Kuka opetti sut kokkaamaan?

Tuskin koskaan opin kokkaamaan eikä niin suuremmin ole halujakaan. Minulla on alikehittynyt maku- ja hajuaisti.
Ruuasta puhuminenkin on rasttavaa - kuten juomistakin.

Ystäväni Trial ja Error.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10801953

Tais olla 7.luokan kotitaloustunneillla. Kastike&keitetyt perunat....muistaakseni ihan syömäkelpoista. Learning by doing/training menetelmällä. Parempi oon leipojana kuin ruuanlaittajana.

Ensi mummo yritti opettaa kädestä pitäen keittotaitoja, myös kotitaloustunneilla sain enemmän tietoa, kuin pystyin sulattelemaan.
Ensimmäinen sapuska tehtiin köksätunnilla ryhmässä, mustaakseni jotain lihapataa, kyllä sitä nälkäänsä söi.
En vieläkään pidä ruoanlaitosta.

Itse sitä tuollaiset pitää opetella, vaikka kiinnostavat vinkit ja elämykset toiselta lahjaksi saisikin. Muistelen tehneeni ensimmäiseksi kalakeittoa ja ihan hyvää se oli.

Puoliso yrittää opettaa, huonol menestyksel. Salaatit onnistuu, lämmin ruoka ei.

Oon enemmän leipoja kuin kokkaaja, mutta mielelläni laitan ruokaa ja opin aina lisää.

Koulussa/kotona taisin oppia alkeita, sitten ku asui yksin niin oppi enemmän. Tekemällä vaan.

Leipoessa ekana varmaan ollu omenapiirakka, ruoanlaitos veikkaan et lasagne. Ei niin tarkkaa muistikuvaa :)

Olen ihan sisälukutaitoinen, joten pääasiassa olen itseoppinut. - Luonnollisesti olen kuitenkin osallistunut yläasteen kotitaloustunneille ja nähnyt myös äitini laittavan ruokaa.
- En millään muista jotakin ensimmäistä laittamaani ateriaa. - Eiköhän se perunoitten keittämisestä lähtenyt. - Sen sijaan muistan, kun äitini tuli minulle ensimmäisen kerran kylään ja olin valmistanut lounaan kahdeksalle hengelle, niin jälkeenpäin äiti totesi, että "ai sinä osaat laittaa oikein ruokaa..." :)

Itse olen oppinut. Äiti toki tekee maailman parasta karjalanpaistia, mutta muuten on itse myöntänyt olevansa tumpula keittiössä. Sitä se varmaankin teettää, kun aikoinaan on maatilalla aina vain tullut syötyä pettuleipää ja perunaa (kärjistetysti, tietty ;)
Isä sen sijaan osaa kokata, mutta en mä varsinaisesti ole oppinut niistä taidoista muuta kuin pihvin paistamiseen liittyviä juttuja.

On muuten ihan auvoisaa, jos on kavereina kokkeja. Ihan perusniksejä on tullut sitä kautta opittua. Varsinkin kastikkeisiin liittyen.
Soossit kun tuppaa olemaan kaikkien lisukkeiden paras kaveri :)

Keith Floyd.

Kaikki paskat pataan ja punaviiniä päälle. Ei ole nälässä tarvinnut olla.

Ei oikein kukaan. Opiskeluaikana oli opiskeluruokalassa hyvät ja halvat ruuat, siellä kannatti syödä, etenkin kasvissyöjän. Viikonloppuisin väkersin poikaystävän opiskelukämpän yhteiskeittiössä jotain pohjaan palanutta spagettia :/

Vasta opiskelujen jälkeen oli pakko opetella. Ja sitten alkoi olla kiinnostustakin. Kaikenlaisia tulisia ja eksoottisia papu- ja wokki-mössöjä tuli aluksi tehtyä. Tofua ja couscousia ym.

Sit kun tuli lapset, alkoi uusi vaihe, piti opetella tekemään ruokaa, jota myös lapset syö ja jossa on tervellisyys-näkökulmakin. Nykyään kiinnostaa omavaraisuus,kotimaisuus, perinteet, luomu ja yksinkertaiset maut. Mausteisuus on aika out..

Näin kotona miten ruokaa tehdään, mutta se taito opetettiin vasta koulussa ja jatkoin harjoittelua kotona.

Tv:n ruokaohjelmat. Jaska Kolmonen&Vanamo....tuskin kukaan muistaa?

Lasketaanko se kun pikkupoikana levitin itse leivälle voita? Nuolin voin leivän päältä ja piilotin leivän telkkarin taakse.

Ensimmäinen varsinainen itsetehty sapuska oli varmaankin joku pussikeitto. Siitä on itseluottamus ruoanlaiton suhteen kehittynyt aivan huomaamatta niin, että uskallan kyllä laittaa ihan mitä mieleni tekee.

Aina ei uudet kokeilut onnistu mutta ei nuo ole roskiinkaan menneet kuin vasta yhden kerran kun tärväsin liikaa suolaa epähuomiossa.

Itse opin. Muistan joskus ala-asteikäisenä ainakin leiponeeni. Kääretorttuja ja suklaakookospalloja yms. Ensimmäistä ruokaa en muista, mutta ainakin kalaa olen laittanut silloin nuorempana.

Nykyään menee vaimon kanssa noin 50/50 ruuanlaitot. Ihan mukava harrastus, uusia reseptejä tulee kokeiltua säännöllisesti.