Onko tämä turhaa

Ihastuin kaksi vuotta sitten ihanaan mieheen. Tutustuimme toisiimme kaveripohjalla ja hänestä tuli minulle äärettömän tärkeä. Puoli vuotta kestäneen ystävyyden jälkeen hän sai töitä porvoosta kahdeksi vuodeksi, jonne hän sitten lähtikin. Pitkästä matkasta huolimatta puhuimme puhelimessa päivittäin ja viestejäkin tuli rutkasti vaihdeltua. Olimme molemmat huomaamattamme rakastuneet toisiimme ja ymmärsimme molemmat että kaukosuhteen ylläpitäminen olisi hyvin vaikeaa. Aina kun hän tulee kotikylääni käymään suunnilleen kolmen kuukauden välein viikonlopuksi, vietämme elämämme parasta aikaa yhdessä.
Olen ollut tyytyväinen tähän tilanteeseen nyt suunnilleen vuoden ajan. Emme varsinaisesti seurustele, sillä hänen mielestään ajatus seurustella äänekoskelaisen kanssa on jo itsessään vaikeaa. Kuitenkin suhteemme on aivan kuin seurustelusuhde pitkä välimatka... Pelottavan tästä asiasta tekee se että kun mieheni työsopimus päättyy, hänellä ei ole mitään hajua minne senjälkeen pääsee töihin. Jos hän palaa takaisin tänne, minä en ole ehkä enää täällä koska vaihdan opiskelupaikkaa jonnekkin muualle, varmuudella ei voi tietysti ollenkaan sanoa että minne. Tällainen epävarmuus tulevaisuudesta huolestuttaa minua ja välillä tämä suhde tuntuu umpikujalta. Kannattaisiko vain luovuttaa vai vielä yrittää? Rakastamme toisiamme hyvin paljon mutta emme löydä ulospääsyä ongelmaamme:(