Olen miettinyt viimeaikoina miten kaveruutta ja ystävyyttä oikein hoidetaan. Myöhäisnuoruudesta lähtien minä olen aina ollut se joka aloittaa yhteydenpidon ja ylläpitää sitä, ns. kaverit ei ole ottanut minuun yhteyttä kun harvoin (ja silloinkin yleensä kun ne haluaa jotain konkreettista). Sama jatkuu aikuisiässä: minä tekstailen terveiset, minä käyn kyläilemässä jne jne. Mutta kukaan ei koskaan välitä pitää minuun yhteyttä! Hyvä joulua/jussia/mitä milloinkin sentään toivotetaan mutta vain silloin kun muutenkin sattumalta sopivasti tapaa.
Nyt on ilmeisesti käynyt niin ettei minulla eläessäni ole ollut yhtään todellista ystävää ja enintään muutama niinsanottu hyvä kaveri. Kuuluuko sen olla tällaista?
Nyt on ilmeisesti käynyt niin ettei minulla eläessäni ole ollut yhtään todellista ystävää ja enintään muutama niinsanottu hyvä kaveri. Kuuluuko sen olla tällaista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu tutulta kuulostaa,että itse saa aina aloittaa/tehdä aloitteen.Itse olen jo kyllästynyt siihen ja antanut olla sitten..
Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Onko ne "päivien" toivotukset sitten niin tärkeitä sulle? Mulle on ihan sama, vaikka kukaan ei toivottelisi yhtään mitään.