Mä olen transsukupuolinen nainen ja mulla monesti menee sukset ristiin naisten kanssa , kun olen suorapuheinen ja sanon mitä ajattelen. Oon ajatelle, että mua ei oikeesti kiinnosta nuo lörpöttelyt ja yritän miellyttää ja siksi tulee riitaa. Osais olla hiljaa ja vain kuunnella.
Naisten
Lörpöttelyt
374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä taas olen ihan hetero-tavallinen ja alkuperäinen nainen ja ihmisten kanssa mullakin on joskus mennyt sukset ristiin. Joskus on tullut sanottua asioita, mitkä on kaduttaneet, mutta onneksi osaan pyytää anteeksi. Ja antaa anteeksi. Anteeksianto ja -pyytäminen ovat usein onnellisen elämän yksi julkinen salaisuus: ei jää katkeruuksia eikä selvittämättömiä asioita. Jotkut tietty käyttää väärin sanoja, siis sanoo, ja loukkaa vaan uudelleen, ei ota opikseen. Mutta seuraukset tulevat heille itselleen. Semmoiset ihmiset eivät myöskään anna vilpittömästi anteeksi jotka eivät pyydä ja ne ovat niitä ihmisiä, jotka oikeasti kantavat mukanaan elämän rojuja, loukkauksia, kipuiluja ja kaikkea turhaa.
Olen itse ollut miesvaltaisilla aloilla paljon ja työskennellyt paljon miesten kanssa. Ei ne sen kummmempia ole. Ihmisiä me kaikki olemme. Kaikissa on niitä jotka osaa tai opettelevat kunnioittamaan muita, olemaan hieman diplomaattisempia, kuuntelemaan muita ja ottamaan muutkin huomioon. Sitten on niitä toisenlaisia. Jotka eivät opi millään. Se on lähinnä omasta halusta kiinni, mutta omaan napaansa tuijottelun voi lopettaa pikkuhiljaa, kun vaan treenaa. Vuosiahan siihen saattaa mennä, mutta usein täällä on vuosia myös aikaa.
Narsismi ei koskaan lopultakaan palkitse, se pakottaa katsomaan lammen pintaa ja omaa katoavaa kuvaa. Naisissa ja miehissä on ihmisiä, jotka ovat muka aina oikeassa, "suorapuheisia" ja siksi loukkaavia. Suora puhe voi olla joskus raakaakin, mutta kannattaa miettiä koska ja miksi, ja ennenkaikkea: kenen parhaaksi. Sen kenelle sanoo vai omaa pätemisen tarvettaan?
Kukaan ei ole aina oikeassa ja suoraa puhettakaan ei aina tarvita. Olen huomannut tuon aivan saman :) Joskus voi olla vaan hiljaa. Ei tarvitse aina toitottaa mielipidettään, eikä korjata, joskus voi myös kysyä, eikä heti esittää arviota,ja kuunteleminen ja läsnäolo ilman omaa asennetta, itsekkyyttä, ajatuksia ja tarvetta olla mitään itse, on monelle ylivoimaisen vaikeaa. Todellinen kuunteleminen on haaste! (varmaan läpi elämän)
Joillekin lörpöttely on vaihtelua hiljaiseen kotieloon, joillekin tapa purkaa paineita. Joillekin turhaa. Kaikilla on kuitenkin oikeus olla oma itsensä. Hiljaiset voi mennä hiljaisuuteen ja lörpöttelijät jutella keskenään. Ei tarvitse olla joko tai eikä pahaa mieltä.
Aina riittää oppimista.
Toivotan sinullekin tsemppiä sen hiljaa olon ja kuuntelemisen opetteluun!
Kiitos tuosta vastauksesta. Laitto kyllä miettiään ja huomasin itsessäni sen, että ei tarvitse aina sanoa omia mielipiteitään. Joskus tuntuu siltä, että jotkut ihmiset purkavat turhautumistaan minuun, kun olen erillainen ja ei minun tarvitse sellaista sietää. En minäkään kohtele muita ihmisiä huonosti
No onhan se nyt täysin sairasta juoruta joka helvetin paskallakäynti puolelle maailmalle!Täytyy olla omituisen kieroutunut joka haluaa yksityiselämänsä julkistaa !!!