Häpeän, inhoan, vihaan sitä, että minulla ei ole mitään itsekuria. Minun on vain saatava jotain makeaa ja vähäkalorista. Ideoita? Sorrun aina illalla syömään vaikka muutama päivä olisi mennyt todella hyvin. Yleensä se on kylläkin jo toinen tai vielä useammin eka päivä jollain kaikki menee murusiksi. En ajattele mitään muuta kuin ruokaa ja lasken kuin hullu kaloreita, mutta en pysty pitämään näppejäni erossa herkuista, enkä pysty niitä talostamme eliminoimaan.
Auttakaa, olkaa ystävällisiä auttakaa en jaksa enää kauaa lihon lihon ja lihon. Peili on ja vaaka ovat vihollisiani, enkä usko, että kukaan voisi todella rakastaa/ haluta 80 kiloista naista. Kaikkein varminta on, että minä en koskaan sitä tule hyväksymään. Kertokaa miten saatte makeanhimonne pois, koska minä hajoan pian tästä kaikesta.
Auttakaa, olkaa ystävällisiä auttakaa en jaksa enää kauaa lihon lihon ja lihon. Peili on ja vaaka ovat vihollisiani, enkä usko, että kukaan voisi todella rakastaa/ haluta 80 kiloista naista. Kaikkein varminta on, että minä en koskaan sitä tule hyväksymään. Kertokaa miten saatte makeanhimonne pois, koska minä hajoan pian tästä kaikesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
* jäätelöpaketista 3cmx10cm pikkupala (max 300 kcal)
* light mehukeittoo kolpakko rasvattomalla maidolla ('' pari kalorii, ainakin alle 50 kcal)
* proteiinipatukka sukaanmaulla (n. 200 kcal)
* 10 irtokarkkii
* mehujääpuikko (50-100 kcal)
* Coca Cola light-limuu
Tuossa mun listaa megakevyistä herkuista, koita. Laihdutan myös.
kiitos!!! Lisääkin saa laittaa.
Kyse ei ole itsekurin puutteesta, vaan ihan vanhanaikaisesta nälästä. Nälkää vastaan ei kannata tapella, koska sen tappelun häviää aina.
Jos kituuttelet päivän puolipaastolla, nälkä ilmenee illalla makean- ja muina syömishimoina. Ihmisen psyyke on myös sellainen, että jos yrität olla syömättä jotakin, sinun alkaa tehdä hillittömästi mieli juuri sitä. Olen jostain lukenut, että aivot ikään kuin eivät tajua sanaa EI. Jos ajattelet "ei suklaata, ei suklaata....", aivoihisi jää siitä vain "suklaata, suklaata...".
Toinen tutkimuksissa todettu asia on, että mitä enemmän ruokaa ajattelee, sitä enemmän syö. Sinun pitäisi solmia itsesi kanssa "ruokarauha" eli opetella suhtautumaan siihen rennommin. Tästä aiheesta on kirjoittanut paljon Patrik Borg, jonka Pöperöproffa-blogissa on hyvää asiaa, jos ei kirjoja jaksa lukea.
http://patrikborg.blogspot.fi/2011/09/laihdutus-pysyvasti-tehdaan-nain.html
Tosta ekasta vinkistä miä ainakin tulisin vaan äkäseks =D
Miksi et pysty eliminoimaan herkkuja? Ite oon herkkuholisti, tällaiseen lopputulokseen oon päätynyt. En tiiä onko sellasta termiä oikeesti ees olemassa, mutta jos torpasta löytyy mitä tahansa hyvää makeeta tai suolasta, niin tää rohmu syö kaiken. Ja syön muilta perheenjäseniltä salaa, suojaudun kaappien ovien taakse vetämään suklaata tai rapistelemaan sipsipussia.. Säälittävää ja noloa, mutta en pysty lopettamaan!!
Joten ainoa vaihtoehto on se, etten osta kotiin mitään herkkuja. Ainoastaan etukäteen sovittuna päivänä käyn sitten vartavasten ostamassa ne herkut, mitä on suunniteltu, että syödään, mutta jos ostan vaikka keksipaketin "vierasvaraksi", niin ei se saa edes kahta tuntia olla kaapissa vanhenemassa, kun tunnen itseni sen verran vieraaksi, että käyn syömässä ne.
Eli mulla on lupa herkutella, mutta ei joka päivä. Kerran viikossa jotakuinkin meillä on herkkupäivä, näillä on menty nyt pari vuotta ja kiloja hävinnyt 20. Toki olen muuttanut huomattavasti muutenkin elämääni, liikunta ei ole enää pakkopullaa ja ruoka-annoksia olen pienentänyt, mutta tohon herkkuongelmaan en pysty muuta ratkaisia keksimään.
Ei se herkuttelu kovin suuri ongelma ole, jos olet kuitenkin pystynyt pudottamaan 20 kiloa, onnittelut siitä!
Herkkuholismiinkin voisi päteä se, että syö tarpeeksi oikeaa, tavallista ruokaa. Vierasvaroja ei kannata ostaa, koska eihän niitä vieraita tule, ellei ole erikseen kutsuttu (ei meille ainakaan). Minkään ruoka-aineen suhteen ei kuitenkaan kannata heittäytyä ehdottomaksi, se johtaa minun kokemukseni mukaan aina katastrofiin. Ostolakko on hyvä herkuttelun rajoittamiskeino, sitä käytän itsekin.
Herkkuhimo menee muuten usein ohi, jos malttaa odottaa 15 minuuttia. Ylimääräinen syöminen on usein merkki tylsistymisestä, siitä, ettei ole mitään (mukavaa) tekemistä. Sen tilalle pitäisi keksiä jotain, mikä pitäisi "poissa pahanteosta", oli se sitten siivoamista, valokuvien järjestelyä, sukan neulomista tai runojen kirjoittamista.
Mulle herkuttelu on ongelma ja sen takia oon lihonu varmaan sen mitä "töttöröö" on laihtunut.
Ongelmana vaan on, että tässä talossa on muita ihmisiä jotka ostavat herkkuja ja jotka minä lopuksi syön piilossa, joskus jopa kaapissa olen syönyt... No mutta siis silloin kun makeanhimo iskee niin syön eka jotain terveellistä esim kaksi hedelmää, mutta kun ne herkut on siellä kummittelemassa niin jos ei ole tullut muuta mahdollisuutta niin kun on nukkuma aika nousen hiljaa sängystä ja menen kaapille ne herkut syömään. Lopuksi piilotan vielä kaikki todisteetkin, vaikka kyllähän ne kaikki tietävät kuka ne herkut syö.
Ja kun se suurin himo on syöty pitää kaikki muutkin vähemmän herkulliset syödä. Että näin täällä.
kannattaa olla aina purkkaa ulottuvilla, minulla se ainaki vie makenhimon
Tehoaisiko muihin asujiin, jos oikein vetoat ja pyydät, että muutkaan ei mitään herkkuja ostaisi jemmaan? Että jospa muutkin tekisivät niin, että ostaavat ainoastaan silloin, kun haluaa syödä? Eikä sitten mitään jumbo/jättisäkkejä.. Vaan juuri sen verran kun kerralla tulee syötyä.
Itelläkin ne ylimärääiset kertyi siitä, kun joka päivä oli vaan saatava se karkkipussi tai jäätelöä.. Ja niistä irtipäästäminen oli alkuun todella vaikeeta. Ensimmäiset muutamat päivät oli sellaisia, että illalla kun katsoi telkkaria, niin mietti vaan, että mitä tässä nyt sit tekis kun ei ole mitään syötävää samalla?! Mutta vähitellen siihenkin tottui, ja oppi siihen herkkupäivään. Myönnän että repsahduksia tulee edelleen, lapsilla oli synttärit ja ostin keksipussin reilun viikon etukäteen.. Hah, niinkun siitä olis ollut mitään jälellä enää itse juhliin!
Mutta en jää itseäni soimaamaan noista, vaan myönnän (itselleni, en muille) =D että mitä on tullut tehtyä, ja jatkossa taas viisastuneena ostan tarjoiltavat vasta samana päivänä.
Ja välillä on tullut vajottua niinkin alas, että syön purkista strösseleitä.. Mutta ei sillä, tiedän myös tapauksia, jotka käyvät roskiksesta etsimässä aiemmin heittämiään suklaapatukoita. Ihme riippuvuus tuokin =/
Yksi oppimisen paikka herkuttelijoille onkin oppia syömään vain ruokapöydän ääressä niin, ettei tee mitään muuta samalla. Kun syömiseen keskittyy, ei syö niin paljon kuin silloin, kun syö muun tekemisen ohessa. Jos on totuttanut itsensä siihen, että tv:tä katsoessa tai nettiä selatessa pitää koko ajan mussuttaa jotain, paino-ongelmat ovat melkein väistämätön seuraus.
Tutkijat sanovat, että yksi suuri syy siihen, että niin monet ovat ylipainoisia, on ns. laiduntaminen, se, että syödään koko ajan ja joka paikassa. Jos syötäisiin vain ruokaa ja ruoka-aikana (ml. pari välipalaa päivässä), ei lihottaisi niin helposti. Tämä pitää varmaan paikkansa senkin vuoksi, että jos syö kaikenlaista pikkusyötävää, patukoita, sipsejä, makeisia tms., ei tule koskaan oikeasti kylläiseksi (ei ainakaan pitkäksi aikaa). Siksi napostelu ruokkii itseään ja siksi ruokailurytmin saaminen säännölliseksi on yksi parhaista keinoista painonpudotukseen.