Hei,
Haluaisin asiallisia mielipiteitä asiasta, joka mietityttää minua. Tiedän, että narsisti-sana on nykyään liian yleisessä käytössä, mutta myös minä epäilen olleeni narsistin tai jopa psykopaatin uhri. Epäilyni perustuu useaan lukemaani kirjaan sekä omiin kokemuksiini.
Olen yhä "tunnekoukussa" vaikka olen eronnut hänestä. Siksi epäilenkin vähän omia mielipiteitäni asian tiimoilta ja haluaisin mielipiteitä niiltä, jotka epäilevät/tietävät olleensa narsistin kanssa suhteessa.
Miten olette suhtautuneet narsistin tulevaan uhriin? Itse tiedän että entiseni on aloittamassa uutta suhdetta ja koen tarvetta varoittaa naista. En halua kenellekään samaa kohtaloa kuin itselleni. Tietenkin olen yhä vihainen ja mietin onko varoituksen tarpeeni myös halua "kostaa".
Minulla on myös taipumus ottaa toisten ongelmat hyvin henkilökohtaisesti. Pelkään, etten pääse syyllisyydestäni eroon, kun kuulen myöhemmin hänen tehneen pahoin myös jollekin toiselle. "Miksen varoittanut, vaikka olisin voinut?" Ottaisin todennäköisesti syyn itselleni siitä.
Oletteko te muut uhrit ajatelleet näin? Ja jopa varoittaneet tulevaa uhria? Jos olette, miten on käynyt / kannattaako?
Haluaisin asiallisia mielipiteitä asiasta, joka mietityttää minua. Tiedän, että narsisti-sana on nykyään liian yleisessä käytössä, mutta myös minä epäilen olleeni narsistin tai jopa psykopaatin uhri. Epäilyni perustuu useaan lukemaani kirjaan sekä omiin kokemuksiini.
Olen yhä "tunnekoukussa" vaikka olen eronnut hänestä. Siksi epäilenkin vähän omia mielipiteitäni asian tiimoilta ja haluaisin mielipiteitä niiltä, jotka epäilevät/tietävät olleensa narsistin kanssa suhteessa.
Miten olette suhtautuneet narsistin tulevaan uhriin? Itse tiedän että entiseni on aloittamassa uutta suhdetta ja koen tarvetta varoittaa naista. En halua kenellekään samaa kohtaloa kuin itselleni. Tietenkin olen yhä vihainen ja mietin onko varoituksen tarpeeni myös halua "kostaa".
Minulla on myös taipumus ottaa toisten ongelmat hyvin henkilökohtaisesti. Pelkään, etten pääse syyllisyydestäni eroon, kun kuulen myöhemmin hänen tehneen pahoin myös jollekin toiselle. "Miksen varoittanut, vaikka olisin voinut?" Ottaisin todennäköisesti syyn itselleni siitä.
Oletteko te muut uhrit ajatelleet näin? Ja jopa varoittaneet tulevaa uhria? Jos olette, miten on käynyt / kannattaako?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Minä olen ollut narsistin kanssa parisuhteessa ja uhrina. Kävin terapiassa tämän suhteen jälkeen, vaikka se ei kauaa kestänytkään. Tulin jo huonovointiseksi ja oksensin, kun huomasin, että hän oli lähettänyt minulle tekstiviestin. Hän piti minua "lonkeroissaan" vielä eronkin jälkeen, tenttasi ja haukkui. Hän lesosi, että oli löytänyt unelmiensa naisen - halusin varoittaa tätä naista, mutta pelon takia en uskaltanut. He menivät naimisiin ja erosivat viikon kuluttua. Mies vainosi häntä tämän jälkeen vuoden. Tunnen myös tytön, jonka kanssa hän seurusteli jo ennen minua - hän ei edes suostu puhumaan hänestä, koska pelkää. Tämä mies myös raiskasi minut - useampaan kertaan.
Lyhyesti; Tiedän mitä käyt läpi, itse pysyn mahdollisimman kaukana kyseisestä henkilöstä. Jatka elämää, se on minun kohdallani kannattanut, nyt ihana mies, joka tukee ja rakastaa - aidosti.
Kiitos vastauksestasi. Olen pahoillani siitä mitä olet kokenut ja onnellinen nykyisestä tilanteestasi!
Miltä sinusta tuntui, kun kuulit mitä hän on tehnyt sinua seuraavalle naiselle, poditko huonoa omaatuntoa siitä, ettet varoittanut? Oletko puhunut tämän naisen kanssa? Entä sinua edeltävän naisen kanssa? Tunsitko suuttumusta siitä, ettei sinua varoitettu?
Minua ei voitu varoittaa, koska olin hänen ensimmäinen pitempiaikainen tyttöystävänsä ja ensimmäinen jonka kanssa hän asui yhdessä, vaikka mies on yli 30-vuotias. Minua edeltävät olivat vain pari kuukautta kestäneitä suhteita enkä tiedä mihin ne loppuivat, miehen mukaan "hänelle aina käy näin", muuta en tiedä. Ovat kuitenkin väleissä hänen kanssaan, joten en usko heidän saaneen minun saamaani kohtelua. Meilläkin ongelmat alkoi vasta vuoden päästä, yhteenmuuton jälkeen.
Olisi pitänyt jo siitä tajuta, että kun mies on yksin vielä tuossa iässä, että jokin hänessä on vikana. Mutta kuten monille uhreille, minullekin tuli tunne että olen todella onnekas: juuri eroamassa, itsetunto nollilla ja tapasin upean ja vielä vapaan miehen. Kuvittelin vuosisadan rakkaustarinan alkaneen.
Nyt tilanne toistuu, tämä uusi nainen on eroamassa ja on ihastunut entiseeni ja mies on mukana. Pahinta on se, että naisella on lapsikin, joka tulee kärsimään.
Toinen mikä minua mietityttää, on juuri se varoittelu: jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se myös on. Jos tapaan miehen, joka vaikuttaa täydelliseltä, pitäisi juosta karkuun. Jos löytää miehessä heti alussa vikoja, pitäisi juosta karkuun. Miten ihmeessä sitä löytää hyvän kumppanin? Miten sinä sait uskosi miehiin takaisin ja pystyit löytämään hyvän ihmissuhteen? Itse olen kelannut vanhoja suhteitani ja kaikki ovat olleet valitettavan samanlaisia. Miten estän kaavan toistumisen?
Tiedän naisen kans joka aloitti seurustelun narsisti juopon kanssa. Tää narsisti vei edellisen naisen vararikkoon, pakotti myymään auton, pakotti lopettamaan työn teon eikä saanut pitää yhteyttä läheisiinsä. Tää mun ystävä naisella ei ole kohta omaisuutta tai mitään ja tuskin aavistaa sitä hel.vettiä mikä on tulossa.Yritin itse saada naista itselleni mut lähti juopon matkaan, koska en ole niin komea ja olen lyhyt. No mut kohtatäl naisel on silmät mustana ja vakityöpaikka historiaa. Tän naisen koirakin on kohta varmaan kuollut kun tää narsisti pääsee vauhtiin. Ei varmana siedä koiria
Kerroitko ystävällesi mitä tiedät siitä miehestä?
Kerroin hiukan mut en kaikkii. Sitä en kertonut mitä se teki edelliselle muijalleen, mut sanoin et se on hullu narsisti et kannattaa pysyy kaukana. Eipä se mua uskonut.
Olen sitä mieltä että olisitpa kertonut kaiken. En itsekään ehkä olisi uskonut jos vain narsistiksi sanoo, mutta jos minulle sanottaisiin että mies on pahoinpidellyt entisen naisensa uskoisin paljon helpommin kuin pelkän narsisti -sanan. Se kun on niin yleisessä käytössä että siltä on mennyt teho.
Yritit kuitenkin :( Surkeaa että ystäväsi joutuu toteamaan asian omakohtaisesti.
Surkea olen myös minä kun en kelpaa kenellekkään. Jos sanoo olevansa kiva ja turvallinen niin naiset juoksee karkuun. Pitää kai alkaa narsistiksi kun niillä tuntuu olevan naisia aina.
Narsistit osaa valitettavasti sen hurmaamisen :( Kyllä sinä kelpaat, älä huoli äläkä missään nimessä ala käyttäytymään narsistin tavoin! Mitä jos et ensi kerralla sanoisi ääneen olevasi kiva ja turvallinen, vaan olisit vain kiva ja turvallinen. Se saattaa nimittäin kuulostaa tylsältä, mutta tuntuu ihanalta! En tiedä tehoaako, mutta testaa :D
heippa mulla on kokemuksia narsisti miehestä on väkivaltainen ja ilkeä mies
olen tuntenut mieheni 5 vuotta ensinmäiset vuodet oli ihanaa mutta loppu onkin ollut helvettiä
kun muutin miehen luokse mulla oli silloin ystäviä , olin hyvässä kunnossa , en pelännyt mitään .
mutta nyt kun olen ollut miehen kanssa niin on esiintynyt sellasia asioita etten saa käydä edes kaupassa heti haukkuu et olen ollut huoraamassa
ei antanut käydä minun edes lenkkeilemässä kun luuli et olen menossa miehiin
ennen se soitteli paljonkin ja laitto viestiä et missä varmasti olen
en saanut edes käyttää ystäviäni kaupassa enkä saanut edes olla kenenkään ystäväni luona yötä kotia oli vaikea päästä kun luuli et olen menossa sen kaverin luo yöksi kummasti vain mies saa olla yötä kavereiden luona yökylässä sekä käydä baarissä mutta minä en saa
nyt kun olen lihonnut niin se haukkuu vain kokoajan et pitäis liikkua ja ennen se ei edes päästäny lenkile edes
mulla ei ole enään ystäviä ja olen huonossa kunnossa olen taas aloittanut lenkkeilyn jotta pääsisin kuntoon jossain vaiheessa miehestä ei ole helppo erota se osaa kyllä pyörittää takaisin aina vaikka kuinka olisi riitaa ja se on se joka sitä riitaa haastaa pienestäkin asiasta , miehelle ei kestä sanoa mitään koska kaikki on sen milestä kitinää kun on tosissaan riitaa se käy päälle ja hakkaa
sit se sanoo syyksi et tuommosta vammasta kusipäätä täytyykin hakata aina teen sen mielestä väärin koskaan ei ole kehuni aina saa vain haukkuja ja se on kova juomaan
mies on kuin 3 vuotias kakara , narisee jatkuvasti jostain , jos ei soita sille niin luulee et olen huoraamassa, hän on mielestään kaikkein paras koska hän ei tee koskaan mitään väärää, ostan ruuatkin sille kun sen mielikuvitus on sitä et jääkaappi täytty aina itsestään , aina sen mies kaveri voittaa minun seuran
exä on aina parempi se ei kuulema kitise joka päivä, aina olen väärässä sen mielestä puhun aina paskaa , ei osaa arvostaa , olen auttanut sitä rahallisesti tosi paljon ja muutenkin mut silti silla on aina asiat huonosti jne
tässä on kokemusta mutta helppo ei ole erota vaikka haluaisinkin mies osaa masentaa aika lailla
Onkohan narsisti kuitenkaan? Taitaa vaan olla pahasti mustasukkainen eli sillä lailla pipi päästään.
Kuulostaa niin tutulta tämä tilanne..
En ole katunut, etten ole kertonut - olen suojellut itseäni. Minua varoitettiin suhteen aikana ystäväni toimesta, mutta olin niin haltioitunut ja mies osasi kääntää kaiken hyväkseen.
Löysin tulevan aviomieheni itse asiassa täältä chatista! Pikku hiljaa juteltiin, ekat treffit olin hänen luonaan koko vkl ja ensimmäisenä iltana hänestä huomasin, että hän on hyvä mies
Hyvä pointti tuo itsensä suojelu. Itselläni kun ei ole mitään itsesuojeluvaistoa. En pelkää häntä ja viimeisen riidan aikana toivoin että hän iskisi kuoliaaksi, olin niin henkisesti rikki. Kauan sen jälkeenkin halusin kuolla, olin menettänyt kaiken. Siksi en ehkä osaa suojella vieläkään itseäni. Tai en vain välitä itsestäni.
Todella mukava kuulla että olet ensinnäkin uskaltanut uuteen suhteeseen ja vielä että se on hyvä suhde. Olitko kauan yksin ennen uutta suhdetta? Minulla on sellainen olo, etten pysty suhteeseen vielä pitkään aikaan (erosta puoli vuotta), läheisten kosketuskin ahdistaa, joten etenen varmaan hitaasti. Tuo mahdollisuuden anto muille (kellekään) onkin sitten eri asia :D
Me aloimme seurustelemaan 6kk erostani, hyvän tukiverkoston ja terapian takia pystyin näinkin nopeasti. Ja pitää myös ottaa huomioon, että olin narsisti miehen kanssa noin 3kk, mutta siltikin onnistui saamaan minut itsemurhan partaalle! Kun pääsin hänestä yli, tuli viha, jonka avulla pääsin lopullisesti eroon hänen "lonkeroistaan". Nyt minua ei pysäytä mikään! Erostamme on nyt noin kolme vuotta ja nyt vasta tunnen etten pelkää häntä. Voimia sinulle, jaksa taistella, kyllä sinä voitat!
Kiitos
Jokainen taaplaa omaa polkuaan ja muiden asiat eivät lähtökohtaisesti muille kuulu. Jos exäsi on narsisti niin hänen tuleva kumppaninsa on narsistimagneetti: muuten he eivät olisi yhdessä.
Jos taas kyseessä ei olisi ex-miehesi, kyseessä olisi joku toinen narsistimies. Jos varoitat häntä, niin eihän hän sinua usko eikä se sinun asiasi olisi muutenkaan, jolloin varoituksesi on helppo työntää pois katkeran ex-naisen nimissä.
Narsistista pääsee eroon, kun ei mieti yhtään hänen elämänsä asioita. Tämä koskee tätäkin asiaa.
Mä en oikein pidä tuosta ajattelutavasta, että kukaan ei saisi "puuttua" toisten asioihin. Itse en tappaisi viestintuojaa, enkä uskoisikaan varauksettomasti, mutta saattaisin helpommin pitää silmät auki. Oli asia mikä hyvänsä.
Jouduin taannoin narsistimiehen tms. persoonallisuushäiriöisen miehen pauloihin. Olisi todella ollut hyvä, jos joku olisi varoittanut minua. On hyvä kun asioihin puututaan silloin, kun kyse on niin vakavasta asiasta kuin parisuhteesta luonnehäiriöisen kanssa. Siinä menee elämä totaalisesti sekaisin.
Voi että..Itselläni on ihan sama tilanne!Olen ollut miehen kanssa joka on ihan sairas.Kaikki narsistin ja psykopaatin piirteet..Toivosin että tajuais jo että se tarvii apua.Haluaisin niin varottaa kaikkia naisia hänestä,se kohtelu oli ihan hirveetä!
Jännää. Suomalaisista arviolta 0,4% on narsisteja mutta täällä ilmeisesti jokaiselle on osunut narsisti elämänkumppaniksi.
Vai olisivatko olleet ihan muuten vaan v-umaisia, väkivaltaisia, mustasukkaisia tai muuten inhottavia ihmisiä?
Oli miten oli niin kannattaisi varmaan mieluummin tutkailla itseä kuin sitä narsistia: Miksi annan kohdella itseäni huonosti? Miksi minua kiinnostaa seurata hänen elämäänsä vielä senkin jälkeen kun olen vapaa ja voisin keskittyä huolehtimaan itsestäni? Miksi valitan netissä siitä kuinka minua kohdellaan sen sijaan että tekisin siitä lopun lähtemällä suhteesta?
Sillä ei ole merkitystä onko narsisti vai ei. Ja itseäni kyllä hoidan terapian avulla, ongelmahan on, että mieskin tarvitsee sitä oli narsisti tai ei.
Olen samaa mieltä kuin "mä kans". Miten asiat järjestyisi jos niistä ei puhuta? Minusta on suorastaan järjetöntä antaa narsistin vain jatkaa elämäänsä tuhoamalla muiden elämiä. Olen aina elänyt sen mukaan että "kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan" ja haluaisin ehdottomasti tietää jos tapailemani mies on vähintään sairaalloisen mustasukkainen ja väkivaltainen, ellei jopa narsisti tai psykopaatti.
Sillähän minäkin tähän ongelmaan ajauduin, ettei puhuttu. En kysynyt edellisistä suhteista mitään, mutta olisi pitänyt. Jos vielä joskus pystyn parisuhteeseen, se on varma, että otan yhteyttä tämän miehen entiseen ja kysyn missä heillä mätti.
Minusta naisten pitää pitää yhtä ja minua suorastaan kauhistuttaa tuollainen välinpitämättömyys, ettei ketään häiritse se, että viattoman ihmisen elämää ollaan pilaamassa! Ymmärrän tuon pelon, mutta muuta syytä en.
Itselläni on sellainen olo, että "mielipuoli" päässyt vapaaksi ja olen ainoa, joka sen tietää. Ei se minusta ole oikein ettei puhu siitä, päinvastoin. Olen myös miettinyt kirjoittavani tämän miehen vanhemmille, josko he saisivat puhuttua järkeä hänelle ja ohjaisivat terapiaan. Jos ei, olen ainakin yrittänyt. Myös rikosilmoitusta harkitsen, onko kellään kokemuksia siitä?
Ja jos varoitettava pitää minua katkerana exänä, se on pieni hinta siitä että saatan pelastaa tämän ihmisen mielenterveyden tai jopa hengen ja totuushan selviää ennen pitkää.
Juurikin noin. Mä luulen myös, että suurin osa narsisteiksi mainituista on vaan tavallista pahempia kpäitä. Lääkärinkin on vaikeaa narsistia diagnisoida, saati sitten tavallisten ihmisten.
Miksi yleensä naiset antavat kohdella itseään huonosti? Onko joku itseisarvo, että mies pitää olla, olkoonkin minkälainen paska tahansa? Tietenkään se eron ottaminen ei ole helppoa. Kaikista surullisinta on se, että annetaan miehen kohdella väkivaltaisesti itseään ja löydetään vielä syy itsestä miehen käytökseen. Ei ne ongelmat oikeasti ratkea netissä roikkumalla. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Aivan sama, mitä se toinen osapuoli eron jälkeen tekee. Pääasia, että itse selviää elämään kiinni. Hieman narsistista ajattelua, eikö vaan?
Olin naimisissa narsistin kanssa 4 vuotta ja se riitti. Kaikki oli minä minä minä minä minun ja minun. Minä haluan minä teen en olisi saannut tavata kamuja (naispuolisia ja itse olen nainen)
Siitä tuli riitaa tyttärestäni tuli riitaa ( vaikka lapsi ei ole hänen) rahan käytöstä tuli riitaa ( jätkä osti rytkyjä yli 300€ yhdessä päivässä vaikka rahat oli tarkotettu laskuihin) hänen matkoistaan tuli riitaa ( hän seilasi algeria-suomi väliä 2-3 kertaa vuodessa) joten voin sanoa että ei jäännyt kuin pahoja muistoja.
Valehteli minkä kerkesi oli tunne puolella hyvin kylmä kiskoinen ( ei aluksi mutta sen jälkeen kun tänne pääsi niin sitten se TODELLINEN henkilö alkoi näkyä)
Käytti uskontoa aseena oli hemmetin laiska oli suuruudenhullut jutut ittestään mm: Minä saan naisen kuin naisen jos minä haluan jne se kirpaisi syvältä ja kaikkea muuta tälläistä 4 vuoden aikana.
Mitä muihin naisiin tulee en ole ketään varoitellut koska ukko asuu noin 800 km päässä joten ihan kiva hajurako.
Kuulostaapa niiiiiin tutulta. Meilläkin tuli riitaa jos huomioni kääntyi mihin tahansa muuhun, pois hänestä. Hän suuttui kun huomioin naisihmisen, luin sanomalehteä tai katsoin tv:tä.
Ja tässä se onkin suurin pelkoni; tulevalla uhrilla (he vasta tapailevat) on lapsi. Mitenhän käy kun tämän naisen suurin huomio on varmasti aina lapsessa? Joka on vielä toisen miehen lapsi! Jos sanomalehtikin tekee hänet mustasukkaiseksi, kuinka tässä käy ja viha kohdistuu varmasti naisen lisäksi myös tähän lapseen.
Toisaalta taas tuntuu ennenaikaiselta varoittaa tässä vaiheessa kun voihan olla etteivät he edes aloita suhdetta. Kuitenkin haluaisin varoittaa ennenkuin mies on kietonut naisen täysin pauloihinsa, jolloin on vaikea uskoa enää mitään pahaa toisesta.
hei ! olen reilu vuoden ollu minua 9 v nuoremman miehen kans...joka päivä on jotain kinaa hän on oikees ja mie vääräs..sit joka päivä mun pitää ilmoittaa missä oon ja minne meen ja jos juttelen jonkun kans nii seki pitää kertoo tai uhkaa jättävänsä tai pettävänsä... yleensä riidat ollu että asiat pitää mennä just niin kuin hän haluu ..käskee mun muuttua..huoraksi haukkuu ja lehmäksi ..ite se saapi kulkee mis haluu mut mie en saa....mulla on lapsia mut ei hänen ..ja siitä saan aina kuula että mulla on velvotteita etten pääse..vaikka eihän se este oo ..ja sit ku jääpi omaa aikaa ku lapset on pois nii silloinkaan en saa mihinkään mennä..ostin hiljattain auton ja kuinkas ollakaan eräs sit rikko tuulilasin ,. välil tuntuu että hyväksi käyttää ..hällä ku ei oo rahaa nii multa sit jollain tapaa ottaa sen ..ruokana tai kaljana...häntä mun on pakko kuskata..ja jatkuvasti olla hänen kans . baariin en saa mennä yksin ilman häntä mut hän menee..en tiedä onko tämä vaan sairaaloisen mustasukkainen ja omistushaluinen vai narsistia... jos siivoan esim kotia ,,nii se ei ole nii puhdas kuin hän haluuaa..saan siitä moitteita..itku kurkus välil siivoon ja toivon et ois onnellinen mutta ei ..ja sama homma on laihutuksen kans ..ite oon saanu painon tippuu mut hän ite on lihonnu ja seki on mun syy..huoh ..
Jätä se! Se mies on tuhonnut sulta itsetunnon täysin eikä se lopeta sitä, otteet vain kovenee. Olet paremman arvoinen. SINÄ, joka olet siellä syvällä piilossa loukkauksilta. Jätä se!
Hän saattaa itse pettää sinua. Pettäjät usein olettavat toisen pettävän samalla tavalla kuin itse huitelee pettämisreissuillaan. Siksi rajoittaa sinua.
Voithan sä varottaa, mutta tiedäthän sä itsekin kuinka kultaa ja kimalletta, vakuuttava valehtelija se narsku on... Ei nykyinen sua usko, vaikka varottaisitkin. Lähinnä soimaa itseään jonkun ajan päästä, kun ei sua uskonut.
Oletko itse varoittanut? Jos olet, kerro tarkemmin.
Olen miettinyt että jos minua varoittaisi joku, kuuntelisin ja seuraisin näkyykö miehessä niitä piirteitä mitä on väitetty. Jos näkyy olisi minun helpompi tehdä eropäätös kuin miten itselleni kävi: alituinen paha olo, mutten tiennyt mistä se johtui. Näin jälkikäteen siinä ei ole mitään epäselvää mistä paha oloni johtui, mutta silloin...läheltä on vaikea nähdä asioita selkeästi.
Narsku varoittaa kyllä itse itsestään, mutta rakastunut kun on, ei silloin mitkään hälytyskellot soita. Vitsillä heitetyt jutut kääntyykin yllättäin tosiksi. Narskulle on nautinto nähdä, kuinka toinen uskoo mitä villeimmistäkin jutuista, että nyt se heittää läppää. Ikävä tulee kun huomaa, että sillä olikin oikeesti vihamiehiä, muita naisia ja se oikeesti olikin vakoillut sua, laittanut sun kuvan nettiin yms. Toiset jutut taas ei pidäkään paikkaansa, kuten varallisuus, tanssi- ja seksitaidot, auton omistussuhteet yms. Ja pahinta kaikista, sulla ei ole ollutkaan mitään arvoa muuta kuin välineenä. Minutkin jätettiin sanomatta sanaakaan. Puff vaan ja katosi, nyt pidän sitä ihan hyvänä juttuna.
Kyllä minäkin säälin sitä nuorta tyttöä, jonka ex huijasi muutaman kuukauden tuttavuuden jälkeen naimisiin, asumaan ja raskaaksi. Luin lehdestä myöhemmin. Eihän sille raukalle kukaan ole voinutkaan kertoa, että miehellä on jäljissään useita henkisestä rikkirevittyjä, joskus fyysisestikin satutettuja avo-, avio- ja jalkavaimoja. Siksi ei, että netin kautta hommasi sen eri paikkakunnalta. Itse käyn edelleen terapiassa ja totisesti olen sitä mieltä, että kaikki johtuu omasta uhrikäyttäytymisestäni. Yritän pikkuhiljaa arvostaa itseäni enemmän. Simasuu on tavallaan oikeassa, mutta olet tuskin kokenut itse vastaavaa. Sen jälkeen voisi olla vähän toisenlainen asenne, armahtavampi. Sitä vartenhan tämä keskustelupalsta on, että täällä voi puhua siitä, mistä ei ääneen pysty. HÄPEÄ johtuu juuri siitä, ettei hyväksytä ihmisen haavoittuvuutta ja sitä että kaikki tekee vääriä valintoja.
Tsemppiä sinulle Good Girl (mieti mitä nimimerkkisi sisältää), ei ole varmaan sinun asiasi varoittaa uutta uhria, keskity siihen, miksi sinusta tuntuu, että juuri sinun pitäisi auttaa muita, varoittaa muita, uhrautua. Käyn itsekin tätä juttua läpi koko ajan.
Tiedän itsekin oman uhrikäyttäytymiseni ja liiallisen syyllisyydentuntoni, sen vuoksi en osaa itse arvioida onko oikein varoittaa vai ei. Nimimerkkinikin laitoin koska tiedostan olleeni tuollainen koko ikäni. Olemme varmaan samoja kirjoja lukeneet ja asioita käyneet terapiassa, sillä niin tutulta sanasi kuulostavat :D
Ja nimenomaan, asiallista keskustelua täällä juuri kaivataan, etenkin niiltä jotka tietävät mistä puhuvat (eli ovat kokeneet itse samaa). Ulkopuolisten on niin helppo tulla "saarnaamaan".
Kiitos, tsemppiä myös sinulle. Yritän olla kertomatta, mutten voi sitä luvata. Ajattelen nyt että jos en minä varoita/puhu, kuka sen tekee? Ja asiat jatkuu samaan malliin, pahentuen koko ajan. Puhumattomuus on ollut minun elämäni suurimman umpisolmun aiheuttaja ja yritän opetella puhumaan asioista. Välillä voi tulla ylilyöntejäkin. Tietäisinkin olisiko varoittaminen sitä :D
hei ,,! taas aattelin kirjoittaa ku eräs lähti baariin ..sanoin vaan sille että viikonlopul mieki sit meen nii tää sanoo että et mee ja jos meet nii mennän yhdes..ja jos meen yksin nii hän jättää ..en tiiä mitä mä oikeesti nään koko ihmises niin paljon pahaa se on mulle tehny henkisesti ,..pitäis olla kovempi luonne ja antaa ihmisen mennä ja pettää ja tehä mitä haluaa mut miten eroon pääsee.. lapset on mulle kaikki kaikes enkä haluu niitten elämää pilata jollakiin mulkulla..anteeksi paha sanani ,,oon saanu silityslaudastakin päähän ku en kuunellu sitä ..lattial pyörittäny ja huoraksi mainitellu ,..koskaan en oo pettäny kyseistä ihmistä ..eikä minusta pettäjää saa tekemälläkään ..kunpa joku vois auttaa mua jollain tapaa ja näkemään asiat toisin ..mä en nykyään osaa enään mitään kunnolla ees ruuan laittoo varmaan johtuu siitä että sitäki ruokaa on haukuttu etten osaa mitään ..kehtaa korostaa omiaan tekimiään asioitaan missä hän on hyvä ja hän osaa paremmin jne..välil oon sille sanonu että sen kantsis hankkii jo esiliina ku naisten hommat osaa nii helkutin hyvin..tunnen itteni sen rinnalla toimettomaksi ja tosi huonoksi äidiksi .,.puuttuu mun lasten kasvatukseenkin vaikka koko asia ei sille kuulu ja kyseisellä miehel ei ole yhtään omaa lasta..
Jos kerran lapsesi ovat kaikki kaikessa niin mikä voima saa sinut pitämään heidät tuollaisen väkivaltaisen kontrollifriikin läheisyydessä? Siinäpä soma malli lapsille! Naiselle, äidille saa tehdä mitä tahansa ja kaikki otetaan voivotellen vastaan - oikein laupiaasti.
Niin paljonko pelätään elämistä ilman miestä, että sontiainenkin kelpaa kunhan vain on joku olemassa - pilaamassa omaa ja lasten elämää - ainaisessa jännityksessä ja pelossa. Vähän välität itsestäsi kun asettaudut vapaaehtoisesti kynnysmatoksi.
Kyllä yhdestä miehestä eroon pääsee! Vitsi usein on siinä, että yhden epäkelvon tilalle huolitaan melkein aina tasan samanlainen.
Sä olet jo kovaa vauhtia pilaamassa lastesi elämää. Oppivat kotoa mallin, että naista saa kohdella miten sattuu. Mä en väkivaltaisen miehen kanssa uskaltaisi silmiäni ummistaa. Ajattele lapsiasi ja lähde vielä kun olet hengissä.
No ehkä se ikä ei ole se ratkaiseva tekijä vaan se millainen se ihminen on.
Ihan sama vaikka se olisi ollut täsmälleen saman ikäinen, jos se on kusipää.
Jos joku olisi varoittanut minua alussa, ennenkuin olin täysin miehen lumoissa, olisin säästänyt elämästäni kolme vuotta kärsimystä! Eikä se edes siihen lopu, tiedä kuinka kauan vielä menee eron jälkeenkin toipumiseen...
Huomaahan sitä toki jossain vaiheessa olevansa "uhri", mutta myöhään ja silloin on jo liian syvällä. Haluan estää toista ihmistä pilaamasta elämäänsä jos voin. Mutta epäröin onko se oikein vai väärin?
Minua varoitettiin, mutta uskoin mieluummin häntä. Jälkeenpäin on turhaa jossitella. Varoittaminen on kaksipiippuinen juttu. Empaattista olisi varoittaa, mutta onko sitten toivottua. Tuskin tämä uusi rakas edes haluaa tietää näitä asioita, saati uskoo tästä ihanasta valloituksestaan mitään tällaista. Kunnes sitten joutuu todellisuuden kohtaamaan. Voithan toki seurata tilannetta ja jos näyttää otolliselta, kysyä haluaako hän jutella. Jos ei halua, se on sitten niin.
Sinuna keskittyisin kyllä ihan vaan oman elämän korjaamiseen, koska tällä tavalla olet edelleen siihen narsistiin koukussa eli ajattelet kaiken aikaa hänen elämäänsä etkä omaasi.
Voisitteko te uhrit ajatella suhdettanne vähän yksinkertaisemmin. Olkoon mies sitten narsisti tai ei, niin tosiasia on ettei hän vaan yksinkertaisesti rakasta - ei edes pidä teistä. Siinä on syy hänen julmaan käytökseensä - ei välttämättä narsismissa. Päätöshän on teidän, lähtekää pois suhteesta, mies etsiköön uuden jota rakastaa ja silloin on myös hyvä tälle naiselle. Yksinkertaista.
Kiitos, mutta sinä et ole "insider" ollenkaan näissä tarinoissa, sen huomaa kepeän tarmokkaasta tyylistäsi. Narsistihan se vasta rakastaakin, meno on kuin vuoristoradalla tai filmissä. Narsisti ei koskaan ole hyvä kenellekään, pidemmän päälle ja pohjimmiltaan, jotkut vain viipyvät uhrin osassa lyhemmän, jotkut pidemmän aikaa.
Luin tätä viestiketjua ja minua vaivasi koko ajan ajatus siitä, miksi aloittajalla on niin voimakas tarve puuttua vielä exänsä tekemisiin, jos tämä on kohdellut häntä tosi julmasti ja pahasti? En ymmärrä, jos ihminen on hajalla ja haluaa vain oman elämänsä kuntoon, niin miten sillä riittää energiaa ja halua vielä ajatella narsistia ja sen edesottamuksia ja elämää. Olen sitä mieltä, että jos aloittaja oli vain kolme vuotta tuossa narsistin verkossa ja jo siihen mennessä eronnut, niin kyllä tosi paha narsisti pitää olla ja sen tulevakin naisehdokas varmasti itse huomaa etten usko, että täytyy erikseen lähteä varoittelemaan.
Vähän jäi tunne siitä, että ei vaan aloittaja olisi mustasukkainen tai jäänyt kuitenkin narsistin tunnekoukkuun ja haluaa seurata exänsä elämää edelleen. Toisekseen, jos on huolissaan siitä naisesta, niin rehellisesti kysäistä onko narsismi tuttua hänelle ja tietääkö mitä ja millaista se on, että tietää varautua ja pitää silmänsä auki.
Samaa mietin itsekin.. Mikä ihme minua vaivaa?! Miksen pääse yli ihmisestä joka tuhosi elämäni, positiivisuuteni, uskoni ihmisten hyvyyteen, joka löi, arvosteli, loukkasi, kielsi olemasta oma itseni? Pääsin "pakoon", elämä on alkanut hymyillä, mutten osaa olla iloinen. Itken päivittäin, minun on vaikea hillitä itkukohtauksiani julkisillakin paikoilla. Miten pääsen tästä yli?
Aika parantaa. Älä kiltti enää samaistu "uuteen uhriin", älä kuvittele mitä hän kokee parhaillaan.
Vaikiaa on, vuosia. Hymyn huulillesi palauttaa aikanaan hyvä, kiltti, hellä mies. Sitten kun olet valmis.
Jos sinulla on mahdollisuus käydä vertaistukiryhmässä, siellä voisit saada tunteitasi avattua ja jaettua. "Kaikki on ihan normaalia" traumatisoidulle, posttraumaattista takaumien tuomaa surua jne.
Yritän parhaani, kiitos..
. Pakene äläkä katso taakse.
Minäkin olen pohtinut niitä uusia naisia narsisti-x-mieheni osalta. En ole kyllä missään yhteydessä ollut, ja epäiln, tteeivät he olisi suhteen alussa juttujani uskonetkaan. mutta jälkeenpäin kun tämä yksikin on hänestä nyt eronnut, niin olisi hkä mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia, jos sopiva hetki olisi. Tuskin siihen ryhdyn silti.
Narsistista toipuminen kestää vuosia. Ihanaa huomata, että oln itse päässyt niin pitkälle, että olen rakastunut uuteeen ihanaan, 100% normaaliin ja tasapainoiseen mieheen! Todella mahtava tunnee, kun huomaa kykenevänsä suhteeseen ilman sitä tunneekoukkua, joka vain satuttaa.
Kyllä ap:llekin vielä siis päivä paistaa. Paras katkaista yhteydenpito kokonaan, hankkia luonnhäiriöstä faktatietoa, analysoida suhde järkipohjalta, miettiä omat motiivit siinä jos mahdollista ja etäännyttää itsensä sitten pikkuhiljaa siitä kaikesta sillä tavoin.
Kiitos rohkaisevista sanoista. Kauan sinulla meni että rakastuit uuteen mieheen? ja kuinka kauan että pääsit koukusta? Muutkin antakaa vastauksia. Minusta tuntuu etten kykene enää suhteeseen, vihaan ja inhoan kaikkia miehiä. Minulla on puoli vuotta erosta, onko normaalia että olen vieläkin näin pahasti koukussa ja että itken päivittäin ja paljon?