Olemme serustelleet miesystäväni kanssa 4-vuotta. Alkuun hän oli mukava ja huomioi minut, mutta näin jälkikäteen ajatellen ei sittenkään. Otti minuun kontaktia vain kännissä ja jos halusi läheisyyttä, hankasi juustoa ja banaania naamaani ja rintojeni väliin.. joo sairasta... mutta itselläni oli tuolloin vaikea masennus ja alistuin ja ajattelin, ''kiva jos joku vielä tykkää''
Seurusteltuamme reilu vuoden (jolloin olimme 17-vuotiaita) hän jätti tulematta luokseni perjantaina, vaikka sanoi aamulla tulevansa koulun jälkeen (hän silloin suunnilleen asui meillä) . Jos soitin, vastasi pari kertaa ja sanoi tulevansa kohta,, odotin....ja... odotin, mutta ei näkynyt ja soitin uudelleen, puhelin oli kiinni..Ja JOS JA KUN hän tuli, oli kello tuolloin 2-4-yöllä, ei oikein äiti tykännyt hyvää... tätä jatkui noin 1½-vuotta, joka viikko!
Poikaystäväni työharjoittelu alkoi ja hän silloin halusi olla kotonaan, koska työpaikkaan oli lyhyt matka, SEN ymmärrän kyllä!, työharjoittelun aikaan hänellä oli tosi tiukassa käydä luonani edes viikonloppuna (joi) eikä käynyt viikollakaan kertaakaan.. hiljattain minulle selvisi, että hän oli ihastunut hänen naapurissa asuvan kaveriin, joka kävi siellä silloin tällöin.. Tämä jätti minuun todella syvät arvet, koska itsetuntoni oli muutenkin nollilla.
Nykyään asumme yhdessä, mutta hän on ihan eri ihminen kännissä kun selvinpäin..ja en pysty luottamaan häneen yhtään kun hän lähtee jonnekkin..
SELVINPÄIN... hän ei oikeastaan koske edes minuun ja jos minä yritän halata tai pussata menee kauemaksi (tulee väkisinkin mieleen, että on ihastunut toiseen) väittää kuitenkin, ettei ole! Pitää aika hyvin lupaukset ja sanansa.
KÄNNISSÄ.. Ei välitä yhtään siitä mitä on luvannut ja tekee oman päänsä mukaan.. esim: sanoo, että haluaa lähteä kanssani baariin, muttei yksin. Jos kuitenkin sanon, että ´´en halua lähteä, ollaan mielummin kotona´´ Hän lähtee sitten yksin..
Kärsivällisyys hänellä on noin 10% ja huumorin taju noin 40%
ja itse olen todella kärsivällinen ja huumorintajuinen,(olin ainakin ennen) poikaystäväni kärsivällisyys mitattiin hyvin siinäkun hän halusi koiranpennun ja minä myös, mutta hermo menee jo kun pentu tekee sisälle tai puree paikkoja, vaikka koira on vasta 8-viikkoinen!!!
Anteeksi epäselkeä teksti kysykää jos, ette jotain ymmärtänyt.. haluaisin vain vastauksia mitä mieltä olette minusta kun ajattelen näin, ettei mies yhtään välitä minusta,, kaverit menevät aina edelle.
Seurusteltuamme reilu vuoden (jolloin olimme 17-vuotiaita) hän jätti tulematta luokseni perjantaina, vaikka sanoi aamulla tulevansa koulun jälkeen (hän silloin suunnilleen asui meillä) . Jos soitin, vastasi pari kertaa ja sanoi tulevansa kohta,, odotin....ja... odotin, mutta ei näkynyt ja soitin uudelleen, puhelin oli kiinni..Ja JOS JA KUN hän tuli, oli kello tuolloin 2-4-yöllä, ei oikein äiti tykännyt hyvää... tätä jatkui noin 1½-vuotta, joka viikko!
Poikaystäväni työharjoittelu alkoi ja hän silloin halusi olla kotonaan, koska työpaikkaan oli lyhyt matka, SEN ymmärrän kyllä!, työharjoittelun aikaan hänellä oli tosi tiukassa käydä luonani edes viikonloppuna (joi) eikä käynyt viikollakaan kertaakaan.. hiljattain minulle selvisi, että hän oli ihastunut hänen naapurissa asuvan kaveriin, joka kävi siellä silloin tällöin.. Tämä jätti minuun todella syvät arvet, koska itsetuntoni oli muutenkin nollilla.
Nykyään asumme yhdessä, mutta hän on ihan eri ihminen kännissä kun selvinpäin..ja en pysty luottamaan häneen yhtään kun hän lähtee jonnekkin..
SELVINPÄIN... hän ei oikeastaan koske edes minuun ja jos minä yritän halata tai pussata menee kauemaksi (tulee väkisinkin mieleen, että on ihastunut toiseen) väittää kuitenkin, ettei ole! Pitää aika hyvin lupaukset ja sanansa.
KÄNNISSÄ.. Ei välitä yhtään siitä mitä on luvannut ja tekee oman päänsä mukaan.. esim: sanoo, että haluaa lähteä kanssani baariin, muttei yksin. Jos kuitenkin sanon, että ´´en halua lähteä, ollaan mielummin kotona´´ Hän lähtee sitten yksin..
Kärsivällisyys hänellä on noin 10% ja huumorin taju noin 40%
ja itse olen todella kärsivällinen ja huumorintajuinen,(olin ainakin ennen) poikaystäväni kärsivällisyys mitattiin hyvin siinäkun hän halusi koiranpennun ja minä myös, mutta hermo menee jo kun pentu tekee sisälle tai puree paikkoja, vaikka koira on vasta 8-viikkoinen!!!
Anteeksi epäselkeä teksti kysykää jos, ette jotain ymmärtänyt.. haluaisin vain vastauksia mitä mieltä olette minusta kun ajattelen näin, ettei mies yhtään välitä minusta,, kaverit menevät aina edelle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jätä se mies! Ei tuo ole oikeasti normaalia käytöstä mieheltä (varsinkin kun asuu yhdessä) ! Ja me naiset ollaan nii kiinnittyväisiä ettei me uskalleta jättää ketään ja aatellaan että "kyllä se muuttuu ja muuttaa käytöstään" , mutta niin ei asiat ole. Varmasti rakastat kyseistä miestä mutta koita hyväksyä se, että te ette kuulu toisillenne ja se on vain fakta! Miehiä on maailma täynnä ja itse asun kihlattuni kanssa ja meillä menee hyvin. Tottakai on ala- ja ylämäkiä mutta niistä selvitään yhdessä ja hellyyttäkin saan, oli hän selvin tai ei. Meillä ukko ei halua edes lähteä baariin jos minua ei huvita ja ei se olekkaan koskaan lähtenyt. Mieti tarkkaan nyt mitä meinaat koska niinkuin sanoin, miehiä on maailma täynnä ja eiköhän se sinullekkin satu oikea löytymään kunhan olet kärsivällien ja tiedät mitä etsit! Tsemppiä ! (:
Jätä se!
Olet tyhmä kun olet tollasen idiootti miehen kanssa.
"Hankasi juustoa ja banaania naamaani"
Ei perkele.
Joko sinä olet todella sairas kirjoittamaan näin ala-arvoisia povoja tai sitten vielä sairaampi jos tuonlainen elämä on sinun mielestäsi haluttavaa. Ja sinä haluat rautalankaa vääntämällä elää tuota elämää. Sairasta niin kovin sairasta!
Todella miehenkipeää sairautta.
Ajattelet oikeita ajatuksia.
Suhteenne on ongelmallinen johtuen poikakaverisi nulikkamaisuudesta.
Valitettavasti hän ei ole täydeksi mieheksi kasvanut henkisesti, ei vielä. Sitä emme tiedä kukaan, kuinka kauan ottaa aikaa kypsymiseen... 5 vai 10 vuotta, vaiko ei koskaan.
Poikaystäväsi elää kaveri eli -jengivaihetta, mikä kuuluu normaaliin kehitykseen. Paha juttu sinulle se, koska joudut olemaan kakkonen.
Riippuu omasta jaksamisestasi ja kyvystä sietää yksinäisyyttä sekä luottamuksen puutetta epäkypsän kumppanin kanssa.
Älä tuomitse häntä siitä, hän vain ei ole vielä pesimävaiheessa oleva ihminen, vaan haluaa kokea omat odysseiansa ja seikkailunsa.
Jos aiot jäädä suhteeseen, niin yritä rakentaa omaa elämää siihen rinnalle, kavereita, harrastuksia. Koira on kiva harrastus, ota siitä juttu sinulle... koiran kanssa pentukouluun, tokoon, agilityyn, tutustumista koiraihmisiin.
Koira on nimittäin ehdottomasti koulutettava ja siihen on paras alkuun ainakin pentukoulutukseen lähtö.
Poikaystävää on tässä vaiheessa turhaa liikaa vastuuttaa, joskin hänelle kuuluu omalta osaltaan koiranhoito.
Paljon aktiviteettia koiralle ja itsellesi, niin kyllä se siitä valo alkaa paistelemaan.
Luuserit seurustelee näköjään aina kalatsistensa kanssa! Ole Fiksu ja eroa tuosta..