Mihin 50-nainen tarvitsee miestä?

Hyvä jos on niin ettet tarvi. Minä olen kyllä joutunut turvautumaan asioista tietäviin tahoihin koska kirjoissa ei kaikkean ole mainittu. Vasta vähän aikaa sitten kysyin neuvoa pikkusuolaisen teossa. Älkäämme unohtako muita ihmisiä omien pettymysten takia, ei heitä tarvi kokonaan hyljätä. Itse olen ollut sinkkuna jo 15 vuotta joten taidan olla aika mahdoton tapaus :)

Tappaako suklaa ja siideri mielikuvituksen ja muuttaa papukaijaksi?

turvaksi ja tukipilariksi, tasavertaiseksi luotettavaksi kumppaniksi arjessa ja rakkaudessa, muun saa rahalla

Osuit S.Isso niin oikeaan! En ihan vielä 50v ja nyt jo huomaan kuinka nautin yksinolosta ja just siitä omasta tilasta.
Olen nyt sinkkuillut 3 vuotta ja asunut yksin, en vaihtaisi tätä enää mihinkään.
Miettinyt välillä mistä enää edes vois löytyä semmonen ihme mies jonka antaisi sekottaa tän kaiken. Miehet on ihan mukavia joskus, mutta kannattaako ottaa koko lehmää, jos tarvitsee vaan lasin maitoa?

Ajattelen kauhulla leskeytymismahdollisuutta. Menettäisin suunnattoman paljon sekä käytännön, että tunnepuolen asioissa.

On myös mahdotonta kuvitella em. vaihtoehdossa uuden, kiinteän suhteen solmimista.
En yrittäisikään mukautua uuden ukon oikkuihin.

Leikkiä kaikki;Suurin ja syvällisin idea on kuitenkin,että ei ihmisern yksin kannata olla.Tämä onnettemmuuksien ja onnellisuuden maailma sittenkin kuin meri,valmista vastausta laineissa aallon syleilyssä ehkäpä emme kokea voine.

Saara nauraa,kysyn vaan miksi:?

Olisha se tosi outoo, jos ei
kukaan rykis ja haisis kei-
nustoolissa.

Jos nyt mietitään mihin miestä tarvitaan niin paljon on sellaisia täysin välttämättömiä mm. infra-juttuja, joita naiset ei joko halua tai eivät kykene hoiteleen. Jos miehet päättäisivät mennä lakkoon, koko yhteiskunta pysähtyisi muutamassa tunnissa ja naisilla ei olisi mitään mahdollisuutta tätä infraa pyörittää.

Entä jos naiset menisivät lakkoon. Mitä muita toimintoja miehet eivät kykenisi hoitamaan paitsi lapsen tekoa?

Riippuu naisesta. Aika moni kuitenkaan ei todellakaan pysty. Hieman kyllä alkaa epäilyttämään sinunkin kohdallasi. Puun kaato useammassa osassa moottorisahalla tikkaiden avulla on aikamoinen suoritus, terveydelle, jopa hengelle aika hupaa hommaa.

En mä tarvi miestä. Mä tarvitsen Hänet joka saa mut nauramaan ja itkemään, saa mut kaipaamaan kun en näe, ja kaipaamaan vielä enemmän kun näen.

Varo kohtaloa, se on katala paskiainen, anteeksi. Minäkin olen uhonnut ettei täs miehiä tarvita mihinkään. Ja jo löytyi sielunveli. Ei siitä mitään tullut, mutta hänellä on aina paikka mun sydämessä. Ja jatkoin uhmailua. Arvaatko... tadaa... toinen sielunveli. Minusta tuntuu että hän tietää minusta enemmän kuin minä itse. Kun hän puhuu, Killing me softly soi korvassa. Molemmissa, stereona. Ei auta, ei tästäkään mitään tule. Ei se toisaalta haittaa, ei tää ole elämää kummempaa, ja mähän osaan olla yksin :))

Jokohan voin taas uhmailla? Montako sielunveljeä voi ihmisellä olla?

Mun mielestä tälläinen ajattelutapa mitä on tälläkin palstalla melko paljon, on omiaan juuri leventämään sitä naisten ja miesten välistä kuilua.
Ja koska en halua olla sen kuilun leventäjä niin yleensä en vastaakaan näihin.

Mutta sen sanon että jos noita miehiä ei olis niin tosi tylsää olis elämä.
Kyllä mie niitä tartten taas ens yönäkin melko varmasti.
Meillä kun töissä on niin isot koneet ja ne on alvariinsa jostein kohtaa rikki.
Kyllä on hyvä soittaa se laitosmies paikalle ja jos sattuu vielä se jonka kanssa juttu erittäinkin mukavasti luistaa niin aina mukavampaa.
Olen elänyt toistakymmentä vuotta yksin ja tulen hyvin toimeen.
Mutta onhan noi kaveritkin joista iso osa on miehiä niin ihan paikallaan.

Onneksi on ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka eivät selviä autonhuollosta tai talonhuollosta! Työpaikat pysyvät kun on pakko huoltaa auto ja remontit ei etene ilman ammattilaisia. Joo, rakastaisin suklaata ja napostelisin, mutta kun nuo sokeriarvot ei enää anna periksi joten tyydyn porkkanaan TV:tä katsellessa. Itsekseni olen useamman vuoden asustellut ja Luojan kiitos palkka juoksee, että voin maksaa nuo remontti ja autonhuoltojutut. Moni perhe taas iloitsee kun isällä tai äidillä on töitä kun on tällaisia poropeukaloita olemassa! Öisin kierin sängyssäni ja mietin valveilla ja kaipaan ...

Halittavaksi. Toki ilmankin pärjää, kuten pärjää myös ilman suklaata ja siideriäkin.

Miehen rahojen takia tietenkin! Eikä se lorttojen ahneus siihen lopu vaan kantaa vielä haudan taaksekin leskeneläkkeen muodossa. Kova hinku takuulla näillä roikkujilla viimeistään just ennen 50-vuotissynttäreitä kun täytyy solmia avioliitto ennen sitä jos meinaa saada leskeneläkkeen.

Sen takia varmaan hintit ja lesbotkin haluais päästä avioliittoon. Rakastaminen nimittäin ei ole mistään avioliitosta kiinni. Pelkkää p.askanjauhantaa koko rakkaudesta hokeminen. Raha se on joka ahneet paskat tunkemaan naimisiin.

Olet näköjään kopioinut aiemman viestin ja muokannut sen.
Onko tämä olevinaan huumoria vai avuttomuutta?

Minua kummastuttaa tämä yksilöitä ihannoiva aika. Onnellisuustutkimusten tulosten johtopäätöksinä on aina ihmissuhteiden merkitys ja laatu erityisesti. Itse ilmeisesti yksikertaisena ja vanhanaikaisena, pidän parisuhdetta tärkeimpänä ihmissuhteena. En osaisi ehkä haluaisi elää yksin.

Onnellisin olin kotiäitivuosinani mutta nytkin kun lapset ovat maailmalla ja elellään miehen kanssa kahdestaan, tunnen, että parisuhteen tilanne ja tila vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten tyytyväinen olen elämääni.

Minusta on ihanaa olla nainen, jolla on puoliso. Olen rakastettu ja saan rakastaa. Tykkään siitä, että mies tekee perinteiset miesten hommat ja minä vastaavasti naisten työt. On ihanaa kun joku huolehtii ja on ihanaa kun on joku josta pitää huolta. Yhdessä tekeminen on mukavaa, tosin omien ystävien kanssakin tulee oltua aika lailla, nyt kun aikaa on todella paljon itselle.

Kukin taplaa tyylillään mutta en usko, että tämä individualismin korostuminen tekee ketään ihmistä onnellisemmaksi.

Kaikella kunnioituksella...

Minulla auttoi avioero ja uusi, ihana mies!

Minullakin auttoi avioero ja kun vaimosta pääsin lopultakin, niin uutta naista
ei minun kattoni alle tule. Aloitusta mukaellen kysynkin, mihin mies tarvitsee naista. Ei yhtään sen enempää mihinkään, kuin nainen tarvitsee miestä. Ihana elellä rauhaisasti ilman jatkuvaa natkutusta asiasta kuin asiasta.

Ilman muuta valitsisin parisuhteen, jossa saa antaa ja myös itse saa kiintymystä ja läheisyyttä. Omalle kohdalle nyt vain tuli ero, johon myös itse olin syyllinen. Pihtailuni takia naisystävä varoitti, että ajan mieheni toisen naisen syliin. Naureskelin asialle, mutta niinhän siinä sitten kävi. Sitten oli jo myöhäistä havahtua, enkä korjausliikkeistäni huolimatta saanut liittoa pelastettua.

Nyt sitten nautin lavoilla miehen kosketuksesta ja toisinaan saamastani huomiosta. Harvoin sitä on mutta sekin riittää. Minulle sopii itsellinen elämä 15 avioliittovuoden jälkeen, jossa oli miehen uskottomuutta ja ilkeyttä useampi vuosi. En tätä enää vaihtaisi!

miehiä ilmestyy kuin sieniä sateella, jostain kumman syystä, eli aina löytyy mies elämään jos vaan haluaa...

Suominaisille on kunnia-asia olla tarvitsematta miestä mihinkään. Saanut jopa tahattomasti humoristisia sävyjä.

Miksei sitä nainen pärjää siinä, missä miehetkin. Auton huollot, renkaitten vaihtelemiset ja sen semmoset asiat hoituu, jos huvittaa niitää ruveta hoitelemaan.
Minäkin osaisin renkaat vaihtaa, öljyt ja kaikkea, mutta juonikkaasti (heh) vältyn näistä inhottavista asioista yksinkertaisesti niin, että sanon "Eihän tämmönen muori nyt ala tommosia opettelemaan, nehän on Miesten töitä".
Tällä mukavalla lausahduksella voin tallustella poikani taloon ja poika sitten jää pihalle huolehtimaan autosta. Heleppoa.:)

Joitakin asioita oon mieheni kuoleman jälkeen tehnyt. Siis semmosia joita en kuunaan ollut ennen tehnyt ja vähäkö oli opettelemista. Liekö syynä tuohon tekemiseen ollut se, että tahdoin näyttää pärjääväni.?? Esim. veneen korjaaminen oli sellainen juttu, jonka tein, mutta enää en tee.

Nyt on täällä Vaasassa alkanut Mustasaaren musiikkijuhlat. Toissapäivänä pläjähti käyntiin. Joo, yks asia, johon "tarvitsisin" miestä, olis ihan vaan seuralaiseksi konsertteihin. Olisi kiva jakaa musiikkielämyksiä.

Myös Taiteiden yö, joka on tänä vuonna 9.8., niin se on kans semmonen, johon olis kiva mennä kätöseni miehen käsikynkäs. Avopuolisoni kanssa kävimme aina Taiteiden yössä, oli kivaa.

Oma asiansa sitten on nää perin arkiset jutut. Kiesus, että risoo ravata monta kertaa auton ja kodin väliä, kun yhdellä kertaa ei pysty kantamaan kaikkia tavaroita kotiin. Kaksin se kävis tosta-noin-vaan-systeemillä.

Joo ja AINA mun itteni tarttee viedä roskapussit roskikseen.:) Ai jee, ku olis mannaa, jos joku muu veis ne mun puolestani.

En jaksa oteskella mitää tiloja, naisellisia tiloja itselleni. Olla möllötän vaan ja mennä viipellän ja ikävät työt teetän muilla. :)

Minulta ei sujuisi nuo viimeksi mainitsemasi asiat:)
Sillä:
En omista televisiota.
Inhoa älyttömästi siideriä.
Enkä syö suklaataa.

Minun miehet (2kpl, aviomies ja avomies) eivät ole koskaan alkaneet minun kuulteni ihailemaan muiden naisten vartaloitten ihanuutta. Tarttee sitä valikoida semmonen mies, ettei ihan höppänöitä puhu.:)

Tulipa taas helevetin pitkä vastaus. Sori sori.

Surullista, miten usein kuulee ihmisten puhuvan puolisoistaan rumasti ja jotkut kokevat vapautuksena heistä eroon pääsemisen, jopa puolison kuolema saattaa joidenkin mielestä tuntua helpotukselta.

Omasta mielestäni elämä maistuu parhaalta, kun sen saa jakaa rakastetun ja rakastavan kumppanin kanssa tasa-arvoisessa parisuhteessa. Nykyaikana sen ei ainakaan tässä iässä enää tarvitse merkitä yhdessä asumistakaan.

40 vuoden ikään tasa-arvo merkitsi minulle myös kaikista sellaisista tehtävistä suoriutumista, mitä miehetkin tekevät yleensä itse. Sen jälkeen huomasin, että on mukava antaa miesten hoitaa erilaisia tehtäviä puolestani. Luulen kuitenkin, että iän karttuessa innokkaasti apuaan tarjoavat miehet katoavat erilaisista syistä vähitellen kuvioista.

Erityisesti vanhuusvuosina jatkuvasti lähellä olevat apukädet voisivat helpottaa arkea ja olla tarvittaessa tukena monilla elämän osa-alueilla. Vanhuusvuodetkin tuntuisivat varmasti rikkaammilta, jos lähellä olisi rakas kumpani, jonka kanssa voisi vuorotellen hemmotella toisiaan, nauttia läheisyydestä ja hellyydestä yms. mukavasta, yhteisistä keskusteluista, jopa hiljaisuudestakin.

Tiedän, että selviytyisin kohtalaisesti elämästä ilman omaa miestä, mutta uskoisin elämän tuntuvan rikkaammalta, jos saisin kulkea sellaisen rinnalla elämäni loppuun asti. Kavereiden kanssa on ihan mukavaa, kaikenlaisia palveluja voi ostaa, mutta rakasta kumppania ei korvaa mikään!