Joka aiheutit puolisollesi suoranisen helvetin. Et arvostanut häntä, hylkäsit hänet seksuaalisesti, jatkuvasti alistit, vain omat harrastukset ja ystävät olivat sallittuja, lapsesikin olivat sinulle vasta kaiken oman jälkeen.
Sitten tuli ilmi, että olikin soisen sukupuoeln seuraa harrastusten mukana ja saunaillat olivatkin peitettyjä salatapaamiTyöpäivät venyivät ja venyivät, ei ollut tarvetta, vaan vietitkin sitä aikaa siellä kavereiden kanssa.
Tuhosist puolisosi täysin, josta tietenkin seurauksena ero ja uusia kumppaneita. Toivon totisesti, että joka kerran nyt kun uuden naisesi oven avaat, muistat ihanna kotisi oven, sekä joka kerran kun yrität suukon antaa tälle uudelle, huulesi jäätyvät , samoin toivon sängyssä käyvän, että et kyukenekään enää minkäämlaiseen seksiin, olet tuhoaja.
Ajoit toisen niin hirvittävän alas, että tuskin on enää ehngissä, lapsesi eivät vielä ymmärrä tekojasi, mutta tulevat varmasti ymmärtämään kun kasvavat, heitäkään et halunnut tavata eron jälkeen kovin usein, koska piti muuttaa monensadan kilometrin päähän.
Vaikak se puoliso vihdoin jaksoikin lähteä, tosin niin rikkinäisenä, että saa nähdä miten jaksaa, sinä olet syyllinen, niin syyllinen, kun et koskaan välittänyt perheestäsi, vaikka sitä niin kovasti juuri sinä itse halusit.
Toivon että hukut siihen harrastukseesi.
Joku voi sanoa katkeraksi, en ole katkera, vaan vaadin oikeutta, joka on täydellinen romahdus tuolle paskalle, joka tuhosi kaiken kauniin.
Sitten tuli ilmi, että olikin soisen sukupuoeln seuraa harrastusten mukana ja saunaillat olivatkin peitettyjä salatapaamiTyöpäivät venyivät ja venyivät, ei ollut tarvetta, vaan vietitkin sitä aikaa siellä kavereiden kanssa.
Tuhosist puolisosi täysin, josta tietenkin seurauksena ero ja uusia kumppaneita. Toivon totisesti, että joka kerran nyt kun uuden naisesi oven avaat, muistat ihanna kotisi oven, sekä joka kerran kun yrität suukon antaa tälle uudelle, huulesi jäätyvät , samoin toivon sängyssä käyvän, että et kyukenekään enää minkäämlaiseen seksiin, olet tuhoaja.
Ajoit toisen niin hirvittävän alas, että tuskin on enää ehngissä, lapsesi eivät vielä ymmärrä tekojasi, mutta tulevat varmasti ymmärtämään kun kasvavat, heitäkään et halunnut tavata eron jälkeen kovin usein, koska piti muuttaa monensadan kilometrin päähän.
Vaikak se puoliso vihdoin jaksoikin lähteä, tosin niin rikkinäisenä, että saa nähdä miten jaksaa, sinä olet syyllinen, niin syyllinen, kun et koskaan välittänyt perheestäsi, vaikka sitä niin kovasti juuri sinä itse halusit.
Toivon että hukut siihen harrastukseesi.
Joku voi sanoa katkeraksi, en ole katkera, vaan vaadin oikeutta, joka on täydellinen romahdus tuolle paskalle, joka tuhosi kaiken kauniin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
samat sanat.
Elämä pysähtyi mutta se jatkui kuitenkin. Nykyisin jopa hymyilee ja osoittaa että olen voittaja, vaikka kävin alhaalla niin voitin itselleni elämän jota en vaihtaisi menneeseen, ei koskaan. Ihminen ei vain ymmärrä ennenkuin on sen kiirastulen läpikäynyt että kuinka ihanaa onkaan elää ja nauttia kaikesta mitä se suo.
Sinäkin nouset vielä, älä anna pettäjän pilata koko elämääsi sillä sillä on niin paljon annettavaa sinulekin.
Minun mieheni oli/on samanlainen tapaus kuin aloittajalla. Vaikka lopullinen ero tuli jo huhtikuun lopussa, asumme edelleen yhdessä, kun asioiden järjestäminen on ollut niin kovin hidasta. Mies ei tee mitään asioiden eteen, vaatimuksia kyllä esittää ja odottaa "kädet ojossa" saavansa tukuttain rahaa. No kyllä hän ihan hyvin tulee saamaankin panostukseensa nähden. Yllättävää on ollut hankaluudet asianajajien kanssa osituksen hoidossa: 1. vetkutti asiaa 6 viikkoa saamatta mitään aikaiseksi, otin toisen, joka sanoi hoitavansa asioita myös lomallansa, mutta eipä ole hoitanut. Ollut lomalla jo viidettä viikkoa.
Suututtaa vaan entistä enemmän, kun hän levittelee asioitamme omalta kannalta edullisessa valossa eteenpäin, erityisesti omalle edellisestä liitosta olevalle aikuiselle perheelliselle pojalleen. Tämä poika tosin on ollut aina tärkeämpi kuin meidän perhe ja avioliitto. Poijalla oli suuri vaikutus myös eroomme, ei tietenkään hän sitä yksin aiheuttanut. Mies ei kuitenkaan pysty/halua kanssani sopimaan ja puhumaan mistään asioista asiallisesti.
Ihmetyttää, että olen moneen kertaan todennut mielessäni, että miten toista ihmistä ei tunne yhtään 26 vuoden jälkeen, vaikka on luullut tuntevansa. Mieheni käytös on ollut tosi ilkeätä ja inhottavaa. Ihmettelen aina välillä, miten noin pitkän yhdessä olon jälkeen voi käyttäytyä toista kohtaan sillä tavalla. Itse olen yrittänyt toimia siten, että pystyn tämän helvetin jälkeen kuitenkin elämään itseni kanssa.
Katkeruuteen ja vihaan en kuitenkaan halua jäädä, siksi aloitin uudelleen käymään terapiassa. Itse uskon/haluan uskoa siihen, että paha saa aina lopulta palkkansa, elämä opettaa.
Nyt haluan elää toivossa, että ensi viikolla saamme osituksen tehdyksi asianajajan toimesta. Vaikka laskelmat tekisi, kuinka tahansa, mies joutuu maksamaan tasoitusta ja siitä aion nyt pitää kiinni, koska lähti tälle p*****n heitto linjalle.
Huh, kylläpä helpotti, kun purki tänne suuttumustaan. Ei ole mukavaa kuulla turuilla ja toreilla aivan päättömiä ja inhottavia valheita itsestään.
Koitetaan jaksaa :)
valehtelet itsellesi jos väität ettet ole katkera. Ainoa johon katkeruutesi sattuu olet sinä itse ja lapsesi. Siirry elämässä eteenpäin sen sijaan että rupeat käyttämään lapsiasi psykologeina ja vihan oppilaina. Näitä nimittäin riittää! Ja kaikki ovat oikeassa! Tämä ei ole puolustuspuhe miehellesi vaan lapsillesi.
paras olisi kaikille jos puolisosi kasvaisi aikuiseksi ja voisitte palata yhteen. Nyt tietenkin tulee viisaat haukkumaan ääliöksi, koska tyhmähän pitää olla "että menee samaan saisseen takaisin", mutta tosiasia on niin etteivät ihmiset halua nöyrtyä. On nöyryyttävää todeta, että ei se vika itseasiassa ollutkaan kokonaan tossa toisessa, ja tässähän joutui kasvamaan. Ja vielä kaikki näkee, kun me palataan yhteen. Mitä noikin ajattelee. No. Miten Jumala suo.
Mitenköhän olisi parasta palata toimimattomaan liittoon? Ap vaikutti myös kaikkea muuta kuin nöyrältä.
Hold your horses. Ihan turha syyttää puolisoa siitä, ettei itse osaa käsitellä omia tunteitaan eikä toimia. Jos kumppani alistaa ja hylkää seksuaalisesti, niin kannattaisi erota aivan oma-aloitteisesti eikä jäädä kärvistelemään liittoon. Ketään kun ei voi pakottaa rakastamaan.
Sanot ettet ole katkera, valehtelet sillä ennenkaikkea itsellesi. Mitään muuta kirjoituksesi ei kerro paitsi aivan järjettömästä katkeruudesta. Jos olisit päässyt asian yli etkä olisi katkera, toivoisit exälle kaikkea hyvää. Pidä mielessä, että katkeruus syö ja vahingoittaa ennenkaikkea sinua itseäsi, toki myös läheisiäsi, jos he jaksavat jatkaa kanssasi.
Vaan miksi toivoa hyvää, jatkaisi nyt kaikissa uusissa suhteissan ihan samalla tavalla, tulisi edes näkyville miten tosiasiat ovat.
Harrastuksiin vain ja valehtelemaan, eiköhän alkaisi hänenkin sukunsa hieman ajatella, että mikä mahtaakaan olla kaiken ydin, kun nyt syyttävät kaikesta tuota ex-puolisoa ja jopa hänen vanhempiaan.
Toisille kannattaa toivoa pelkkää hyvää esim. siksi, ettei itse katkeroituisi. Viisas ihminen pyrkii näkemään asiat monelta kannalta. Oma yksipuolinen ja suppea näkökulma on valheellinen.
samalla mitalla ymmärrän täysin että toivot kuten toivot sillä niin ten minäkin.
Nyt kuitenkin kun asiat ovat jääneet taakse en enää toivo pahaa vaan kaikkea hyvää hänelle sillä kyllä elämä tuo hänekin elämään vaikeudet, kun yleensä on niin että edestä löytyy mikä taakse jää. Kun tapasin hänet viikonloppuna ihan sattumalta niin näin että ei voi hyvin.
Minä en kaipaa minkäänlaista todistusa enää hänen tekemisistään ja valheistaan sillä hän tieää sydämessään mitä teki. Aivankuin minäkin tiedän. Selittelyt sinne j a tänne ei poista sydämen tietoisuutta. Ei hän pääse omaatuntoaan pakoon. Tulee vielä aika jolloin kaikki on vielä edessä tavalla tai toisella. TOivon vain että minun ei tarvi olla siinä osallisena.
Minulla on hyvä elämä ja ihana ystävä jonka kans jaamme kaiken jopa exäni ilkeilyt jotka hetkeksi sumensivatkin ystävyyttääme. Onneksi kaikki päättyi kuitnekin hyvin.
Miksi pitäisi toivoa hyvää henkilölle, joka on ollut rakkaudeton, julma ja raaka? Mieluummin jättää ajattelematta koko tyyppiä, ja jättää hänet mahdollisimman rauhaan, kohtalonsa huomaan. Iso kirja kertoo hänen kohtalonsa: "niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan". Eli Jumalan käsiin voi jättää niin kostot kuin muutkin jälkipelit. Itse eteenpäin, tärkeitä läksyjä oppineena.
Miksi pitäisi toivoa kenellekään pahaa? Se on rakkaudetonta. Kun osaa olla lempeä itselleen, osaa olla sitä myös niitä kohtaan, jotka ovat itseä vastaan rikkoneet. Anteeksiantaminen auttaa aina.
minäkin annoin anteeksi mielessäni, mutta en halua enää tavata mitenkään, sukujuhlissa ei ole pakko olla jos ei halua...