Onko oikeita ystäviä?

Minä olen kanssa miettinyt onko oikeita ystäviä olemassakaan. Olen ollut avoin ja pettynyt moniin "ystäviin" jotka ovat vain esittäneet ystäviä. Nykyään olen varoivaisempi ketä ystävikseni kelpuutan. Minulla on pari miesystävää joitten kanssa voin jutella luottamuksella . Nainen.

Ei ole oikeita ystäviä

Uskon että oikeita ystäviä on olemassa mutta niitä on hyvin harvassa ja on onnekas jos löytää ystäväkseen oikean ystävän. Itselläni on kokemusta asiasta, minulla on paljon ystäviä jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Oikeita ystäviä minulla on kuitenkin vain muutama mutta mielestäni on se on tärkeämpää että on muutama oikea ystävä kuin todella paljon ystäviä, jotka eivät olekkaan oikeita ystäviä.

Tutustuin tosiystävääni ollessani 7-vuotias, kun olin tullut kesäloman ajaksi mummolaan pohjoiseen. Asuimme itse silloin perheeni kanssa Itä-Suomessa. Muistan aina sen päivän kun tapasimme talojen välisellä hiekkatiellä ja sen päivän jälkeen meistä tuli oikeita ystäviä. Kaikki kesälomat kun tulin käymään mummolassani olimme yhdessä, olimme kuin paita ja peppu. Hän on minua kaksi vuotta nuorempi mutta se ei ole koskaan haitannut meitä, emmekä ole koskaan riidelleet. Se voi kuulostaa mahdottomalta mutta se asia on niin. Meidän ei tarvitse riidellä, koska tunnemme toisimme niin hyvin että huomaamme kun toinen ei ole asian kannalla ja ehdotamme jonkunlaista kompromissia.

Tosiystävyyden täytyy kestää myös pieniä vastoinkäymisiä ja alamäkiä, niitä on välillä ollut meilläkin. Kun ystäväni muutti toiselle paikkakunnalle, näkeminen lomilla olikin paljon vaikeampaa kun ystäväni ei asunut tien toisella puolella mummolaa. Pidimme kuitenkin yhteyttä toisiimme ja kirjoittelimme kirjeitä sekä soittelimme. Emme kuitenkaan nähneet enää useasti mutta tiesimme koko ajan että olemme ystäviä.

Sitten muutin itse pohjoiseen perheeni kanssa ja ystäväni muutti samana vuonna samalla paikkakunnalle opiskelemaan. Oli kuin olisimme palanneet lapsuuteen, molemmat olimme taas samalla paikkakunnalla mutta nyt molemmat asuimme siellä. Toinen ei ollut vain lomailemassa. Sen jälkeen olemme olleet taas kuin paita ja peppu, ystäväni tietää kaiken minusta ja minä hänestä. Luotan häneen täysin ja tiedän hänen luottavan myös minuun. Olemme olleet toistemme tukena kun olemme molemmaet eronneet, alkaneet seurustella uudelleen ja taas eronneet. Joka kerta ystävyytemme on vain vahvistunut, enkä pidä ystävääni itsestäänaselvyytenä koska tiedän että olen saanut jotain ainutlaatuista :) Oikean ystävän jonka tukeen voin aina luottaa.

Nykysin asumme taas eri paikkakunnilla, koska molemmat opiskelevat mutta pidämme silti yhteyttä. Siitä tiedän että hän on tosi ystävä, koska joskus itselläni on todella kiire enkä ehdi laittaa hänelle viestiä vaikka ajattelen häntä joka päivä ja tiedän että vaikka hänestä ei kuuluisi viikkoon, minun ei tarvitse huolestua että meillä menisi huonosti. Kun taas sitten puhumme tai näemme pitkästä aikaa, on kuin olisimme nähneet eilen ja selitämme kaikki asiat mitä meille on tapahtunut.

Olemme olleet nyt ystäviä 16 vuotta hyviä ystäviä, enkä osaa kuvitella mitä tekisin jos hänestä paljastuisi sellainen puoli että hän kertoo minun asioitani muille. Minulla on ollut myös muita hyviä ystäviä, joihin olen luottanut ja jotka ovat sitten paljastuneet toisenlaisiksi. Kertoneet asioistani muille eteenpäin ja sen takia olen tullut itse myös varovaiseksi sen suhteen kehen voin luottaa. Tosiystävyys ei kuitenkaan katso välimatkaa, tosiystävät voivat olla ystäviä kaukana. Se ei ole sama asia kuin jos olisi samalla paikkakunnalla mutta on todella mukavaa tietää omistavansa oikean ystävän, jolle voin soittaa juuri silloin kun minulla on paha olo ja hän kuuntelee minua. Hän ei voi tulla luokseni, koska on sen verran kaukana mutta tiedän että jos hän olisi lähempänä hän tulisi.

Muistutan hänelle joka kerta kun puhumme tai näemme, kuinka tärkeä hän on minulle ja kuinka onnekas olen kun olen saanut hänet ystäväkseni :).