaisin ja loukkaisin toista tietoisesti tuntuu ihan hirveältä ajatukselta, puhumattakaan siitä että joutuisin katsomaan itseäni peilistä, ja vielä elää omien tekosien kanssa!! Ei kiitos, tunnen huonoa omaatuntoa melkein punaisia päin kävelemisestä, saatikka sitten jos pettäisin. Minä en halua jeesestella, mutta tällainen minä olen luonteeltani. Mies sanoo samaa ettei ikinä vois edes kuvitella pettävänsä, mutta eihän sitä voi koskaan toisesta tietää.. pääasia että itse toimii sen oman omantuntonsa mukaan ja itse pitää kiinni siitä mitä on toiselle luvannut, niin että itsellä on hyvä olla, ei tämä maailma mikään helppo paikka ole, joten en näe syytä järjestää itsellenji enää yhtään enempää vaikeuksia tai harmia. muutapa sitä ei voi tehdä?
Uskomatonta miten hyviä ihmisiä palstalta löytyy, heidät on julistettava pyhimyksiksi. Eikö teitä yhtään arveluta olla tekemissä muiden ihmisten kanssa, näiden tavallisten ihmisten jotka joskus hairahtuvat? Mahtaa olla kovin tuskaista kun itse on niin kaikin puolin täydellinen olla missään tekemissä epätäydellisten ihmisten kanssa.
Olin pitkään huonossa täysin kuolleessa suhteessa. En edes silloin pettänyt, ei tullut mieleenkään. Uusi suhde vasta eron jälkeen. On olemassa moraalia ja "moraalia". Valitettavan usea ihminen edustaa jälkimmäistä.
periaatteet pitää olla!!!! hatun nosto sulle "23"!!!!
Yhtenä yönä nätti tumma ja tulinen 25-vuotias neitonen paljasti koko ylävartalonsa. Oli kyllä nätit tissit. Viesti oli selvä, pitkään ei kuitenkaan tarvinnut punnita. Kieltäydyin kutsusta. Sen verran kuitenkin heräsin unesta, että tunsin pikkuveitikan nousseen valmiuteen.
Avioliittolupaus tuli tehtyä vajaa 10 vuotta sitten. Syitä pettämiselle olisi kyllä löytynyt enemmän kuin jatkamiselle, mutta mitä siitä olisi seurannut? Viimeistenkin toiveiden romuttuminen.
En todellakaan voisi koskaan pettää rakasta! Yhdessä ollaan oltu monta vuotta ja ikää vasta vähän reilu 20. Yökerhoissa on tullut rampattua kavereiden kanssa ja aina on tullut mies iskemään, yleensä vielä melko komeat, monet kerrat pyydetty jatkoille. Tilaisuuksia olisi siis ollut vaikka ja kuinka.
Minä rakastan miestäni, koko sielullani, koko vartalollani! En ymmärrä miksi pitäisi seurustella jos pettää, se kauhein teko mitä voi toiselle tehdä.
Uskon tosirakkauteen ja tiedän, että uskollisia on paljon, mediassa kerrotaan enemmän pettämistarinoita. Lisäksi on helppoa kirjoittaa anonyymina kuinka on tullut petetyksi tai kuinka on pettänyt. Jos täällä joku hehkuttaa onneaan niin kateelliset arvostelevat, täällä pitää peitellä onneaan..
Hyi helvetti tän alottajan ajatusmaailmaa :D:D:D.d
kaikki ihmiset ovat seksistisiä jotka kuolaavat jonku hyvännäkösen perään? "ihan sama onko kumppani, tota on pakko saada!"
oot naurettava :D:.d:D.D:
Ap:lle vastaan, että ei tule mieleekään pettää puolisoani. Kyllä minäkin saatan nähdä ulkokuoreltaan aivan ihanan ihmisen, mutta teen ihmisten parissa työtä ja olen tavannut näitä hurmureita ja olen tavannut ei hurmureita, saanut keskustella heidän kanssaan vakavista asioista. Ihmisestä ei päällepäin näy lainkaan mikä hän todellisuudessa on, en anna arvoa ulkokultaisuudelle, en liehittelijöille, joita olen saanut monen monta perääni, kaikille on täysin rehellisesti sanonut, että minulla on ihan hyvä perhe.
Minua ei ole koskaan kiinnostanut viihteen kautta eläminen, toki olen monessa erilaisessa asiassa mukana, seuraan tiiviisti maailman menoa, mutta en sorru imarteluun, tiedän itse oman viehätysvoimani, joten itsetuntoni ei kaipaa sellaista tyhjänpuhumista lainkaan.
Ossan antaa läheisyyttä olla kiinnostunut puolisoni elämästä, meillä on riittänyt keskustelvavaa ja luottamusta.
Minusta hyvään liittoon kuuluu tavallinen arki, jossa asiosita puhutaan avoimesti toinen toisilleen, annetaan myös vapautta omiin ratkaisuihin. Hyvään liitoon kuuluu myös niitä läheisyyden hetkiä ja yhteisiä retkiä.
Joskus täytyy olla myös hyvää huumoria, eikä pidä kaikesta ottaa hernettä nenään.
Opetelkaa elämään.
Ei niitä oikeita kiusauksia synny kun ei mene semmoiseen tilanteeseen,
siinä vaiheessa kun ollaan jo sängyssä, on tehty jo monta monituista päätöstä viedä hommaa eteenpäin.
Esimerkiksi itse näin miehenä jos haluaisin pettää, saisin kyllä tehdä hartiavoimin työtä sen eteen. Kauniit naiset kun eivät tule tarjoamaan itseänsä kotiovelle eikä oikeastaan koskaan edes baarissakaan. Jotkut vanhat harput kyllä saattavat tehdä melko suorasukaisia iskuyrityksiä, mutta kuka niistä innostuisi?
Eli jos lähtisin pettämään, minun pitäisi läheä ihan oikeasti kunnon iskuvaihde päällä kaupungille. Varmasti siinä vaiheessa kun husler-kansikuvan tasoinen tyttö vetää rintaliiveja pois edessä, olisi vaikeuksia kieltäytyä, mutta tuollainen tilanne ei ole kyllä kovinkaan realistinen.
Sen enempää uskonnollinen olematta, lupasin kuitenkin sukulaisten, ystävien ja papin edessä rakastavani miestäni kuolemaan asti. Aion niin myös tehdä. Ei mulla ole mitään sitä vastaan että komeita/kauniita saa ihastella, pettämään lähteminen on kuitenkin vähän erijuttu - en ole joutunut sitä vielä kohtaamaan. Ollaan tästä juteltu joskus vuosia sitten kun oli aika kova pyörittää naisia, useampaakin..
Rakastan miestäni ihan tajuttoman paljon, joskus alkuaikoina hänen exänsä oli kokoaika kimpussa - ajattelin vaan että jos minuu rakastaa niin eiköhän sekin kuvio jää siitä ja niin kävi. En epäile, en kyttää, en motkota. Mä vaan rakastan sitä ja annan sen olla oma ihana itsensä. Aina sekin mut muistaa, tekee pieniä ihania asioita ja toisinaan isompiakin. En mäkään lapsien teon jälkeen ole juurikaan kurpsahtanut, vientiä olis ja mies aina välillä huomauttelee jos joku äijä on kaupassa töllännyt - mä kun en hirveesti edes huomaa. Ei kiinnosta.
Ensimmäinen mies jonka kanssa näen itseni vanhana ja ryttyisenä, ei tulis mieleenkään pettää kyllä ...
Case 1. Eipä tullut mieleen muut, kun oma puoliso oli vaan niin "sitä jotain". Aviolitto päättyi 16 vuoden jälkeen, kun en selvinnyt miehen uskottomuudesta. Oikeastaan uskottomuudesta selvisin, mutta sen myötä havaitsin selkeämmin jatkuvan epärehellisyyden pienissä ja isoissa asioissa. Kunnioitus meni ja rakkaus saman tien. Liitto päättyi siihen.
Case 2. Työn kautta tapasin kokkareilla miehen, joka oli fiksun oloinen, sosiaalinen, hauska ja puhelias. Miehen kaverit pokaili pienessä tuiskeessa naisia. Mutta ei tämä mies, jonka vaimo on ISO. Näin mies kuvaili. Minä yritin pehmentää viitaten naisten (pieneen) ylipainoon. Mies sanoi että ei, hänen vaimonsa on oikeasti ISO. Mies herkistyi ja totesi että hän rakastaa vaimoaan eikä näe vain kuorta vaan ihmisen kuoren sisällä. Ja etrtä hänelle on ihan sama minkä kokoinen hänen vaimonsa on - hän rakastaa.
Tuo oli ihana kokemus. Olin itse silloin vielä naimissa ensimmäisen mieheni kanssa ja uskoin omalta kohdaltani rakkauteen. Olin nähnyt tietenkin muita "helppoja" tai aktiivisia ihmisiä riippumatta heidän siviilisäädystään. Tämän miehen tapaaminen tuntui todelta hyvältä, koska hän oli ehdottoman uskollinen ja kykeni siihen vaikka kaverot ympärillä pörräsi. Niin kauniita sanoja puolisosta en ole kuullut koskaan. Joten uskon että on sekä uskollisia miehiä sekä naisia, joille ei tule mieleenkään pettäminen vaikka näkevät ulkoisesti kivoja ihmisiä ympärillään.
Näen mä välillä sellaisiakin idioottejakin, että tekisi mieli vetää ensin pataan ja sitten potkaista lopuksi päähän. Jätän sen kumminkin tekemättä.
Samalla tavalla kuin hallitsemattoman väkivaltaiset eivät usko etteikö "jokainen kävisi toiseen käsiksi jos tarpeeksi vittuillaan" pettäjät projisoivat omat heikkoutensa kaikkiin muihin.
Itse ihmettelen miksi omasta uskottomuudesta pitää väkisin yrittää tehdä yleisinhimillinen ominaisuus.
Jos on pokkaa pettää luulisi olevan pokkaa myös olla pettäjä ihan itse.
Uskollisuus on tahtoa olla uskollinen ja päätös olla uskollinen ei sen ihmeellisempää. Ihminen antaa itselleen luvan tai ei anna thats it. Kuka täällä vannoo että ei unia muista näe tai fantasioi? Nehän on hiton hienoja asioita ja useimiten fantasiat päihittääkin todellisuuden mennen tullen. Sen kun tiedostaa ei tarvitse pettääkkään. Miehet varmaan naiskentelee mielessään aina vastaantulevan hyvännäköisen naisen kanssa mutta mitä sitten? Naisilla on tarve kuitenkin tuntea ihmistä vähän enemmän ennenkuin seksuaalinen kiinnostus herää. Nainen haluaa vähän sen tyypin pään sisällekkin vaikka miehelle riittää vaan se "sisään pääsy". Eli ajattelen usein että onpas hyvännäköinen enkä muuta. Toki ajattelen jostakin jonka persoonaankin tutustun että ompas seksikäs mutta mitä sitten? Todennäköisesti illalla olen halukkaampi oman kullan kanssa kun on saanut nähdäkkin jonkun vetävän tyypin. En petä ja tiedän jo mitä siitä jää käteen. Voin tänä päivänä jo vannoa sen omasta puolestani mutta en toki kumppanini puolesta.
Minullakaan ei ole mitään syytä pettää,kun on jo paras mahdollinen mies rinnalla. Kyllä minullakin olisi ollut tilaisuuksia,mutta kaikista olen kieltäytynyt,koska se mitä siitä seuraisi niin menettäisin elämäni miehen lopullisesti ja uskollisena aion pysyä niin kauan, kun elän! Itseäni on kerran petetty, niin tiedä mitä tuskaa ja surua se toiselle tuo.
Mutta se jää siihen,ei ole mitään syytä lähteä tuhon tielle.
Kun on päättänyt että tässä pysytään,niin ei tarvitse asioilla turhaan päätä vaivata.
Kyllä ihminen voi ajatella ja mieleen voi tulla pahoja ajatuksia ja kiusauksia, mutta siinä pitää sitten ottaa vastuu antaako noille ajatuksille milikuvituksissaan valtaa puhumattakaan että alkaisi niitä toteuttamaan käytännössä. Juuri tämä on rakkautta.
Olen ollut naimissa yli 30 vuotta. Mitä pidenmpään olen mieheni kanssa ollut, sitä vähemmän vieraat miehet kiihottavat tai kiinnostavat. En tiedä mistä johtuu. Seksi mieheni kanssa on aina ollut hyvää ja parisuhdekin ollut vuosien saatossa ja tullut vain mielenkiintoisemmaksi. On lapsiakin, nyt jo aikuisia, ja perhe-elämäkin on ollut niin antoisaa, ettei ole ollut mielenkiintoa miettiä toisia miehiä.
Komeita miehiä on maailma täynnä mutta pelkkä komeus ei ole koskaan kiihottanut minua. Mieheni uskollisuudesta en tietenkään voi olla satavarma, olettaisin että uskollinen on ollut.
Uskon, etten ole ajatusteni kanssa ainoa, joten kaipa sinunkin on uskottava, että on pareja, jotka luottavat toisiinsa vaikka niitä kiusauksia olisikin. Parisuhteessa ja elämässä on niin paljon muutakin kuin vain naiskentelu milloin kenenkin kanssa.
Onhan se niin, että ei tässä maailmassa seurustelun aloittamisen jälkeenkään yksin olla, ja välillä kävelee eteen hyvännäköisiä ja viehättäviä ihmisiä. Pettäminen ja uskollisuus ovat kumminkin asioita, joihin voi itse vaikuttaa - ei kukaan vain "ajaudu" pettämään, vaan se on tietoinen valinta, jonka itse sillä hetkellä tekee. Jos vastaavasti päättää olla uskollinen ja kieltäytyy vaikka olisi edessä mitä houkutuksia, niin ei silloin päädy huomaamattaan ja "vahingossa" pettämään. Itse näen asian näin: rakastan ja kunnioitan avomiestäni ja olen valinnut olla hänen kanssaan, joten en tietenkään tahdo loukata häntä ja käyttää hänen tunteitaan hyväksi pettämällä häntä. Samalla odotan sitten samaa häneltä.
En näe yhdessäolossa oikein mitään järkeä, jos kuitenkin ihan tosissaan tekee mieli juosta muiden perässä. Itse tulisin mieluummin jätetyksi kuin olisin petettynä. Vaikka jätetyksi tuleminen olisi kamalaa, niin haluaisin miehen olevan rehellinen ja sanovan että joku toinen kiinnostaa enemmän sen sijaan että hän teeskentelisi haluavansa olla kanssani ja juoksisi vieraissa. Omasta mielestäni parisuhteessa pitäisi olla kunnolla ja tosissaan kun siihen kerran ruvetaan, ja jos ei enää kiinnosta, niin puhutaan ja yritetään korjata asia. Jos se ei onnistu tai toinen osapuoli hinkuu niin älyttömästi toisten perään, niin mitäpä ideaa siinä sitten on yhdessä roikkua.
"ei kukaan vain "ajaudu" pettämään, vaan se on tietoinen valinta, jonka itse sillä hetkellä tekee. "
Samaa mieltä. Tietenkin voi helposti käydä vahinko jos on mielenkiintoisen ihmisen luona yksiksensa jatkoilla ja juodaan viiniä, mutta mutta.
Miten ihmeessä voi päätyä tilanteeseen jossa on jokun seksuaalisesti viehättävän henkilön kanssa yksin jatkoilla? Itse en ole ainakaan koskaan yhtäkkiä havahtunut siihen, että kaunis ja isorintaisen nainen availee paidannappejani samalla kun istuskelemme sylikkäin takkatulen ääressä viinilasien äärellä. Tuollaisessa tilanteessa kieltäytyminen varmasti on vaikeaa, mutta miten ihmeessä jotkut ihmiset vain "ajautuvat" tilanteisiin, joissa houkutus käy liian suureksi?
Kyllä se on tietoinen päätös kun baanalle lähdetään, että flirttaillaan ja pidetään peliä niin pitkälle kuin päästään ja sitten juuri ennen kuin napit aukeaa, lopetetaan (ja sitten ei tietenkään siihen pystytyä ja ihan vahinkohan se oli!).
Pettäminen on ihan samanlainen vahinko kuin kahden promillen kännissä ajettu autokolari. Joo, ei varmaan ollut tarkoitus mutta kyllä sen tietää miten käy, jos semmoisessa tuiskeessa ratttiin nousee.
On jotenksakin hassu ajatus siitä että pettäjät ahdistelevat toisia ns. uskollisia ihmisiä puoliosoillee heidän ajatuksilla. Ihmisellä saattaa ajatuksia liikkua päässä mutta teko siitä on kaukana. Eikä se ihminen jolla on paljon ajatuksia ja pohdintoja päässä niin jouda ajattelemaan että tuossapa hyvännäköinen mies tai nainen silleesti seksuaalisessa mielessä.
Olen seurusteleva mies ja on mulle tultu suoraan ehdottelemaan seksiä. Ei ole mielessä käynyt lähteä kenenkään mukaan ja esim ravintoloissa kun olet siel oman naisen kaa niin känniset ämmät tulee pokkana ehdottamaan seksiä. Kerran sanoin yhelle et en minä noin rumaa panis. Se alko lyömään mua joten mun muija alko sit lyömään sitä ja löikin sen sinne lattialle. Selvinpäin ei kukaan tule iskemään ikinä.