Olen 23-vuotias ja seurustellut 25-vuotiaan poikaystäväni kanssa nelisen vuotta. Yhteen muutettiin kun seurustelua oli takana vajaa vuosi ja yhteenmuutto tapahtui hänen aloitteestaan, muutin siis hänen luokseen ja asumme samassa kämpässä edelleen. Emme maksa tämänhetkisessä asumuksessamme muusta kuin sähköstä (en viitsi avautua oudosta asumisjärjestelystä sen enempää). Ollaan kummatkin opiskelijoita, minulla yksi lukuvuosi jäljellä ja hänellä kaksi.
Tässä kesän aikana olen alkanut kaipaamaan enemmän omaa rauhaa ja tilaa meille kahdelle eli haluisin muuttaa poikaystäväni kanssa ihan oikeaan vuokrakämppään. Ongelmana on että poikaystäväni ei ole muutosta lainkaan innostunut. Hän pitää siitä että hänellä on rahaa käytettävissä (samaan aikaan hän kuitenkin käyttää rahojaan myös aika surutta kalliiseen harrastukseensa) ja näkee muuttamisen aiheelliseksi vasta ehkä sitten kun hänellä on vakityö ja -tulot. Eli hänen opiskeluidensa vuoksi se tarkoittais ainakin vielä kahta vuotta tässä luukussa..
Olen hieman kahden vaiheilla:
a) Jäädä tänne ja odottaa josko mies vaikka yhtäkkiä lämpeäisikin muutolle?
b) Muuttaa yksin vuokrakämppään?
"Asumusero" voisi tehdä suhteellemme pelkkää hyvää tai sitten se lopulta johtaisi eroon. En haluaisi erota ja siksi erilleen muuttaminen tuntuukin aika huonolta ajatukselta, mutta samaan aikaan haluaisin kovasti pois näiden seinien sisältä.
Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Tässä kesän aikana olen alkanut kaipaamaan enemmän omaa rauhaa ja tilaa meille kahdelle eli haluisin muuttaa poikaystäväni kanssa ihan oikeaan vuokrakämppään. Ongelmana on että poikaystäväni ei ole muutosta lainkaan innostunut. Hän pitää siitä että hänellä on rahaa käytettävissä (samaan aikaan hän kuitenkin käyttää rahojaan myös aika surutta kalliiseen harrastukseensa) ja näkee muuttamisen aiheelliseksi vasta ehkä sitten kun hänellä on vakityö ja -tulot. Eli hänen opiskeluidensa vuoksi se tarkoittais ainakin vielä kahta vuotta tässä luukussa..
Olen hieman kahden vaiheilla:
a) Jäädä tänne ja odottaa josko mies vaikka yhtäkkiä lämpeäisikin muutolle?
b) Muuttaa yksin vuokrakämppään?
"Asumusero" voisi tehdä suhteellemme pelkkää hyvää tai sitten se lopulta johtaisi eroon. En haluaisi erota ja siksi erilleen muuttaminen tuntuukin aika huonolta ajatukselta, mutta samaan aikaan haluaisin kovasti pois näiden seinien sisältä.
Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Totta kai sinä voit etsiä itsellesi kämpän ja muuttaa sinne. Sellaisen valinnan selittäminenkin on helppoa, olethan kyllästynyt muiden nurkissa asumiseen ja kaipaat itsenäisempää elämää.
Toinen asia on sitten se, miten poikakaverisi sen tulkitsee, loukkaantuuko jne. Siihen hän on kieltämättä myös oikeutettu tarjottuaan sulle kodin josta nyt haluat eteenpäin. Mutta eihän se maata kaada jos hän siitä hetkeksi hiiltyy. Tunteiden rauhoituttua juttelette aikuisten laitta reilusti ja rehellisesti ja jatkatte siitä sitten eteenpäin.
Luulenpa, että kun laitat oman kämpän naisellisen viihtyisäksi, haluaa poikakaverisikin muuttaa sinne asumaan ;D
Ei olisi eka kerta kun niin tapahtuu.
Tämä nykyinenkin asunto oli erittäin hyvin sisustettu jo miehen toimesta, eli tuskinpa naisellisen viihtyisällä kämpällä suurta vaikutusta olisi. :D
Miehes ei ole valmis sitoutumaan kunnon suhteeseen joten teille tulee ero joka tapauksessa ennen tai myöhemmin.
Itse miettisin onko todella tarpeen muuttaa. Muutto on kuitenkin melkoinen fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen rasite joka kerta. Itse olen muuttanut aivan liian monta kertaa nuorempana, ja nyt on mitta täynnä. Vihaan muuttamista.
Tosin ymmärrän, että jos samassa taloudessa on teidän lisäksenne muita ihmisiä niin tilanne on aivan toinen. Itse en suostuisi elämään niin.
Onko tämä poikaystävän asunto yksiö? Itse ainakin tulisin yksiössä hulluksi. Kyllä välillä pitää saada olla suljetun oven takana muuallakin kun vessassa.
Yksiö on tarkoitettu yhdelle ihmiselle ja piste. Todennäköisesti asutte nyt siis jonkun poikaystäväsi sukulaisen omistamassa asunnossa jos kerta pelkkä sähkön maksu riittää. Sehän tarkoittaa että asunnon omistaja tekee tappiota kun te olette asunnossa. tai sitten kyseessä on jokin omakotitalon yläkerta viritys.
Tottakai sun poikaystävä haluaa pitää halvan asumismuotonsa, mutta koita perustella että olisi mukavampaa jos olisi enmmän tilaa, ja aloita jokin ärsyttävä harrastus esim ompelukoneella ompelu. Varmasti siinä menee hermot kun jyrytät lakanaa joka ilta tuntitolkulla edestakas. Suljettu ovi syö kuitenkin aikahyvin ompelukoneen äänet. Tai keksi jotain muuta ärsyttävää harrastusta.
Tässä on kaksion mitat mutta käytännössä yksiön pohjaratkaisu, kyseessä siis mainitsemasi "omakotitalon yläkerta viritys". Ja vessa/kylppäri ei tosiaan ole niin viihtyisä paikka että sinne viitsisi jäädä pitemmäksi aikaa hengaamaan kun toisen naama ei miellytä..
Neliöitä on sinänsä ihan tarpeeksi, mutta pohjaratkaisu tekee asumisen aika epämiellyttäväksi. Haluan erillisiä, järkevästi sijoitettuja tiloja. Kaikkein eniten kaipaan sitä että olisi kunnon ovellinen makuuhuone, se vasta olis luksusta! Haaveilen saunallisesta kaksiosta, mielellään jopa kolmiosta.
Kiitos ompelukonevinkistä, sain päivän naurut. Ehkä vois alottaa jonkun musiikillisen harrastuksenkin, vaikka viulun soiton.
EI tuohon ongelmaasi ole mitään yhtä oikeaa vastausta. Sinun tuntemuksesi nykyisen asumismuodon puutteita ovat ihan oikeutettuja mutta ihan yhtä oikein on se että poikaystäväsi viihtyy nykyisessäkin asunnossa ihan hyvin. Ei ylipäätään ole olemassa mitään oikeaa asumismuotoa. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Toinen pitää ahtautta kodikkaana, toinen tulee siellä hulluksi.
Kyse onkin siitä, minkälaiseen kompromissiin pystytte pääsemään. Jos sinä saat tahtosi lävitse, oletteko molemmat tyytyväisiä vai joutuuko miehesi luopumaan liiaan paljosta (halvasta asumisesta). Tai jos jäätte nykyiseen, onko sinun epäviihtyvyytesi niin suurta että että et todellakaan voi odottaa paria vuotta? Tai jos muutat yksin unelmiesi kolmioon, oletko siellä sitten onnellinen ilman poikaytävääsi? Vai olisiko olemassa joku "keskitie", esim. hyvin halpa kaksio joka antaisi molemmille jotain?
Nämä teidän täytyy vain keskenänne ratkaista, yhtä oikeaa ratkaisua ei ole.
Minusta miehesi ajattelee järkevästi. Hänkö joutuisi sitten sen uuden asuntonne maksumieheksi?
Hän käyttää rahojaan siis kalliiseen harrastukseen. Hän käyttää, koska nyt hänellä on siihen varaa. Jos hän muuttaisi kalliimpaan asuntoon, harrastus täytyisi jättää. Kovin itsekästä sinulta.
On fiksua muuttaa kalliimpaan vasta kun siihen on oikeasti varaa, eli silloin kun on vakituinen työpaikka.
Ymmärrän sinua toki ettet haluaisi muiden nurkissa loisia., Älä siis tee niin. Varmasti miehesi ymmästää kun selität muuttosi syyn. Tulee sitten perässä jos on tullakseen.
Kuinka olette pystyneet tuijottamaan toisianne noinkin pitkään tuossa ahtaassa kopissa?!
Tietenkin sinä haet oman kopin. Sen ei tarvitse olla iso eikä luksusta! Taloudellisin mahdollinen opintopaikkaasi lähellä ( polkupyorämatkan eli 10km.n säteellä).
Oma tupa oma lupa!
Ystävyytenne ei siitä muutosta kärsi tiiman tippaa. Jos mitään, nii päinvastoin! Kuinka kukaan voi edes ajatella että omat asunnot omaavilla ei voisi laheinen ystävyyssuhde toimia? Täyttä puppua.
Nyt ystävälläsi on rauhassa aikaa keskittäytyä omaan harrastukseensa, ja sinä omiisi. Tämä on juuri se aika ; aikataulu joustavampi. Rutiinitoyn alettua, tyo todennäoisesti tulee viemään lähes kaiken ajan ja silloin harrastukset pakostakin jäävät vähemmälle.