Kertokaa joku minulle minkä helvetin takia suomi on niin paskasti infrastrukturoitu maa? Miksi suomessa on normi että muutetaan satojen kilometrien päähän kotipaikkakunnaltaan opiskelun perässä? Ei missään muussa maasssa ole niin. Esim. Belgiassa asuu Etelä-Suomen läänin kokoisella alueella 10 miljoonaa ihmistä, eli ei varmasti tarvitse matkustaa kuin muutama kymmenen kilometriä maksimissaan niin tulee vastaan iso kaupunki missä on sitä mitä haluat opiskella. Ja joukkoliikenne on siellä tehokasta. Samoin suurimmassa osassa maailman maita joilla on iso pinta-ala mutta ei niin iso väestö (esim. Australia, Kanada) on väki keskittynyt suuriin metropoleihin joiden ulkopuolella ei asu juuri ketään. Suomi on ainoita maita maailmassa jossa pienten paikkakuntien tilkkutäkkiä idioottimaisesti tekohengitetään väkisin.
Minä olen 23 vuotta ja en ole tehnyt lukion jälkeen oikein mitään. Minua kiinnostavat taiteelliset alat sekä sosiologia/psykologia/filosofia. Mitään niitä ei tarjota paikkakunnalla jossa vanhempani asuvat, Lappeenrannassa. Koen välttämättömäksi asua samalla paikkakunnalla kuin he tai hyvin läheisellä, sillä olen sosiaalisesti huono enkä usko että saisin välttämättä kavereita uudelta paikkakunnalta, ainakaan riittävän nopeasti jotta jaksaisin pysyä opiskeluissa kiinni koko sen ajan mitä se ottaa. Itse asiassa kävinkin jo Pohjois-Karjalan puolella kääntymässä tämän vuoksi. Kaksi vuotta elämästä meni hukkaan kun yritin väkisin käydä luennoilla yksinäisyyden tuottamasta masennuksesta huolimatta ja sain suoritettua yhteensä 12 op 1,5 vuoden aikana.
Esim. jos nyt pääsisin Etelä-Karjalan ammattikorkean kuvataidelinjalle niin minun pitäisi matkustaa Lappeenrannasta joka päivä TUNNIN MATKA Imatralle bussilla. Imatra on 20 000 asukkaan tuppukylä jossa ei pitäisi kaiken järjen mukaan järjestää mitään toisen asteeen koulutusta korkeampaa, koska kukaan normaali ei halua sellaiselle paikkakunnalle muuttaa jos ei siellä ole sattunut syntymään. Ja lähijunakaan ei tietenkään voi näiden kaupunkien välillä kulkea vaikka sillä lyhenisi tuo tunnin matka ehkä alle puoleen tuntiin. Lappeenranta on Suomen 13. suurin kaupunki - ja voisi olla paljon suurempikin mikäli kaikille pikkupaikkakunnille annettaisiin suosiolla kuolemantuomio ja asukkaaat pakkomuutatettaisiin isojen kaupunkien välittömään läheisyyteen, niin kuin järkevintä ja humaaneinta olisi. Siitä huolimatta täällä ei tarjota muuta kuin teknillisiä ja kaupallisia aloja, mitkä eivät kiinnosta minua vittuakaan. Eli muuttaminen satojen kilometrien päähän on pakollista jos haluan opiskella. Mutta en halua muuttaa, koska haluan nähdä vanhempiani säännöllisesti. Jos joudun olemaan erossa heistä ja en saa kavereita uudesta oppilaitoksesta (mikä on melko todennäköistä) niin masennun ja joudun lopettamaan opiskelut luultavasti jo ekavuoden aikana. Mitä vittua tässä pitäisi tehdä? Suomen valtio saa syyttää ihan vaan itseään siitä jos nuoret syrjäytyvät ja jääävät moniksi vuosiksi tai koko elämäkseen pummeiksi kun tällaiset vaihtoehdot ovat kaikki mitä tarjotaan.
Keskustapuolue pitäisi kieltää lailla ja jyrätä puskutraktorilla kaikkien jääräpäisten mummojen ja vaarien talot jossain 1000 asukkaan paikkakunnilla. Suomeen saataisiin helposti rykelmä aidosti isoja kaupunkeja jos sitä vain haluttaisiin.
Minä olen 23 vuotta ja en ole tehnyt lukion jälkeen oikein mitään. Minua kiinnostavat taiteelliset alat sekä sosiologia/psykologia/filosofia. Mitään niitä ei tarjota paikkakunnalla jossa vanhempani asuvat, Lappeenrannassa. Koen välttämättömäksi asua samalla paikkakunnalla kuin he tai hyvin läheisellä, sillä olen sosiaalisesti huono enkä usko että saisin välttämättä kavereita uudelta paikkakunnalta, ainakaan riittävän nopeasti jotta jaksaisin pysyä opiskeluissa kiinni koko sen ajan mitä se ottaa. Itse asiassa kävinkin jo Pohjois-Karjalan puolella kääntymässä tämän vuoksi. Kaksi vuotta elämästä meni hukkaan kun yritin väkisin käydä luennoilla yksinäisyyden tuottamasta masennuksesta huolimatta ja sain suoritettua yhteensä 12 op 1,5 vuoden aikana.
Esim. jos nyt pääsisin Etelä-Karjalan ammattikorkean kuvataidelinjalle niin minun pitäisi matkustaa Lappeenrannasta joka päivä TUNNIN MATKA Imatralle bussilla. Imatra on 20 000 asukkaan tuppukylä jossa ei pitäisi kaiken järjen mukaan järjestää mitään toisen asteeen koulutusta korkeampaa, koska kukaan normaali ei halua sellaiselle paikkakunnalle muuttaa jos ei siellä ole sattunut syntymään. Ja lähijunakaan ei tietenkään voi näiden kaupunkien välillä kulkea vaikka sillä lyhenisi tuo tunnin matka ehkä alle puoleen tuntiin. Lappeenranta on Suomen 13. suurin kaupunki - ja voisi olla paljon suurempikin mikäli kaikille pikkupaikkakunnille annettaisiin suosiolla kuolemantuomio ja asukkaaat pakkomuutatettaisiin isojen kaupunkien välittömään läheisyyteen, niin kuin järkevintä ja humaaneinta olisi. Siitä huolimatta täällä ei tarjota muuta kuin teknillisiä ja kaupallisia aloja, mitkä eivät kiinnosta minua vittuakaan. Eli muuttaminen satojen kilometrien päähän on pakollista jos haluan opiskella. Mutta en halua muuttaa, koska haluan nähdä vanhempiani säännöllisesti. Jos joudun olemaan erossa heistä ja en saa kavereita uudesta oppilaitoksesta (mikä on melko todennäköistä) niin masennun ja joudun lopettamaan opiskelut luultavasti jo ekavuoden aikana. Mitä vittua tässä pitäisi tehdä? Suomen valtio saa syyttää ihan vaan itseään siitä jos nuoret syrjäytyvät ja jääävät moniksi vuosiksi tai koko elämäkseen pummeiksi kun tällaiset vaihtoehdot ovat kaikki mitä tarjotaan.
Keskustapuolue pitäisi kieltää lailla ja jyrätä puskutraktorilla kaikkien jääräpäisten mummojen ja vaarien talot jossain 1000 asukkaan paikkakunnilla. Suomeen saataisiin helposti rykelmä aidosti isoja kaupunkeja jos sitä vain haluttaisiin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luin viestisi. Syytät Suomen infrastruktuuria aivan kuin alle sata vuotta puunhakkaajakylistä nousseella, sotien runtelemalla Suomella olisi samat resurssit rakentaa metropoleja kuin maailman rikkaimmilla, luonnonvaroja pursuavilla mailla. Syytät Suomea siitä, ettei sillä ole samaa väkimäärää asuttamaan kuntia kuin kymmenien ellei satojen miljoonien ihmisten asuttamilla mailla. Syytät Suomen suurta kokoa ja sitä, että emme asu sullottuina kuin turskat tynnyrissä. Syytät Suomen koululaitosta, joka on käytännössä rankattu maailman parhaaksi, mistä lähes kaikki maailman valtiot ovat kateellisia.
Rivien välistä olet käytönnössä tyytymätön kahteen asiaan: siihen, että synnyt paikkakunnalle, jossa ei satu olemaan mieleistäsi opinahjoa, ja siihen, että ujo tai introvertti ihminen ei ole niin sosiaalinen ihminen kuin tahtoisit.
Ensiksi mainitulle seikalle et voi tehdä mitään; olet syntynyt Lappeenrantaan. Paska mäihä, huomenna uudestaan. Voit kuitenkin muuttaa paikkakunnalta, kuten muutkin ihmiset maailmassa. Ihmisten keskimääräinen työmatka on maailmanlaajuisesti – guess what – yli kaksi tuntia. Monilla suomalaisilla sattuu vain olemaan varaa muuttaa lähemmäksi.
Ujoudelle ja introverttiudelle sen sijaan voit tehdä paljonkin: astu ulos kaapista. Kavereita löytyy jos haluat. Kaikki on itsestä kiinni.
Perimmäinen syy taitaa kuitenkin olla siinä, että elämäsi on tuuliajolla etkä ole löytänyt tarpeeksi vahvaa tarkoitusta elämällesi. Mieti mikä se voisi olla. Sitten etsi ja elä siten, että voit saavuttaa ainakin osan siitä mitä haluat.
23-vuotiaana sinulla on elämä edessäsi. Vielä.
Jaska mäihä, että elintaso on suurimmassa osassa ulkomailla kaikilla korkeampi, elinkustannukset matalammat, joten on varaa matkustaa pitkiäkin matkoja. Jaska mäihä, että meillä on hallinto joka sallii riistää köyhää kansaa vähintään triplahinnoitteluilla ja huonoilla palkoilla suhteessa elinkustannuksiin, niihin pakollisiin.
Voit lukea monia mainitsemiasi asioita ensiksi esim. työväenopistossa ja sen jälkeen avoimessa korkeakoulussa. Jos et lukiossa suorittanut psykologian ja filosofian kursseja, niin ne kannattaisi heti ekana suorittaa iltalukiossa. Nämä kaikki asiat voit tehdä Lappeenrannasta käsin.
Asun itse pääkaupunkiseudulla ja työmatkaani menee JOKA IKINEN ARKIPÄIVÄ yli kaksi tuntia yhteensä. Verotuksessa saa vähentää pienen osan, mutta iso osa jokaisesta palkastani menee työpaikkamatkustamiseen. Täällä on enemmän työpaikkoja, mutta myös valtava määrä hakijoita jokaista työpaikkaa kohden. Jos rupeaisi nirsoilemaan, että tämä työ on liian kaukana, niin äkkiä saisi olla ilman työtä.
Onko mahdollista, että saisit joltakin muulta sukulaiseltasi tukea, jos päättäisit opiskella haluamaasi alaa toisella paikkakunnalla? Esimerkiksi jos tätisi, serkkusi tms asuisi esim. Lahdessa, jossa olisi haluamasi opiskelulinja, niin hakeutuisit sinne opiskelemaan?
Puhuit myös taidelinjoista. Voit tehdä taidetta myös täysin ilman tutkintoja tai koulutusta. Oleellista on se, että teet systemaattisesti työtä ja yrität kehittyä koko ajan paremmaksi. Työväenopistoissa on myös paljon taideryhmiä ja esim. kritiikkipalaveria eli siinä ei käydä ryhmätunneilla, vaan taideopettaja arvioi töitäsi ja antaa palautetta, että mihin suuntaan sinun kannattaisi taiteessasi mennä. Tällaisen palautteen saaminen olisi erittäin tärkeää myös siksi, että et turhaan haaveile siitä, jos sinulla ei olekaan tarvittavia lahjoja täyspäiväiseksi taiteilijaksi ryhtymiseen.
Itselläni oli lukiossa kuvaamataito koko ajan 10, mutta en silti pitänyt itseäni tarpeeksi motivoituneena ja lahjakkaana, jotta olisin sillä pystynyt elättämään itseni. Silti maalaan ja teen grafiikkaa huvikseni ja osallistun ajoittain taideryhmän kanssa yhteisnäyttelyihin. Siinä sivussa olen yhteisnäyttelyiden ja omien nettisivujen kautta myynyt jonkun verran töitäni, joten olen melkein omillani eli myytyjen tuotteiden kautta saan rahaa suunnilleen sen verran, mitä menee rahaa tarvikkeisiin. Enemmän pidän tätä kuitenkin harrastuksena, johon menee rahaa kuin että se olisi sivuammatti, josta saan tuloa.
Muuten tuosta matkustamisesta. Itselläni on kontakteja USA:ssa ja siellä joudutaan matkustamaan työn perässä jopa mantereen toiselle laidalle. Erittäin arvostettuja oppilaitoksia tai työpaikkoja ei sielläkään ole jokaisessa paikassa. Eräs tuttavani on pörssissä töissä, joten hänen on pakko työskennellä Itärannikolla tämän takia.
Vaikka menisit Imatralle opiskelemaan, niin eikö olisi mahdollista, että tekisit opiskelutehtäviä bussissa aamuisin ja iltaisin, jolloin matkat eivät menisi hukkaan? Vaikka saisit asuntolapaikan Imatralta, niin eivätkö vanhempasi voisi käydä tervehtimässä sinua arkisin ja viikonloppuisin tietysti näkisit heitä? Käsittääkseni tuo Imatran ja L-rannan väli ei ole kuin n. 40 km, mikä on sellainen matka, mitä moni ajaa työmatkanaan päivittäin. Kun tutustuisit ihmisiin, niin saattaisit päästä jonkun lappeenrantalaisen kyydissä kouluusi.
Älä tee asioista monimutkaisia, vaan yritä suhtautua asioihin ennakkoluulottomasti. Vaikka opiskelisit Imatralla esim. 3 vuotta, niin jokainen päivä on lähempänä valmistumistasi. Usein se oma asenne on kaikista tärkein juttu. Yhteydenpitoa vanhempiisi voisit siltikin pitää puhelimitse, skypellä jne. Ehkä voisit myös asennoitua niin, että opiskelu vieraalla paikkakunnalla olisi myös sinulle kasvun paikka, jossa voisit yrittää parhaasi ja näyttää, että pystyt pärjäämään yksinkin.
Oi, oikeinko tunti menee. Ei kuule ole aika eikä mikään. Asuessani vielä Keski-Suomessa matkustin joka päivä koulun ja kodin väliä yhteensä 3h bussilla. Nyt asun Espoossa ja pelkästään Helsinkiin pääsemiseen vaaditaan reilu puoli tuntia junalla töihin (annas olla kun yrität autolla ruuhka-aikaan), jonka lisäksi menee toinen puoli tuntia autolla Nummelaan kouluun, enemmänkin jos menen suoraan Helsingistä tai toisin päin. En koe sitä lainkaan ylivoimaisena tehtävänä.
Ps. Kaverittomuudelle voi tehdä jotain. Se on kuitenkin pitkälti omasta itsestään kiinni, tiedän koska olin ennen mahdottoman ujo enkä tuntenut ketään.
Voi voi, pientä lapsipoloista.
Kannattaisiko herätä tähän maailmaan. Jossain päin ei koulusta ole kuultukaan ja täällä joku äitinmussuka itkee kun joutuu kotoa oikein ulos lähtemään.
Kannattaisiko alkaa miettiä sitä elämän tarkoitusta ja millä ajattelit elättää itsesi. Toivottavasti et jää sosiaalipummiksi.
Siirtyminen 72,000 asukkaan Lappeenrannasta 28,500 asukkaan Imatralle tuskin tuottaa kovinkaan suurta kulttuurishokkia.
Suomessa opiskelumahdollisuudet ovat niin hyvät, että parempia saat hakea ympäri maailman löytämättä parempaa. Melkein joka kuusen juurella on yliopisto tai ainakin avoin yliopisto tai kesäyliopisto. Ammattikorkeakouluja on lukemattomia ja vielä lisäksi muut ammatilliset oppilaitokset. Useat pystyvät hankkimaan pari kolme tutkintoa ja sen lisäksi ovat aloittaneet toiset pari kolme opiskelua. Kaikki on ilmaista ja eläminenkin opiskelun aikana maksetaan, ainakin osittain.
Senkun valitset siitä!
Mene opiskelee yliopistoon filosifiaa ja liity osakuntaan ja muihin opiskelijakerhoihin. Mutta ekaksi lopetat tuon itsesäälin, et ole sentään syntynyt sinne Austraaliaan tai Kanadaan kaivosyhdyskuntaan josta ei pääse ihmistenilmoille kuin helikopterilla eikä silläkään jos sää on huono. Niitä nimittäin on.
Ketään ei pakoteta luuseriksi. Jotkut saavat elämäänsä huonommat kortit mutta Suomen tapaisessa maassa hyvällä pelaamisella voi sentään saada värisuoran, kiitos julkisen koulutuksen. Itse olen noussut lähes nollasta opiskelulla ja kovalla työllä asemaan joiden puitteita ei voi moittia. Tämä on vaatinut aivan helvetisti töitä mutta periksiantaminen ei ole ikinä kuulunut mahdollisuuksiini.
Nyt laakkaat säälimästä itseäsi ja menet vaikka kirkon diakonille juttelemaan tilanteestasi.