Olin jonkin aikaa "tosimielellä" hakemassa itsellleni kumppania näillä nettideittisivustoilla. Ei oikein natsannut ja tiesin syynkin siihen: tylsä ja tyhjänpäiväinen profiili. En panosta tarpeeksi. En oikeasti, siis ihan aikuisten oikeasti, edes yritä.
Mietin, miksi olen tehnyt niin tylsän, mitäänsanomattoman ja klisheisen profiilin, josta tuskin itsekään kiinnostuisin, jos olisin nainen ja miksi en tee asialle mitään? Pystyisin varmasti parempaan, jos kunnolla panostaisin siihen. Kirjoittaisin syvällisesti kuka olen ja mitä haen. Kirjoittaisin sen hauskasti ja rennosti, "pilke silmäkulmassa". Kuvatkin olisivat hymyileviä ja kaikin puolin edustavia, eikä ns. juosten kustuja.
Sitä ihmettelin myös, että miksi viestittelen saamiini viesteihin kaikenlaista muka hauskaa ja pinnallista, miettimättä oikeasti mitä ajattelen, millainen olen ja onko kyseinen henkilö oikeasti sellainen, jonka haluan tavata. Miksi en panosta niihin viesteihin kunnolla ja yritä tehdä vaikutusta? Miksi en kysele häneltä mitään oleellista? Miksi en kerro itsestäni jotain oleellista? Pelkkää diipadaapaa ja pinnallisia vastauksia suoriin kysymyksiin... Mut joo, lähetääx treffeille?
Nyt se kuitenkin kirkastui! Olen huijannut itseni uskomaan, että haluan pitkäaikaisen suhteen. Enpä taida sittenkään haluta. Olen itseasiassa oikein tyytyväinen tilanteeseeni sinkkuna ja en halua pitkäaikaista suhdetta. Yöelämässä saa seksiä, jos haluaa. Naiset tulevat jopa iskemään, joten siitä ei ole kyse. Ei vaan nappaa ja hyvin pyyhkii elämässä näinkin. En toki sano ei, jos joku syvällinen sielunyhteys jonkun kanssa löytyy, mutta haluanko oikeasti muuttaa elämässäni mitään ihan vain siltä varalta, että jonkun kanssa *ehkä* saattaisi natsata? Haluanko taas nähdä kaiken sen vaivan, joka suhde vaatii? Tai haluanko nähdä kaiken sen vaivan, jonka nettideittailu vaatii sen "oikean" löytääkseni? Uskonko oikeasti, että netistä se "oikea" löytyy? En.
Päätin siis lopettaa tämän hömpötyksen. Siis itseni ja näin myös muiden huijaamisen. Päätin olla kerrankin rehellinen itselleni ja jatkaa elämääni kuten tähänkin asti ja poistaa profiilini... Tai... Hetkinen... Olenko sittenkään rehellinen? Olenko oikeasti vain sitoutumiskammoinen mies, joka pakenee pitkää parisuhdetta? Eikö meidän lajin geeneihin ole sisäänrakennettuna pyrkimys pariutumiseen? Vaiko vain paritteluun? Ehkä sittenkin haluan sitoutua, mutta pelkään sitoutua ja siksi en yritä ja tee parastani? Siksikö oikeasti nettideittiprofiilini on paska ja profiilikuvat ovat paskoja? Siksikö kaikki aikaisemmat suhteeni ovat kaatuneet? Mene ja tiedä.
Oletko sinä rehellinen itsellesi? Tiedätkö varmasti, mitä haluat? Onko profiilitekstisi paras mahdollinen? Ja kuvat kans? Jos eivät ole, miksi ei? Älä vaan sano, ettet osaa...
Mietin, miksi olen tehnyt niin tylsän, mitäänsanomattoman ja klisheisen profiilin, josta tuskin itsekään kiinnostuisin, jos olisin nainen ja miksi en tee asialle mitään? Pystyisin varmasti parempaan, jos kunnolla panostaisin siihen. Kirjoittaisin syvällisesti kuka olen ja mitä haen. Kirjoittaisin sen hauskasti ja rennosti, "pilke silmäkulmassa". Kuvatkin olisivat hymyileviä ja kaikin puolin edustavia, eikä ns. juosten kustuja.
Sitä ihmettelin myös, että miksi viestittelen saamiini viesteihin kaikenlaista muka hauskaa ja pinnallista, miettimättä oikeasti mitä ajattelen, millainen olen ja onko kyseinen henkilö oikeasti sellainen, jonka haluan tavata. Miksi en panosta niihin viesteihin kunnolla ja yritä tehdä vaikutusta? Miksi en kysele häneltä mitään oleellista? Miksi en kerro itsestäni jotain oleellista? Pelkkää diipadaapaa ja pinnallisia vastauksia suoriin kysymyksiin... Mut joo, lähetääx treffeille?
Nyt se kuitenkin kirkastui! Olen huijannut itseni uskomaan, että haluan pitkäaikaisen suhteen. Enpä taida sittenkään haluta. Olen itseasiassa oikein tyytyväinen tilanteeseeni sinkkuna ja en halua pitkäaikaista suhdetta. Yöelämässä saa seksiä, jos haluaa. Naiset tulevat jopa iskemään, joten siitä ei ole kyse. Ei vaan nappaa ja hyvin pyyhkii elämässä näinkin. En toki sano ei, jos joku syvällinen sielunyhteys jonkun kanssa löytyy, mutta haluanko oikeasti muuttaa elämässäni mitään ihan vain siltä varalta, että jonkun kanssa *ehkä* saattaisi natsata? Haluanko taas nähdä kaiken sen vaivan, joka suhde vaatii? Tai haluanko nähdä kaiken sen vaivan, jonka nettideittailu vaatii sen "oikean" löytääkseni? Uskonko oikeasti, että netistä se "oikea" löytyy? En.
Päätin siis lopettaa tämän hömpötyksen. Siis itseni ja näin myös muiden huijaamisen. Päätin olla kerrankin rehellinen itselleni ja jatkaa elämääni kuten tähänkin asti ja poistaa profiilini... Tai... Hetkinen... Olenko sittenkään rehellinen? Olenko oikeasti vain sitoutumiskammoinen mies, joka pakenee pitkää parisuhdetta? Eikö meidän lajin geeneihin ole sisäänrakennettuna pyrkimys pariutumiseen? Vaiko vain paritteluun? Ehkä sittenkin haluan sitoutua, mutta pelkään sitoutua ja siksi en yritä ja tee parastani? Siksikö oikeasti nettideittiprofiilini on paska ja profiilikuvat ovat paskoja? Siksikö kaikki aikaisemmat suhteeni ovat kaatuneet? Mene ja tiedä.
Oletko sinä rehellinen itsellesi? Tiedätkö varmasti, mitä haluat? Onko profiilitekstisi paras mahdollinen? Ja kuvat kans? Jos eivät ole, miksi ei? Älä vaan sano, ettet osaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tämä pitäisi jokaisen nettideittailijan lukea. Ja ajatuksella.
Minä kyllä haluan sitoutua ja ole kertonut profiilissa mistä asioista pidän ja
se että haen -3 4 ikähaarukalla, mutta sitten nämä ei just mitään harrastavat,
eli saunominen ja töllönkatselu on ne mieleisimmät asiat.
yli 15 vuotta vanhemmat lähettelee viestejä viriilisyydestään. Joo kun en etsi
seksiseuraa, niin mitä pitää tuputtaa tuotakin asiaa joka rakoon.
Minulla on hyvä uusi kuva, siinä näkyy koko kroppa ja naama varustus.
Ihmettelen näitä, jotka ei kunnioita toisen toiveita, vaan suhaa suinpäin
kuvallisille viestejä. Tää kuvapuoli on ruvennutkin mietityttämään, että
poistanko kokonaan. kuvassa ei ole mitään liioiteltua, kuten vesirajaan oleva
mini, tai rinnat esillä, mutta niin vaan miehet lähettelee näitä ei toivottuja
viestejä.
Olen todennut, että läheskään kaikki eivät ole rehellisiä itselleen. Haaveet ja teot voivat olla hyvinkin ristiriidassa keskenään. Eronneelle vain yhtenä esimerkkinä tämä saattaa olla ensimmäinen, normaalia seuranhakua vaivattomampi tapa ottaa ensimmäinen askel eteenpäin. Itsekäs tapa, koska jos sekaantuu johonkin, niin toisten turhalta satuttamiselta ei voi välttyä. En ollenkaan ihmette, että myöskin aika usein löytää ihmisiä, joilla on hyvinkin rankkoja kokemuksia mennneisyydessä, juuri nettideiteiltä.
Mutta niin, silloin kun ei ole rehellinen edes itselleen, ei voi olla sitä myöskään toisille. On nettideiteissä etujakin, mutta myös varjopuolia. Onneakin tarvitaan, että löytää jotain todellista ja kestävää.
Oikein hyvin ymmärretty.
Näin hahmottuu myös tämä pintapuolisesti käsittämättömän tuntuinen yhtälö tavallisesta vanhenevasta pulliaisesta, joka etsii "tositarkoituksella" seuraa pirteästä, hoikasta, urheilullisesta, noin kymmenen vuotta itseään nuoremmasta naisesta. Eli aikuistenoikeesti he eivät ole kiinnostuneita realistisesta pitkästä parisuhteesta, kunhan pääsevät tiirailemaan pimuja ja helpoille panoille "liian vanhojen ja rumien" tapaamiensa naisten kanssa. Näihin oikeisiin naisiinhan ei tarvitse emotionaalisesti satsata latin latia, hehän ovat vain jotakin hetken lohtua kun siltä sattuu tuntumaan, ja ehdottomasti liian todellisia parisuhteeseen sitoutumista varten. Minä siis olin etsimässä pasrisuhdetta.
Profiili poistettu (nainen).
Sä kuulostat jotenkin katkeralta... :) Olitko myös itse näkemässä tosissasi vaivaa sen parisuhteen rakentamisen eteen vai odotitko, että jostain ilmestyy se unelmien prinssi, joka vie jalat alta?
Kulissien taakse: rautalangasta vääntäen olin erittäin suostuvainen kaikkeen mitä vastaeronnut "rehellinen, luotettava, mukava" mies käytännössä keksi haluta. Ajattelin että nyt ei sovi painostaa koska reppanalla on raskas eroprosessi juuri hoidettuna. Heti kun varovasti juttelin suhteen jatkosta ja pysyvyydestä, mies alkoi selittää elävänsä tässä ja nyt eikä voi sanoa yhtään mitään edes puolen vuoden päähän.
Ja häipyi, katkaisi kontaktit kertaheitolla. "Hieman katkera" kyllä ja syystä. Olisi ollut selvempi peli vaikka heti hänen maksaa satasen per ilta lämmöstäni. Tuli yhdessä kokeiltua että kaikki toimii, kyllä, ja olin niin helvetin ymmärtäväinenkin alkuhankaluuksien suhteen.
Olen joko typertynyt tai raivona, tai ihmettelen miten joku niin yberluotettava voi vauhdissa kääntää kelkkansa täysin.
Ei ole tosiaan mukava tunne tuo roolit päinvastoin vaihdettunakaan, eikä nyt niin kauhean vastaeronnutkaan ollut kyseessä. Vaan oppia ikä kaikki. Täytyy vain toivoa, että jatkossa osaa välttää kyseisen kaltaiset "kokeilijat" sellaisista, jotka tähän ikään mennessä tietävät jo mitä elämältään haluavat.
Olen rehellinen itselleni ja sen vuoksi lopetin myös nettideittailut. Olen myöntänyt itselleni sen tosiasian, että kaltaisilleni ei ole nettideitissä vientiä. En ole hakenut mitään seksiseuraa enkä lähetellyt muutenkaan hävyttömyyksiä muille, vaan olisin halunnut löytää ihmisen, jonka kanssa olisi voinut kokea ja jakaa maailmaa sekä elämää. Näistä nettideiteistä tuntuu löytyvän vain pintaliitoa.
En ole mikään pintaliitäjä ja olen löytänyt täältä netistä todella mielenkiintoisia kirjeenvaihtokavereita. Ikääkin on sen verran, että luulisi jo olevan haitaksi, mutta ihan mukavasti on yhteydenottoja silti tullut enimmäkseen nuoremmilta. Kaikki ovat olleet ällistyttävän asiallisia, mitään pahaa sanottavaa ei ole kenestäkään. Jatkan edelleen kirjoittamalla tutustumista ja voihan sitä sitten tavatakin, jos uskoo löytäneensä sopivan kohteen. Aina pitää varautua myös pettymyksiin, koska persoonallisuus jää netissä taka-alalle. Jatkan edelleen nettideittailua.
Minäkin aloin miettimään, mitä oikeasti haluan elämältä. Kuvittelin tarvitsevani miehen, mutta sain paniikin, kun joku vastasi minulle. Huomasin, että en tosiaankaan enää jaksa alkaa sitä deittiruljanssia, joten olin rehellinen itselleni ja muille ja poistin profiilini.
Uskon vakaasti, että varsinkin tässä vanhemmassa ikäluokassa asiat ovat juuri näin. Pientä virkistystä elämään, josko joku olisi vaivautunut lähettämään viestin, kun itseä ei huvita.