Olen seurustellut avopuolisoni kanssa reilun vuoden. Muutimme yhteen jo puolen vuoden jälkeen, koska kummallakaan ei oikein ollut varaa asua yksin. Asumme siis nyt yhdessä asunnossa, jossa on vuoden sopimus; eli jos muutamme nyt pois, täytyy maksaa yksi extra kuukausi vuokraa.
Olimme todella onnellisia yhdessä aluksi, mutta kun suhde eteni mieheni alkoi juoda. Välillä on taukoja, mutta heti kun sopivat vapaapäivät järjestyvät on pakko päästä juomaan, Ja se aina lähtee aivan käsistä. Olen nyt yksin kotona, mieheni on putkassa selviämässä. Isäni oli alkoholisti, joten suhtaudun viinaan muutenkin vieroksuen, en vain kestä sitä että viinan kanssa miehelläni aina karkaa aivan käsistä.
Haluan erota, mutta ongelma on se, että minne muutan? Minulla ei ole varaa asua kaksiossa yksin, en voi muuttaa edes väliaikaisesti vanhemmilleni sillä yliopistoni jatkuu syyskuun alussa ja he eivät asu lähelläkään. Vuokra-asuntoja tuntuu mahdottamalta saada!! Soluun en voi muuttaa, sillä minulla on lemmikki. Olen todelllakin pulassa :( mitä teen?
Olimme todella onnellisia yhdessä aluksi, mutta kun suhde eteni mieheni alkoi juoda. Välillä on taukoja, mutta heti kun sopivat vapaapäivät järjestyvät on pakko päästä juomaan, Ja se aina lähtee aivan käsistä. Olen nyt yksin kotona, mieheni on putkassa selviämässä. Isäni oli alkoholisti, joten suhtaudun viinaan muutenkin vieroksuen, en vain kestä sitä että viinan kanssa miehelläni aina karkaa aivan käsistä.
Haluan erota, mutta ongelma on se, että minne muutan? Minulla ei ole varaa asua kaksiossa yksin, en voi muuttaa edes väliaikaisesti vanhemmilleni sillä yliopistoni jatkuu syyskuun alussa ja he eivät asu lähelläkään. Vuokra-asuntoja tuntuu mahdottamalta saada!! Soluun en voi muuttaa, sillä minulla on lemmikki. Olen todelllakin pulassa :( mitä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, onko ihan mahdotonta luovuttaa sitä lemmikkiä vaikka mutsille tai siskoksille siksi aikaa kun asuu opiskelijasolussa? Joskus vaan tulee eteen tilanne jossa on pakko luopua jostakin jotta saa jotain, ja tää vaikuttais nyt olevan sellanen tilanne.
Olen hieman samassa tilanteessa. Kolme vuotta, josta 2 vuotta asuttu saman katon alla. Elämä oli ihanaa ja vaikeaa. Nyt toissapäivänä tuli ero miehen tahdosta. Olen ihan poikki, en nuku, en syö, en jaksa mitään, itken ja on tosi paha olla. Heti eroilmoituksen jälkeen marssin suoraan kunnan toimistolle jättämään asuntohakemuksen, koska itselläni on lemmikkinä koira. Yhtäkkiä ymmärsin, että miksi jäisin tänne asumaan? Tämä on pieni kylä, kaikki tuntevat toisensa, muutin tänne mieheni perässä, mulla ei ole täällä kuin yksi ystävä ja vakituinen työpaikka (ja tietty mieheni..siis ex-mieheni, joka saisi olla paljon koiran kanssa, koska haluaa olla.) Tajusin, että täällä on liian raskasta asua. Olin ihan pulassa netissä vuokra-asuntojen suhteen...koko ajan "ei sallita lemmikkejä, ei lemmikkejä, ei missään tapauksessa lemmikkejä", enkä maalaiskoiran kanssa ikinä muuttaisi mihinkään kämäseen 30 neliön luukkuun johonkin kuudenteen kerrokseen tai ilman parveketta/takapihaa. Todella vaikea löytää asunto. Onneksi äitini ja isäni sanoivat kaksiosta, joka luki lehdessä. Siinä oli suht halpa vuokra kivalla paikalla. Soitin ja menen ylihuomenna katsomaan, koska sinne SAA viedä koiran, kuinka mahtavaa! Toivottavasti saan sen tai olen niin sanotusti pulassa. Liian raskasta jäädä tähän odottamaan uutta asuntoa. Ainut huono puoli on se, että jos saan sen asunnon, työmatkani pidentyy kolmesta kilometristä viiteenkymmeneen viiteen kilometriin, mutta se on pieni hinta siitä, että saan tavarani pois täältä äkkiä ja pääsen aloittamaan elämän uusiksi. Kova ikävä jää miestä tietenkin, se tuntuu pahalta, todella pahalta.