Kummallista.

On olemassa. Minun ja mieheni suhde on tasa-arvoinen niin talouden, lastenhoidon kuin vapaa-ajankin kannalta. Emme rajoita toisiamme vaan meille on tärkeää että kumpikin olemme onnellisia ja voimme toteuttaa itseämme.
Tuota valtapelien pelaamista tuntuu olevan suurimmassa osassa suhteita ja sen kyllä huomaa.

Näissä asioissa on syytä tarkistaa omakin tulkintaherkkyys: kaikki ei aina ole niin yksiselitteistä miltä näyttää.

Parisuhteessakin on sallittua päteä, onhan kyseessä vuorovaikutussuhde. Yhdelle ns. voimainkoettelusuhde on se ainut oikea parisuhde, toiselle tärkeintä on rauha ja sujuva yhteisymmärrys.

Ongelmia syntyy jos oma pätemisen tarve kumpuaa esim. riittämättömyyden tunteesta tai epävarmuudesta. Silloin käytös on usein kumppaniakin alistava tai jopa vähättelevä. Fakta kuitenkin on ettei ketään laiteta ulkopuolelta minnekään "tossun alle", sinne ajaudutaan ihan itse ja tunne "olla tossun alla" syntyy omista ajatuksista ja tuntemuksista jotka voi myös muuttaa vain itse.

Molempia tyydyttävän kaikkinaisen tasapainon löytyminen lienee tärkeintä parisuhteessa elävälle.

Ei ole kollektiivista vastuuta!

Parisuhteessa, jonkinlaisen prosessin jälkeen syntyy päätös ja loppujen lopuksi, jompi, kumpi on siitä vastuussa.
Se ei tarkoita päsmäröintiä vaan on luonnollinen tilanne jota ei edes huomaa.

Olen siinä määrin vanhanaikainen, että avioituessamme oli luonnollista, että minä vastasin perheen kaikkinaisesta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Tämä ei ole merkinnyt sitä, että päsmäröin asioissa mutta valtaosassa vastuu on minulla.

Tuo ei ole rajoittanut vaimon itsenäisyyttä tai toimintaa omilla reviireillään.

Temperamenttisen vaimoni ja minun särmät osuvat onnistuneesti eri paikkoihin jolloin toiselle tärkeät asiat eivät ole toisen avainasioita.
Tärkeistä asioista ei ole ollut koskaan riitaa.

Ultrafeministi haluaa tulkita tämän naisen alistamiseksi mutta siitä ei todellakaan ole kyse.

Ehkä niissä parisuhteissa, joissa ymmärretään toimia reilusti toista kohtaan ja ottaa toisenkinkin mielipiteet huomioon. Eli kohdellaan toista niinkuin haluttaisi itseään kohdeltavan. Mutta harvoinpa näin taitaa olla. Minulle jokin aika sitten kuuluneet sanat olivat; Älä tee itsestäsi tarpeetonta. Kun toinen ei saanut tahtoaan läpi, kun jossain asioissa on rajat. Itse en haluasi riidellä, haluaisin hyvän, rehellisen parisuhteen.. missä kunnioitetaan toista. Mutta narsistin kanssa ei päädy kuin eroon. :(