Aika monimutkasta, mut yritän selittää.
Eli olen tuntenut tämän ihmisen jo yli 10-vuotta. Voisi sanoa,että hän on(ainakin oli) paras ystäväni. Vietimme paljon aikaa kahdestaan ja ymmärsimme toisiamme.
Mutta, viimeisen parin vuoden aikana olen haistellut muutoksen tuulia...en tiedä olenko itse muuttunut vai hän.
Ensinnäkin, nykyään se olen minä jonka pitää ottaa yhteyttä. Toisekseen hän ei suostu osallistumaan ikinä matkakuluihin, jos johonkin haluttaisi lähteä. Siksipä emme oikein käy missään.
Toisekseen, hänellä on kiinnostus, josta hän jankuttaa ja jolla leijuu koko ajan. Eikä hän ymmärrä, että kaikki ei kiinnosta kaikkia? enhän mäkään paasaa omista intresseistä 24/7.
Kolmanneksi, hänen muut kaverinsa. Tuntuu, että sen jälkeen kun hän heihin tutustui, aikaa ei ole jäänyt minulle. Eikö hän arvosta yhteisiä vuosia ja sitä kaikkea, mitä meillä on ollut? Jos satun kysymään, tehtäisikö jotain, niin hän on joko 1) jollakin toisella kaverilla, 2) hän katsoo TV (kyllä,sekin saa enemmän huomiota) 3) häntä ei kiinnosta.
Toisekseen, rehellisyys. Oma perheeni on aina ollut vähävarainen ja vaatimaton. En ole koskaan osannut leuhkia. Mutta eniten sapettaa se,kun joku sanoo "ei mul oo rahaa" kun sitä kuitenkin on! (todisteena seuraavana päivänä tehdään iso investointi?! Eikö voisi suoraan sanoa, että ei vain halua käyttää nyt tähän asiaan rahaa. Näkisipä joskus viikon meidän perheen säästöarkea,prkele.
Hänellä ei siis ole aikaa minulle, hän saattaa tehdä asiota minulta salaa ja leuhkia jälkeenpäin. Kävipä hän tässä eräässä tapahtumassa toisen kanssa. (olimme puhuneet siitä aiemmin,todenneet ettemme mene, koska kummallakaan ei rahaa) Kuinkas kävikään, jostain sitä rahaa ilmestyi sitten ja seuraakin....huoh.
En ole nyt viikkoihin ollut yhteydessä häneen. En tiedä mitä tehdä, hän oli yksi ainoista ystävävistäni, ollut kanssani koko elämän. Voiko olla niin, että minun pitää hyväksyä,ettei hän ole sama ihminen ja päästää menemään?
Vai pitäisikö minun niellä ylpeyteni ja ottaa yhteyttä pitkästa aikaa ja pelastaa mitä pelastettavissa on? Kun hän ei kuitenkaan ymmärrä, että on loukannut minua käyttäytymisellään.
Hän on hieman nuorempi kuin minä ja joskus olen laittanut epäkypsän käytöksen lapsellisuuden piikkiin. Nyt en kuitenkaan enää tiedä. :(
Eli olen tuntenut tämän ihmisen jo yli 10-vuotta. Voisi sanoa,että hän on(ainakin oli) paras ystäväni. Vietimme paljon aikaa kahdestaan ja ymmärsimme toisiamme.
Mutta, viimeisen parin vuoden aikana olen haistellut muutoksen tuulia...en tiedä olenko itse muuttunut vai hän.
Ensinnäkin, nykyään se olen minä jonka pitää ottaa yhteyttä. Toisekseen hän ei suostu osallistumaan ikinä matkakuluihin, jos johonkin haluttaisi lähteä. Siksipä emme oikein käy missään.
Toisekseen, hänellä on kiinnostus, josta hän jankuttaa ja jolla leijuu koko ajan. Eikä hän ymmärrä, että kaikki ei kiinnosta kaikkia? enhän mäkään paasaa omista intresseistä 24/7.
Kolmanneksi, hänen muut kaverinsa. Tuntuu, että sen jälkeen kun hän heihin tutustui, aikaa ei ole jäänyt minulle. Eikö hän arvosta yhteisiä vuosia ja sitä kaikkea, mitä meillä on ollut? Jos satun kysymään, tehtäisikö jotain, niin hän on joko 1) jollakin toisella kaverilla, 2) hän katsoo TV (kyllä,sekin saa enemmän huomiota) 3) häntä ei kiinnosta.
Toisekseen, rehellisyys. Oma perheeni on aina ollut vähävarainen ja vaatimaton. En ole koskaan osannut leuhkia. Mutta eniten sapettaa se,kun joku sanoo "ei mul oo rahaa" kun sitä kuitenkin on! (todisteena seuraavana päivänä tehdään iso investointi?! Eikö voisi suoraan sanoa, että ei vain halua käyttää nyt tähän asiaan rahaa. Näkisipä joskus viikon meidän perheen säästöarkea,prkele.
Hänellä ei siis ole aikaa minulle, hän saattaa tehdä asiota minulta salaa ja leuhkia jälkeenpäin. Kävipä hän tässä eräässä tapahtumassa toisen kanssa. (olimme puhuneet siitä aiemmin,todenneet ettemme mene, koska kummallakaan ei rahaa) Kuinkas kävikään, jostain sitä rahaa ilmestyi sitten ja seuraakin....huoh.
En ole nyt viikkoihin ollut yhteydessä häneen. En tiedä mitä tehdä, hän oli yksi ainoista ystävävistäni, ollut kanssani koko elämän. Voiko olla niin, että minun pitää hyväksyä,ettei hän ole sama ihminen ja päästää menemään?
Vai pitäisikö minun niellä ylpeyteni ja ottaa yhteyttä pitkästa aikaa ja pelastaa mitä pelastettavissa on? Kun hän ei kuitenkaan ymmärrä, että on loukannut minua käyttäytymisellään.
Hän on hieman nuorempi kuin minä ja joskus olen laittanut epäkypsän käytöksen lapsellisuuden piikkiin. Nyt en kuitenkaan enää tiedä. :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei! Kannattaa varmaan yrittää pitää aina silloin tällöin jotain yhteyttä. Ennen pitkää ystäväsi huomaa, kuinka kallisarvoinen ja arvokas olet hänelle, vaikka hän ei aina ole sitä tajunnutkaan! :) tsemppiä!
Mitäs jos ottaisit asian suoraan puheeksi? Jos asiat menee päin peetä, niin sitten päästät menemään.
Pitkä kaveruus tai edes sukulaisuus ei takaa lojaaliutta. Ikävältähän tuo kertomuksesi kuullosti, etenkään kun ei sinulla juuri muita kavereita ole.
Minullekin kävi vähän noin, aina oli muita kiinnostavampia kavereita. Sitä en tiedä olisinko voinut tehdä asialle jotakin, mutta minun piti etsiä uusia ystäviä.
Valitettavasti kuulostaa siltä, ettei ystäväsi enää halua olla ainakaan läheinen ystävä kanssasi. Hän ehkä ajattelee, että tuttavuus riittää. Se, että koet hänen menevän salaa toisen kanssa, on mielestäni vähän erikoista, voihan ystävillä olla muitakin ystäviä. Mustasukkaisuus on vähän sellainen juttu ystävyydessä, että se tuntuu toisesta ahdistavalta. Se voi olla jopa syy välien viilenemiseen. Itselläni on joskus käynyt niin, että olen kokenut ahdistavana kun ystävä yrittää omia minut enkä sen takia enää halunnut häntä ihmeemmin tavata.
Siis sinun pitäisi hankkia itsesikin uusia kavereita, tuttavia ja ystäviä. Sydänystäväksi tullaan harvemmin, mutta tapailukavereista voi sellaisia joskus tullakin. Voihan olla, että kun hellität vähän ystävästäsi, hän itse ottaa yhteyttä. Mutta on normaalia, että ystävyys loppuu. Uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä myös syntyy uusia elämän varrella, kun itse on aktiivinen ja kiinnostunut toisten kuulumisista.
Kiitos vastauksista....kai tässä täytyy joku ratkaisu tehdä. Entä te, jotka olette päästäneet irti, mistä löytää parhaiten uusia tuttavia (alkuun riittäisi pelkkä tuttavuuskin) joiden kanssa synkkaa?
Moips..
Ensiksi toivottelen paljon voimia sinulle. Käyn tässä juuri läpi samankaltaista prosessia. Melkein kaksi vuosikymmentä ystävyyttä takana henkilön kanssa, johon luulin pystyväni luottamaan ainoana ihmisenä tässä maailmassa... Viimeisen vuoden aikana hän alkoi pikkuhiljaa enemmissä määrin ilkeillä, haastaa riitaa, tehdät ohareita, valehdella ja lopulta ei halua enää olla tekemisissä kanssani. On löytänyt uusia ystäviä, se luultavasti syy. Nyt koitan tässä sitten selvitä. Muita ystäviä ei juuri ole ja ei ole kovin helppoa yhtäkkiä niitä jostain löytää.
Haluaisitko jutella sähköpostitse? Missä päin asut? Voitaisiin jutella aiheesta, ainakin itse mielelläni juttelisin aiheesta jonkun kanssa joka tietää miltä tämä tuntuu.
Ihmisiä on kaikkialla, aloittaa voi niistä kivan tutntuisista, joita näkee viikoittain tai kuukausittain. Juttele heidän kanssaan enemmän, kysele heidän asioistaan ja perkaa kaikki tuttavasi vaikka paperilla ja kutsu kylään, kommentoi facebookissa ja ylipäätään tee itse jotakin, ole kiinnostunut toisesta.
Yleisin virhe ystävien puutetta valittavilla taitaa olla se, että odottaa toisten kysymyksiä: pitäisi päinvastoin kohdella muita niin kuin itseään haluaisi kohdeltavan eli kuunnella toisten kuulumisia, antaa myönteistä palautetta, kehua vaikka vaatetusta, kampausta, kysyä lisää jne. Millaiset ihmiset ovat suosituimpia ovat juuri ne, jotka huomioivat toista, ovat hyviä kuuntelemaan ja osaavat saada toisen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Voimakkaita ja jyrkkiä mielipiteitä esittävien kannattaa myös välttää, totuudentorvet ovat suurimman osan mielestä rasittavia eli ihan perusohje välttää esimerkiksi politiikkaaja pysyä turvallisissa aiheissa toimii tutustumisessa.
Tuolla tavoin saa ainakin tuttavia, tavallista, mukavaa jutustelua ilman sen syvempää "tarkoitusta" ei kannata väheksyä. "Tuppautuminen" on ehkä juuri sitä että koettaa syventää ystävyyttä liian aikaisin eli homma kannattaa pitää kevyenä ja ottaa tutustuminen ihan harjoituksen kannalta. Syädnystävän löytyminen on aina iloinen yllätys, ei mikään päämäärä.
Kuulostaa siltä että oot liian katkera ja pidät itsestään selvyytenä, että kaverin pitäis olla sun ystävä. Ehkä oletkin liian raskasta seuraa kaikkine näine oletuksine ja nämä uudet kaverit vaan on yksinkertaisesti rennompia. Ehkä voisit itse vähä tarkastella sun käyttäytymistä.
Joskus itse menetin hyvän ystävän ja jälkeenpäin huomannut, että syy oli minussa ja juuri asiassa mistä puhun.
Minun ohjenuorani sinulle olisi että ottaisit asiat niin kuin ne koet, älä pistä ystävyydellenne enää painoarvoa ja älä huolehdi ystävyys suhteestanne tippaakaan.
Anna välienne muodostua sellaiseksi kuin ne ajan saatossa tulevat, olette hyvän päivän tuttuja ja tulette toimeen jos satutte viettämään aikaa yhdessä mutta muuten anna enemmän vastapuolen nyt huolehtia yhteyden pidosta.
Perustan tämän sille, elämässä törmää usein ihmisiin joille oma napa on aina etusijalla ja ystävyys suhteet hoidetaan tärkeys järjestyksessä, tästä voit päätellä ettet ole hänen pistepörssin kärkinimiä.
Hän ei paljon arvosta sinua, ei sinun ystävyyttäsi ainoastaan silloin jos häntä itseään sattuu huvittamaan.
Näin vaan joskus tilanteet ajautuu, usein tälläinen kaveri myöhemmin saattaakin havaita kaipaavansa sitä entistä ystävyyttä ja tekee asian eteen jotain.
Ystävyys on kahden kauppa, siinä ei roikoteta varanumeroita turhaan.
Hello!
Voisin kuvitella itseni juuri tuoksi toiseksi osapuoleksi, sillä vähän samankaltainen tilanne meneillään tässä. Mun kohalla tilanne on se, että tämä kaverini ei osaa käyttää rahaa ja hän on aina veloissaan. En halua mennä hänen kanssaan tiettyihin paikkoihin, sillä en halua lainata hänelle rahaa jatkuvasti. Hän ei kuitenkaan maksa rahoja takaisin ajallaan ja itse kärsin tilanteesta. Jos olen lainaamatta, hän kitisee jatkuvasti. Hän käy töissä, mutta käyttää rahansa vaatteisiin, röökiin, viinaan yms.
Itse teen taas sen valinnan, että en törsää samantien rahojani ja säästän. Siksi minulla on varaa mennä mihin lystää, jos alkaakin huvittaa. Olen kyllästynyt ystäväni vastuuttomaan käytökseen (vuokravelat, velat sukulaisille ja ystäville) hänellä olisi mahdollisuus käydä enemmän töissä, mikäli tilanne sitä vaatisi. Muutenkin suurin osa yhteisestä ajastamme kuluu aina viinan parissa. Minusta olisi mukavampi tehdä jotain muuta, muuta ilmeisesti hänen käsityksensä hauskasta illasta on aina baarissa tai muuten vaan kännissä. Tavallista leffailtaa hänellä ei ole koskaan varaa viettää, mutta baariin hän voi aina tulla ja varsinkin, kun kaverit makselevat juomia.
Miten selitän hänelle, että olisi kivaa viettää aikaa, mutta hän suorastaan vituttaa minua tällä hetkellä.
Eroon vaan tuollaisista hyötyjistä!
Minulla oli myös eräs sellainen tuttu, joka pyrki hyötymään taloudellisesti. Aluksi ajattelin, että en ole joka kympin perään kyselemässä. Sitten alkoi mennä siihen, että alkoi tympimään koko ihminen. Tällekin ihmiselle juomaan oli aina rahaa ja esitteli välillä 200 euron kenkiä. Kuitenkin vipit kavereille tai oman osuuden maksaminen esim. taksista tai pääsylipuista unohtui aina. Tämäkin välillä muistutti minulle, että "onhan sulla varaa", kun ehdotti jonnekin menemistä.
Viimeisin pisara oli, kun hän ehdotti erästä tapahtumaa, mihin piti hankkia liput etukäteen. Arvasin, että taas minun maksettavaksi liput jää, mikäli ne molemmille hankin. Totesin, että hanki sinä tällä kertaa liput meille molemmille, niin maksan sitten osuuteni. Hän alkoikin siinä vänkäämään, että sunhan ne on "helpompi hommata", kun olet niin aiemminkin tehnyt. Siihen totesin, että jospa joku toinen sun toinen ystävä lähtisi mukaan.
Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut pistää tuo "kaveruus" jäihin jo aiemmin.
Aikalailla samassa tilanteessa täällä. Ystävällä ei näytä olevan rahaa, silti sitä aina riittää kun haluaa mennä baariin jonkun muun kaverin kanssa. Ennen minunkin kanssa baariin pystyi lähtemään, mutta sitten kysyin suoraan että voitaisiinko tehdä jotain muuta tälläkertaa kuin olla baarissa, niin eipä ole ollut rahaa eikä aikaa olla minun kanssa hirveästi, selvinpäin tai kännissäkään sen puoleen.
Hyvin vielä tultiin toistemme seurassa toimeen ilman alkoholia silloin kun alaikäisiä oltiin (nyt siis molemmat ollaan 21 vuotiaita), tosin silloinkin taidettiin mennä hieman liikaa pelkästään tämän ystävän tahtojen mukaan... -_-
Mikä ihme siinä sitten on, en minä ainakaan halua AINA jutella/huutaa siideri kädessä jossain baarissa jossa ei edes kuule mitään, tai edes voi tanssia koska ystävä ei siitäkään tykkää.. Jos minun joskus nykyään tekisikin mieli mennä baariin niin ainakaan tämä tyyppi ei sinne minun kanssa lähde. Menikö siinä sitten minun imago ystävänä kun kerran myönsin ettei itsellä ainakaan enää sinne baariin ole mikään hinku mennä... Paras varmaan yrittää etsiä uusia ystäviä, tämä ystävä saa pitää yhteyttä jos enää edes kiinnostaa. :(
Minulla oli kutakuinkin samanlainen tilanne ystäväni kanssa. Alku kesästä laitoin välit poikki tähän ystävään, koska viimeisen kahden vuoden ajan sain oikeastaan vain pahaa mieltä ystävyydestämme. En ole katunut hetkeäkään tekemiäni "bändiä". Itseasiassa helpotus oli todella valtava, kun vihdoin pääsin eroon hänestä. Minä yritin joskus jutella hänelle ystävyydestämme ja siitä kuinka se on muuttunut, mutta tuloksetta. Itseasiassa hän aina onnistui jotenkin kääntämään kaikki asiat minun syykseni. Hän ei pysty ottamaan edes rakentavaa kritiikkiä vastaan.
Sielläpähän nyt tekee mitä lystää. Ei enää kiinnosta pätkääkään!