Olen n.30v mies. Olen seurustellut muutamia kertoja lapsettomien naisten kanssa. Nyt sitten viime syksynä tutustuin nuoreen naiseen jolta oli mies kuollut tapaturmaisesti jokin aika sitten ja heillä yksi poika. Tutustuessamme poika oli hieman yli vuoden ikäinen. Olemme olleet viime aikoina yhdessä viikoittain ja pari kertaa lomailleet etelässä, käyneet laivalla ym. Mitä enemmän olemme viettäneet aikaa yhdessä, sitä enemmän minua on alkanut häiritsemään se, että poika vie suurimman osan ajasta "emännän" kaiken huomion. Poika on nyt 1v ja 10 kk vanha. Tunnen välillä oloni aika yksinäiseksi kun istumme vaikka hotellin ravintolassa syömässä ja neidin koko aika menee pojan syöttämiseen, vessassa käyttämiseen ym. Suoraan sanottuna poden melkoista vitutusta välillä. Silloin kun seurustelin lapsettoman naisen kanssa niin aikaa oli 200% enemmän toisillemme. Nyt meillä on yhteistä aikaa lähinnä pojan nukkuessa, eli n. klo 21-07.
Nykyinen puolisoni on kuitenkin "lohdutellut" minua että myöhemmin tilanne on toinen kun poika on jo isompi ja omatoimisempi. Jotenkin sitä vain ajattelee että olisi kiva viettää nyt suhteen alkutaipaleilla sitä yhteistä laatuaikaa.
En tiedä onko muilla vastaavia kokemuksia. Kai tilanteeseen on vain sopeuduttava?
Nykyinen puolisoni on kuitenkin "lohdutellut" minua että myöhemmin tilanne on toinen kun poika on jo isompi ja omatoimisempi. Jotenkin sitä vain ajattelee että olisi kiva viettää nyt suhteen alkutaipaleilla sitä yhteistä laatuaikaa.
En tiedä onko muilla vastaavia kokemuksia. Kai tilanteeseen on vain sopeuduttava?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kai ymmärrät, että lapsi on naiselle tärkein asia/ihminen maailmassa?
Kun haluaa aloittaa suhteen toisen kanssa, ja jos tällä toisella on lapsia, pitäisi tietää mihin on ryhtymässä. Et voi olettaa, että hän sivuuttaisi poikansa sinun takia. Varsinkin noin pieni, ei noin pientä voi lykätä joka viikonloppu hoitoonkaan.
Sinun on sopeuduttava tai lähdettävä.
Tuollaista se on noin pienten lasten kanssa. Ja jos haluat naisen, niin samassa paketissa tulee lapsikin. Jos et kestä tuota, niin parempi lopettaa suhde heti alkuunsa.
Lapsi vaatii vielä vuosia paljon huomiota ja aikaa äidiltään. On luonnollista, että äiti huolehtii noin hänestä, ja kyllä hänen kuuluukin olla äitinsä tärkein huomion kohde. Jos sinua yhtään ärsyttää tilanne, on parempi lopettaa suhde suosiolla. Tuo nainen ansaitsee miehen, joka hyväksyy täysin tilanteen ja antaa hänelle tukensa lapsen kasvatuksessa ja hoidossa.
Et vaikuta vielä kypsältä lapsiperheen elämään. Silloin on varmaan parasta seurustella lapsettoman naisen kanssa. Vaikka ero voi olla kipeäkin, aina vaikeammaksi se käy, mitä pitempään yhdessä jatkatte. Jos ette eroa, tulet olemaan katkera pitkään, ehkä lopun elämääsi. Eikä tilanne ole varmaan mukava naisystäväsikään kannalta.
Näin kokemuksesta voin kertoa, että ne asiat, mitkä seurusteluvaiheessa ärsyttävät toisessa ja yhdessäolossa, eivät kyllä siitä mihinkään katoa.
Joku tossa mainitsikin, että kyllä se valitettavasti niin on että äiti harvemmin ei ymmärrä sitä, jos mies haluaisi hiukan enemmän aikaa.
Huomautuksena, ei kukaan vaadi erottamaan lasta äidistään, eikä unohtamaan lapsen olemassaoloa ja niin ei tulisi tehdä. Oletan, että tuosta 21-07 ajasta käytätte suurimmaksi osin kaiken nukkumiseen?
En uskoisi, että nainen sanoo ajan kanssa helpottavan. Lapsi vaatii siitä pisteestä kun sen ulos punnertaa siihen asti kun ovi käy sitä huomiota. Se on puhdas fakta ja turhan moni sivuuttaa sen...Olettaa, että lapsen voi "unohtaa" television ääreen kunhan ymmärtää, että lapsi on hiljaa.
En suosittele ankkuroitumaan suhteeseen kiinni...Jos olo on jo tuommoista, niin ehkä kannattaa päästää irti. Itsesi, tyttöystäväsi sekä lapsen vuoksi. Koska näyttäisi siltä, että teillä on ero edessä. Tai sitten pyrit sopeutumaan siihen, että teillä ei ole sitä kahdenkeskistä aikaa kovin paljon ja mitä tahansa teettekin, niin se lapsi tulee aina ensiksi.
Ota rohkeasti osaa pojan syöttämiseen ja vessassa käyttämiseen? Saat palkkioksi läheiset välit pojan kanssa ja pojan sekä äidin luottamuksen siihen, ettet ole ulkopuolinen.
Jo kolmekymppisenä sinun pitäisi ymmärtää, että jos lähdet uusperhekuvioon, te kolme olette perhe... ja perheessä kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Äitiä ja lasta et voi erottaa toisistaan, ja mikäli pystyt suhtautumaan asiaan riittävän kypsästi, ei sinulla pitäisi olla tarvettakaan. Puolisosi mukana tulee bonuksena lapsi, samassa paketissa, deal with it tai poistu kuviosta ajoissa ennen kuin kukaan saa suuria sydänsuruja.
Olen itse uusperheen äiti, tapasin puolisoni kun lapseni oli 4 v. Ymmärrän sen, kuinka korkea kynnys on esitellä lapselle uusi kumppani - ja mieheni vuosien takaisesta hämmennyksestä muistan, kuinka vaikeaa hänen oli ottaa isä(puole)n rooli omakseen. Kuulemma ei tiennyt onko sopivaa ja toivottavaa osallistua :) Minä taas yh:na olin pelkästään kiitollinen siitä, että löysin rinnalleni aikuisen, joka oli valmis ottamaan vastuuta parisuhteen lisäksi pienen ihmisen kasvattamisesta. Ei mikään helppo homma!
Teillä oman sivujuonteensa kuvioon tuo lapsen biologisen isän poismeno, surutyö jatkuu kauan.
Kuitenkin, lapsen kasvaessa teillä tulee olemaan enemmän kahdenkeskestä aikaa ja jälkikäteen ajatellen pikkulapsivuodet menevät kovin nopeaan.
Aikapula olisi sama vaikka lapsi olisi teidän yhteinen :)
Sitä kutsutaan elämäksi. Ota rennosti, osallistu, nauti siitä ajasta, joka teillä on, sekä kahdestaan että perheenä ja saat yhden sijaan kaksi ihmissuhdetta.
Olet aika vitun idiootti. Totta helvetissä kaksivuotias lapsi on naisystävällesi tärkeämpi kuin sinä. Et ole lapsen isä etkä kuulu perheeseen, joten miksi vitussa ruikutat. Jo on helvetti, kolmekymppinen äijä inisee kun pieni lapsi saa enemmän huomiota. Kuulostat typerältä ja epäkypsältä.
Kuulostat samalta sinäkin.