kauanko..toinen nainen

Kysymykseni on toisaalta ihan tyhmä mutta..elämä kun nyt on tällaista.
Olen ensimmäisen kerran ihastunut varattuun mieheen, hieman vanhempaan. Hänen parisuhteensa on ilmeisesti hieman "väljähtänyt" ja on nyt minusta löytänyt kaipaamaansa.

Juttu on siten molemmin puolin selvä; hän ei aio erota enkä minä hae mitään hirveän vakavaa. Mutta viihdymme kuitenkin mainiosti yhdessä ja jos hän olisi nuorempi ja vapaa suhteesta voisi tulla enemmänkin.

Haluaisin jatkaa tätä "leikkiä" vielä mutta alan kyllästyä miehen mielen vaihteluihin..
Joka toinen päivä hän tuntee ettei voi olla ilman minua. Seuraavaksi tuntee jo huonoa omaatuntoa vaimoansa kohtaan.

Onko tää nyt ihan normaalia miehen käytöstä. Kyllä minun mielestä peli pitää kestää jos siihen on ryhtynyt. Haluaisin vielä yhteisiä hetkiä hänen kanssaan mutta alkaa ärsyttää nuo mielen vaihtelut.
Auttaakohan aika, olemme kuitenkin tunteneet vasta n. 4 kuukautta.

Moraalisaarnat tiedän jo.
71433
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

hyvä tulee. Molempien pitäisi kyllä hillitä tunteitaan eikä edes järjestää tapaamisia liian usein. Rakkautta on myös se, ettei aina soita toiselle, vaikka ihan hirveästi tekisi mieli. Toinen on ihan taatusti molempien mielessä, vaikkei ikäväänsä ilmaisekaan.

Äänestä

Eipä taida aikakaan auttaa. Ikävä kyllä se niin on, että mies taitaa haluta molemmat. Kannattaisi lopettaa suhde, niin et riko itseäsi.

Äänestä

Tapasin nykyisen mieheni reilut viisi vuotta sitten. Hän oli tuolloin naimisissa ja kiltti perheenisä, joka kuitenkin oli voinut avioliitossaan huonosti useita vuosia. Tapasimme harrastuksen kautta ja huomasimme tulevamme valtavan hyvin toimeen. En tuolloin osannut vakavasti ajatella kestävää suhdetta itseäni 11 vuotta vanhempaan, varattuun mieheen. Olin aluksi itsekin "kokeilukannalla" ja ajattelin hetken katsoa, miltä tämä suhde tuntuu. Mutta niin vain kävi, että huomasimme jonkun ajan kuluttua olevamme ne oikeat toisillemme. Leikistä tulikin vakavaa. Monen myrskyn läpi jouduimme menemään eikä niistä suinkaan pienin ollut mieheni riitaisa avioero, mutta se kaikki kannatti. Tänä päivänä olemme onnellisia. Varo vain, leikistä voi todellakin kuin huomaamatta tulla totista totta, mutta jos se tuntuu oikealta, anna palaa! Minäkin olen nuo lukuisat moraalisaarnat joutunut kuuntelemaan ja sanonkin kokemuksesta, että ne kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kukaan ei voi elää toisen elämää.

Äänestä

Voi hyvä Katariina !

Kovin vaikeassa tilanteessa olet. Neuvoni on (ja tämä on pahin mitä voi sinulle käydä) yritä ihmeessä päästä suhteesta eroon ja mahdollisimman pian, varmasti on vaikeata jos on tunteita pelissä. Muista myös ettei miehelläkään ole todella helppoa elää kaksoiselämää. Ihan varmasti vaimo saa tietää suhteesta ja siinä vaiheessa sinun päällesi kaadetaan kaikki paska (niinkuin olet huomannut miten täällä katkerat vaimot kirjoittavat haukkuen toisia naisia). Kun vaimo saa tiedon, niin mies jättää sinut välittömästi (näin useimmiten käy) ja sinä kärsit. Oikein huonolla säkällä vaimo alkaa soittelee sulle nimitellen yms. ja mies piileskelee vaimon takana.
Voimia ja hyvää kesää !!!

Äänestä

Ainut kuka tuohon voi vastata on se petetty vaimo. On harhaa, että jokainen vaimo nostaisi järkyttävän metelin ja mustasukkaisuusdraaman. Kysy rohkeasti vaimolta, onko suhde ilmeisen väljähtänyt, tee vastauksesta johtopäätöksesi. Kerro vaimolle tunteesi, hän ehkä ilahtuu kun saa viimeinkin miehen pois elämästään, ja Sinä saat hänet kaikkinensa.
epäilen vaan, ettei teidän suhteenne pelaisi, vaikka toisenne luvallisesti saisittekin, koska se on jo rakentunut salailun varaan. Mitäpä teillä olisi, jos kaikki olisikin luvallista: miehen ei olisi pakko enää lähteäkään vierestäsi kotiin vaimonsa tykö, vaan hän yhdyttyänne kierähtäisi päältäsi ja alkaisi kuorsaamaan reporankana.. En osaa sanoittaa tilannetta, mutta jokin teiltä rikkoutuisi, jos vaimo tietäisi. Ja senkään takia ette tee ratkaisua, vaikka se voisi olla helpotus eniten petetylle vaimolle. Hänellä voisi olla oivallinen ratkaisumalli, joka ei välttämättä ole väkisin kiinnipitäminen. Vie vain. Luopuvathan jotkut kotieläimistäkin, kissoista ja koirista, vaikka eivät henno piikille viedäkään. Silloinkin yritetään löytää hyvä ja huolehtiva koti, ja mielellään vaikka tutusta paikasta. Olisiko mies sen erikoisempi eläin ?

Äänestä

Miksi ihmeessä tyydyt vain osaan miehestä. Vaimo saa kuitenkin suuremman osan huomiosta, sinua pidetään piilossa. Mies tietää että olet käytettävissä aina kun hänelle sopii, ja joudut rytmittämään oman elämäsi miehen perheen aikatauluihin. Olet varmasti ansainnut parempaa, ja mitä pidemmälle juttu etenee, sitä vaikeampi siitä on luopua, joten tee siitä loppu välittömästi.

Äänestä

tuttu juttu. Olen vaan ollut suhteessa pidempään kuin sinä. Ei se muutu miksikään. Jos vielä voit, irrottaudu ja älä koskaan enää ryhdy toiseksi naiseksi. Et tiedä vielä puoliakaan siitä, millaista se on, kun rakastut mieheen ja tiedät olevasi vain se toinen nainen. Jotain sinussa alkaa pikkuhiljaa tuhoutua - eikä vähiten itsekunnioituksesi. Kun sinua kohdellaan kuin itsestäänselvyyttä, jotain, joka on aina läsnä tarvittaessa, mutta jolle tehtyjä lupauksia ei tarvitse pitää, alat itsekin arvottaa itseäsi eri tavalla.

Edellä ollut kirjoittaja pelotteli arjella. Minä voisin ottaa sen arjen vastaan milloin tahansa, samoin lopettaa salatapaamiset ja viettää aikaani tämän miehen kanssa 24/7. Sellaista vain ei valitettavasti ole näköpiirissä, vain toiveissani ja unelmissani.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


katariina39 kirjoitti:

Kysymykseni on toisaalta ihan tyhmä mutta..elämä kun nyt on tällaista.
Olen ensimmäisen kerran ihastunut varattuun mieheen, hieman vanhempaan. Hänen parisuhteensa on ilmeisesti hieman "väljähtänyt" ja on nyt minusta löytänyt kaipaamaansa.

Juttu on siten molemmin puolin selvä; hän ei aio erota enkä minä hae mitään hirveän vakavaa. Mutta viihdymme kuitenkin mainiosti yhdessä ja jos hän olisi nuorempi ja vapaa suhteesta voisi tulla enemmänkin.

Haluaisin jatkaa tätä "leikkiä" vielä mutta alan kyllästyä miehen mielen vaihteluihin..
Joka toinen päivä hän tuntee ettei voi olla ilman minua. Seuraavaksi tuntee jo huonoa omaatuntoa vaimoansa kohtaan.

Onko tää nyt ihan normaalia miehen käytöstä. Kyllä minun mielestä peli pitää kestää jos siihen on ryhtynyt. Haluaisin vielä yhteisiä hetkiä hänen kanssaan mutta alkaa ärsyttää nuo mielen vaihtelut.
Auttaakohan aika, olemme kuitenkin tunteneet vasta n. 4 kuukautta.

Moraalisaarnat tiedän jo.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu