Homma on siis sellainen että, minulla meni välit poikki isoveljeni kanssa (olen siis pikkusisko) minulla on neurologinen sairaus joka häiritsee ja haittaa aika-ajoin keskittymistäni. kaikki minulle sanellut asiat tuntuvat väliltä pakkopullalta.
juttelin veljeni kanssa puhelimessa ja hän tapansa mukaan "määräili" mutta omasta mielestään "neuvoi" mitä minun pitäisi tehdä, puhelumme ovat aina tyyliltään tällaisia: "sinun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota. jos olet tuollainen, niin et saavuta sitä tätä ja tuota. etkö sinä tajua mitä minä yritän sinulle selittää" jos vastaan tyyliin: "en" niin sama homma alkaa alusta "kuuntele kun minä nyt sinulle sanon, sinun pitää sinun täytyy..." jne.. sama jatkuu koko puhelun ajan jonka jälkeen minua ahistaa helvetisti, kun hän ei itse tajua mitä tämä sairaus tekee minulle.
Itsestään hän puhuu tähän sävyyn: "minä olen tällainen ihminen, minun tarvitsee vain vilkaista ihmistä, niin luen häntä kuin avointa kirjaa" "sinustakin minä tiedän paljon asioita vaikka et niitä ääneen sanoisikaan. katsos, kehonkieli kertoo kaiken" se on oikeasti niin rasittavaa, ihan kuin hän pitää itseään muita parempina ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle. sitten hän lässyttää FB:kkiin joskus tällaisia kirjoituksia: "näytän isolta, vaan olen pieni sisältä"
kerrankin lähetin hänelle vitsillä sen FB ketjukirjeen, jossa oli tyyliin näin:
Veikka,
kiva ku juoruilet muille mun asioita ja kerrot musta kaikkee tyhmää
muille! Mä luulin et ollaan ystävii , mut suhun ei voi luottaa enää.
Miks ikinä luotinkaan suhun. Tää ystävyys oli sit tässä!! :/Olet yksi
mun parhaista kavereista! Kopio tämä viiden hyvän ystäväsi seinälle
......ja säikytä heidät kunnolla! < 3
.. ja vastaukseksi sain: "minä en jaksa nyt kuunnella vikinää, on parempaaki tekemistä" sitten minä suutuin hänelle ja katkaisin välit. nyt hän ei ole soittanut minulle ollenkaan eikä edes ole varmaan tajunnut miten dominoivasti hän minua kohtaa käyttäytyi.
Kysyisin siis: Kumpi tässä on syyllinen ? Minä vai veljeni ?
juttelin veljeni kanssa puhelimessa ja hän tapansa mukaan "määräili" mutta omasta mielestään "neuvoi" mitä minun pitäisi tehdä, puhelumme ovat aina tyyliltään tällaisia: "sinun pitää tehdä sitä, tätä ja tuota. jos olet tuollainen, niin et saavuta sitä tätä ja tuota. etkö sinä tajua mitä minä yritän sinulle selittää" jos vastaan tyyliin: "en" niin sama homma alkaa alusta "kuuntele kun minä nyt sinulle sanon, sinun pitää sinun täytyy..." jne.. sama jatkuu koko puhelun ajan jonka jälkeen minua ahistaa helvetisti, kun hän ei itse tajua mitä tämä sairaus tekee minulle.
Itsestään hän puhuu tähän sävyyn: "minä olen tällainen ihminen, minun tarvitsee vain vilkaista ihmistä, niin luen häntä kuin avointa kirjaa" "sinustakin minä tiedän paljon asioita vaikka et niitä ääneen sanoisikaan. katsos, kehonkieli kertoo kaiken" se on oikeasti niin rasittavaa, ihan kuin hän pitää itseään muita parempina ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle. sitten hän lässyttää FB:kkiin joskus tällaisia kirjoituksia: "näytän isolta, vaan olen pieni sisältä"
kerrankin lähetin hänelle vitsillä sen FB ketjukirjeen, jossa oli tyyliin näin:
Veikka,
kiva ku juoruilet muille mun asioita ja kerrot musta kaikkee tyhmää
muille! Mä luulin et ollaan ystävii , mut suhun ei voi luottaa enää.
Miks ikinä luotinkaan suhun. Tää ystävyys oli sit tässä!! :/Olet yksi
mun parhaista kavereista! Kopio tämä viiden hyvän ystäväsi seinälle
......ja säikytä heidät kunnolla! < 3
.. ja vastaukseksi sain: "minä en jaksa nyt kuunnella vikinää, on parempaaki tekemistä" sitten minä suutuin hänelle ja katkaisin välit. nyt hän ei ole soittanut minulle ollenkaan eikä edes ole varmaan tajunnut miten dominoivasti hän minua kohtaa käyttäytyi.
Kysyisin siis: Kumpi tässä on syyllinen ? Minä vai veljeni ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
veljesi.
Kumpikaan teistä ei ole syyllinen tai syytön.Ihmissuhteet eivät ole niin mustavalkoisia ja varsinkaan sisarussuhteet, vaikka draamaa ja riitelyä siihen sisältyisikin.
Veljesi haluaa huolehtia sinusta, mutta on ottanut liian isällisen asenteen sinua kohtaan. Siinä asiassa hänen kannattaa muuttua ja opetella ymmärtämään asioita sinun näkökulmastasi, koska persoonaasi saati neurologista sairauttasi et voi muuksi muuttaa. Tosin sinä voit kypsyä, kehittyä ja oppia elämästä, mutta niin kuin me kaikki ihmiset, teemme sitä mieluummin omilla ehdoillamme kuin mitä toinen käskee.
Kirjoituksesi perusteella vaikutatte aika nuorilta, jolloin kokemusta ihmissuhteista puuttuu ja silloin asiat otetaan todella vakavasti kun ei ole mitään, mihin verrata kuinka tällaisissa tilanteissa kannattaisi toimia. Ja siksi niitä riitoja ja mökötyksiä tulee, koska niiden kautta myös oppii toisesta ja tietää jatkossa osata toimia viisaammin.
Anna veljesi nyt aikansa mököttää. Anna hänen miettiä tilannettanne ja ja mieti sinäkin. Haluat veljesi lopettavan ylihuolehtimisensa, joten koeta löytää rakentavia ajatuksia ja selittää se myös hänelle. Teillä tuntuu olevan harvinaisen läheiset välit, jolloin kasvaminen erilleen tekee kipeää ja riitoja on silloin pakko käydä.
Miksi, muuten, olette kavereita FB:ssa? Jos kerran ette sitä kautta ymmärrä toisianne ja muutenkin olette yhteyksissä, niin tuskin FB on silloin mikään tärkeä yhteydenpitokanavanne muutenkaan? Etenkin, jos sinua ärsyttää hänen juttunsa. Anna sinäkin veljellesi oma elämä ja sopikaa, että poistatte toisenne kavereista. Onpahan yksi asia vähemmän "kärsittävänä".
Emme olekaan enään kavereita FB, poistin hänet tuon "vikinä" kommentin jälkeen ja lisäsin mustalle listalle.
Mitä ikään tulee, niin Minä olen 21 vuotta ja hän täyttää piakkoin 40 (joten nuoruuden piikkiin tuota ei voi laittaa)
Kasvaminen erilleenkään ei tunnu oikealta sanalta, koska emme ole koskaan edes asuneet yhdessä kotona.. vaan tutustuin häneen vasta pari vuotta sitten, mutta hän on kuitenkin isäni kautta velipuoli (mutta veli kuitenkin)
VEljeni
Riippuu täysin sinusta, mitä haluat jakaa "veljesi" kanssa. Monta kertaa on helpompi olla ns "kaukainen" sukulaisten kanssa joilla on tämmöinen manipulatiivinen puoli, eli pidät välinne tarpeeksi etäisenä, että hän ei voi käydä jakamaan turhia neuvojaan, ethän selvästikään niitä tarvitse. Suhde veljeesi paranee kunhan pidät hänet etäällä arjestasi ja määrität itse paremmin sen mitä hänen kuuluu tietää. Minulla on samanlainen kaksoisveli, eli oon elänyt koko elämäni manipulatiivisen paskapään kanssa. En arvosta veljeni maailman käsitystä tai tapoja ja ollaan oikeasti kaikessa erilaisia, mutta kuitenkin veri on vettä sakeampaa ja jaamme paljon samoja kavereita. Suhteemme parani kun tajusin tän, eli aina kun alkaa tulla paskaa niskaan niin pysyttelen etäällä ja annan ajan hoitaa. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta näin veli on mukana elämässä, koska onhan hän kuitenkin veli ja välit pysyy sopivina eikä pääse liian lähelle... Ollaan yli kolmekymppisiä, eli kokemuksia löytyy elämästä jonkin verran ja muiden sisarusten kanssa välit kohdillaan. Kaikilla meillä on vaan yksi elämä, eikä kenenkään sitä saa antaa pilata ja muista suku voi olla pahin, mutta yleensä suku on parasta elämässä.