Kun ihastun ihmiseen minulla on pahan tapana 'välittää liikaa' ja epäillä, joka voi lopulta johtaa siihen että hänen tunteensa katoavat minua kohtaan.
Nyt olen tavannut ihanan miehen, joka tuntee minuun samoin, kun minä häneen. Ongelmanani on, että pelkään liikaa sitä, että hänen tunteensa katoavat minua kohtaan yhtäkkiä, sitä että en ole tarpeeksi hyvä hänelle ja että hän tulee löytämään paremman. Tämän takia rupean laittamaan hänelle viestiä ja soitella, jonka takia hän voi ahdistua ja sen myötä menetän mahdollisuuteni parisuhteeseen.
Miten pääsisin eroon tästä ja jotta voisin vaan olla rennosti ja katsoa miten tämä juttu etenee?
Nyt olen tavannut ihanan miehen, joka tuntee minuun samoin, kun minä häneen. Ongelmanani on, että pelkään liikaa sitä, että hänen tunteensa katoavat minua kohtaan yhtäkkiä, sitä että en ole tarpeeksi hyvä hänelle ja että hän tulee löytämään paremman. Tämän takia rupean laittamaan hänelle viestiä ja soitella, jonka takia hän voi ahdistua ja sen myötä menetän mahdollisuuteni parisuhteeseen.
Miten pääsisin eroon tästä ja jotta voisin vaan olla rennosti ja katsoa miten tämä juttu etenee?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole kyse pahasta tavasta, vaan epävarmuudesta jonka olet päästänyt ohjaamaan sua liikaa. Kaikki vahvuus ja heikkous kumpuaa itseluottamuksen tasosta.
Kirjoitit tuossa hyvin analyyttisesti sen, mikä sua pelottaa ja senkin mitä siitä seuraa: pelkäät jo etukäteen menettäväsi kumppanisi joten käyttäydyt sen mukaisesti. Moni ei ole noin analyyttinen ja tiedostava, siksi uskon, että sinulla on kaikki mahikset korjata itseluottamuksesi kuntoon ja olla vanha sen sijaan että olet nyt hetkellisesti heikko.
Mustasukkaisuus kertoo aina menettämisenpelosta. Se on yritys kontrolloida toisen ihmisen elämää ulkoa käsin, koska ei kykene luottamaan siihen mitä hän tekee itsekseen. Mustasukkaisuus on siis selkeä epäluottamuksen ilmaus ja työntää vain tehokkaasti luotaan.
Voisit aloittaa siitä, että luovut itse tukemasta omia negatiivisia ajatuksiasi onnistumisen suhteen ja keskityt sen sijaan tukemaan itsessäsi kaikkea hyvää. Omilla ajatuksilla on suuri merkitys siihen miten me käyttäydymme.
Miksi mies lähtisi etsimään jotakuta toista, jos on onnellinen ja tyytyväinen sinun rinnallasi? Sitä kannattaa miettiä ja pyrkiä tutustumaan siihen ihmiseen kunnolla. Luottamuskin vahvistuu kunnolla vasta elämällä ja kokemalla elämää yhdessä.
Luottavainen ihminen luottaa ennen muuta omaan kykyynsä selviytyä myös elämän takapakeista, joten tulipa eteen mitä tahansa, vahvan itseluottamuksen omaava ihminen tietää että surutyö yms. kestää vain hetken ja että elämä kantaa eteenpäin.
Niin tuntien ei tarvitse pelätä mitään etukäteen, elää vain päivän kerrallaan ja olla positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen. Onnellisen ja tasapainoisen ihmisen rinnalla on mukavaa elää koska positiivinen ilmapiiri tukee kaikkien osapuolten hyviä puolia.
Kiitos paljon! :)
ymmärrän aloittajaa. Mistä se luottamus yhtäkkiä tulisi elämää kohtaan, jos sellaista ei ole kokenut. Ehkä olisi parasta, jos löytäisit toisen samankaltaisen, jolla on vaikeaa monella lailla. Koska sitä itsetuntoa ei ole rakentunut lapsuudessakaan, sitä ei voi saada yhtäkkiä. Eli parhaiten sinua varmaan ymmärtäisi joku elämän kolhima ihminen, jolle ei ole mikään asia itsestäänselvä.
Jos ei ole saanut välittämisen kokemusta, ei ole sitä pohjaa mihin uskoa, kun sitä ei osaa kuvitellakaan. Se on aivan utopistinen juttu, joka pitäisi itse silloin keksiä ja uskoa omaan satuiluunsa. Omia ajatuksia voi yrittää muuttaa, mutta jos on kovia kokenut ei menneisyyttään voi muuttaa. Eli on tietyllä tavoin syytön myös ajatuksiinsa. Ei ole saanut niitä hyviä malleja, mihin suuntaan ajatuksia muuttaa. Tai on muuttanut ajatuksiaan satoja kertoja, haaveillut ja unelmoinut paremmasta elämästä, mikä ei vain realisoidu siinä todellisuudessa, missä joutuu elämään. Elämä on joillekin kovaa ja sitten kuollaan. Ei se ole vain sitä, että vaihda ajatuksesi, siinä pitäis vaihtaa koko persoonansa, menneisyytensä, käytöksensä, kokemuksensa, ympäristönsä, ihmissuhteensa, kuolettaa itsensä kokonaan, jos kuvittelisi, että asiat muuttuisivat.
Ei tietenkään pidä vaihtaa persoonaa, meinneisyyttä ym, mitä tuossa viestisi lopussa luettelit! Ihminen voi kehittää itseään, oli menneet kokemukset ja opitut käyttäytymismallit mitä tahansa.. Se ei tapahdu yhdessä yössä vaan vaatii aikaa ja tietoista oman sisäisen puheen muuttamista negatiivisesta positiiviseksi.. Tiedän sen sillä olen kulkenut pitkän matkan 20vuotiaasta ujosta ja itseinhoisesta tyttösestä 25vuotiaaksi jo suht itsevarmaksi naiseksi. Itsellänikin on näitä samanlaisia epäilyksiä ihmisten suhteen ja tällä hetkellä uuden kumppanin kanssa, mutta tietoisesti kun rauhoittelen itseäni, pystyn epäilykseni ja epävarmuuteni pitämään kasassa.
En olisi niinkään varma, että epävarman ihmisen tulisi etsiä toinen samanmoinen, toki siinä riittäisi ymmärrystä, mutta itse ainakin koen, että epävarmana ihmisenä tarvitsen rinnalleni varman ihmisen, joka tietää mitä tehdä silloin kun minä en tiedä. Ainakin suhteen alussa aloitteellisuutta tarvitaan ja jos suhteessa on kaksi epävarmaa, kumpi uskaltaa tehdä aloitteet ja päätökset?
ap! sinun texti oli kuin suoraan omasta suustani!! olen itse pitkästä aikaa tavannut ihmisen jota kohtaan tunnen RAKKAUTTA.koko ajan pelottaa että mitä jos toisen tunteet kuoleekin minua kohtaan ja sydämmeni särkyisi. mieheni välillä on todella poissa oleva ja etäinen..silloin pelko iskee lujimmin. hän on ollut sinkkuna monta vuotta eikä osaa huomioida minua niin kuin kuuluisi parisuhteessa tehdä ja varsinkin kun pitäisi olla ensi huuma niin meillä ei vain ole sellaista. =( nytkin vaikea tilanne päällä niin koko ajan pelkään että hän sanoo että ei pysty tähän. mutta myös sanoo että rakastaa niin se auttaa jaksamaan vaikeallakin hetkellä.
mutta jos sinun mies niin kuin omanikin kertoo ja näyttää että välittää ja rakastaa niin silloin sen tuntee ja näkee että kaikki on hyvin eikä tarvitse miettiä menettämistä.
näyttääkö/ kertooko miehesi sinulle tunteistaan?
Itselläni vähän sama juttu. Itseasiassa parhaillaan on. Olen eronnut kihlatustani jokin aikaa sitten, ja nyt minulla on jotain peliä yhden miehen kanssa, jonka olen tuntenut jo vuosikausia.
Asumme tämän miehen kanssa eri paikkakunnilla ja tapaamme kohtuullisen harvoin. Minä olen pihkassa tähän mieheen, siis aivan täysin myyty. En kuitenkaan voi olla täysin varma hänen tunteistaan, koska hän ei yksinkertaisesti puhu niistä! Toisaalta taas hänen katseensa ja olemuksensa seurassani puhuu omaa kieltänsä, ja koska osaan lukea paljon ihmisten elekieltä, luotan omaan tulkintaani hänen kehonkielestään.
Tiedän, että hän on saanut siipeensä ja pahasti edellisissä suhteissaan, kaipa hän myös tietyllä varauksella suhtautuu meidän "juttuumme". Myös minä haluan suojella itseäni enkä ole hänelle kovin avoimesti omista tunteistani puhunut. Olen sanonut tyyliin "nautin seurastasi, sinun kanssasi on helppo olla" yms.
Eri paikkakunnilla asumisen vuoksi pelkään, että hänen tunteensa "lopahtavat" vaikka en siihen kuitenkaan ihan täysin usko. Tunnemme nimittäin hyvin pitkän ajan takaa, joten toistemme hyvät ja huonot puolet ovat tiedossa. Olemme myös aina tunteneet jotain tiettyä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta aikaisemmin se on pysynyt täysin ystäväpohjalla.
Olen joutunut itse hieman toppuuttelemaan omaa tahtiani ja olen joutunut välillä hengittämään syvään, etten jatkuvasti pistäisi hänelle viestiä, kysyisi kuulumisia tai kertoisin omia päivän tapahtumiani. Tiedän, että tämä nimenomainen mies tarvitsee aikaa ja omaa tilaa, omalta osaltani yritän sitä hänelle myöskin antaa. Tässä on ehkä tietynlaista "pelaamista" omalta taholtani, en halua olla liian tyrkky ja joskus myös leikin vaikeasti tavoitettavaa. Yleensä kun en ole pariin päivään ottanut mitään yhteyttä, alkaa mies pommittamaan viesteillä minua :)
Olemme hyvin samanhenkisiä erilaisten asioiden suhteen, vaikka elämäntyylimme ja osa elämänarvoista on täysin päinvastaisia (esimerkiksi itse olen urheiluhullu, liikunta on intohimoni, mies ei pysty ymmärtämään jatkuvaa jumpassa juoksemistani), mutta pohjimmiltaan olemme hengenheimolaisia, jopa sielunkumppaneita.
Annan sinulle saman vinkin kuin mitä itse yritän noudattaa: kun sinulle tulee hetki, että haluat pistää hänelle viestin, hengitä hetki, touhua jotain muuta. Vähän sama kuin makeanhimossa: odota hetki, mieti, harkitse, älä anna hetken mielijohteelle periksi. Nauti jokaisesta hetkestä, myös niistä epäilyksentunteista - nehän kuitenkin kertovat loppupelissä siitä, että sinulla on tunnetta hommassa mukana. Ei ne tunteet yhtäkkiä mieheltä lopahda, vaikket pidä häneen mitään yhteyttä ja jos lopahtavat, niin ne olisivat lopahtaneet joka tapauksessa.
Nauti elämästä, se on liian lyhyt murehtimiseen! :)
Miehet ovat moniavioisia, Eka yksi nainen,sitten toinen, sitten jo kolmas, ja neljäs..Miehet sanoo rakkaudentunnustuksia ja kun "kysyt että olenko ainoa" Niin saat aina saman vastausken " Olet tottkai" Mutta se miten sosiaalinen olet,niin enemmän on vientiä :/
Eron huomaa jo siinä,kun mies lopettaa yhteydenpidon. Siinä pitäisi jo hälytyskellojen soida, että pari muuta naista kierroksessa.
Miehet tietää että naiset odottaa,vaikka monta kuukautta ja jättää siksi naiset linjoille odottelemaan, se siitä " suuresta rakkaudesta" Miksi se rakkaus, jos todella rakastaa,niin tekee näin? En ole käsittänyt sitä ja en tule käsittämään!
parempi unohtaa,kuin itseään satuttaa. Anna Hanski: mikset sä soita...
Jos et ole parisuhteessa kyseisen henkilön kanssa voit aina kysyä häneltä kuinka voimakkaat tunteet hänellä on sinuun ja sen jälkeen kysyä haluaako hän tapailla enemmän, aloittaa suhteen. En kuitenkaan ehdota tuota jos olet tavannut hänet vasta vähän aikaa sitten. Siinä tapauksessa pitää yrittää ottaa vain rennosti. Ei kuulosta helpolta mutta kyllä se siitä.
Luulen, että jos toisen tunteita täytyy epäillä, peli on jo menetetty.
Miehen alkuihastus on yksinkertaisesti ollut saalistusviettiä. Sitten kun saalis on kaatunut, kiinnostus lopahtaa. Naisen vaisto toimii yleensä hyvin, siihen kannattaa luottaa.
Pelailu ei auta. Aika lapsellista ja naurettavaa itse asiassa. Kun kahdella ihmisellä oikeasti kolahtaa, niin jokin positiivinen voima kantaa ihan helposti päivän, kaksi, vaikka viisi seuraavaan tapaamisen saakka. Trskele on oikeassa. Suora kysyminen on parasta. Miehet ovat huonoja jättämään, yrittävät aina tasoitella ja olla vahingoittamatta toista, mutta kun sanoo, että kuulee mieluumin totuuden, ei kysele syitä sen enempää eikä syylistä, niin pääsee itse nopeiten selville totuudesta ja tarvittaessa voi alkaa pikimmiten hakea seuraavaa, parempaa tyyppiä.
Gigantiv, kuulehan, ikuisia pelureita löytyy miehistä ja naisista, ootko kuullut peliriippuvaisista, se on pirulinen tauti, siinä menettää rahat ja ystävät