Heips!
Sain päähäni lähteä Au pairiksi. Haluan kyllä lähteä, mutten ole kuitenkaan varma. Jos ei lähde niin harmittaa.. Jos lähden sekin voi harmittaa, mutta pääseehän sieltä pois.. Olen seurustellut neljä vuotta ja muutenkin elämä ollut aika tasaista.. (Rakastan poikaystävääni, mutta en aio hänen takiaan jättää lähtemättä.)Olisi kyllä Suomessakin varma työpaikka vuodeksi ja sen jälkeen jatkan(toivottavasti) opiskeluja. Haenko tällä vain jotain uutta vai haluanko todella lähteä.. Miten te päätitte lähteä? Oliko sitä jo pitkään suunniteltu?
p.s. Kiitos kaikista keskusteluista. Niitä on mukava lueskella, kun vielä miettii että mitä itse tekisi.. =)
Sain päähäni lähteä Au pairiksi. Haluan kyllä lähteä, mutten ole kuitenkaan varma. Jos ei lähde niin harmittaa.. Jos lähden sekin voi harmittaa, mutta pääseehän sieltä pois.. Olen seurustellut neljä vuotta ja muutenkin elämä ollut aika tasaista.. (Rakastan poikaystävääni, mutta en aio hänen takiaan jättää lähtemättä.)Olisi kyllä Suomessakin varma työpaikka vuodeksi ja sen jälkeen jatkan(toivottavasti) opiskeluja. Haenko tällä vain jotain uutta vai haluanko todella lähteä.. Miten te päätitte lähteä? Oliko sitä jo pitkään suunniteltu?
p.s. Kiitos kaikista keskusteluista. Niitä on mukava lueskella, kun vielä miettii että mitä itse tekisi.. =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä olen haaveillut kauan että lähden au pairiksi, ja nyt siihen aukes hyvä mahdollisuus. Hain ensin vaan muuten vaan, en oikeesti ajatellut lähteväni. Typerää, myönnän. Sitten löysin ihanan perheen ja ajattelin hakea sitä paikkaa oikein tosissani. Ja sinne pääsin. En voinut enää oikein sanoa ei, enkä edes halunnutkaan. Englantiin lähden puoleksi vuodeksi, ja pelottaa ihan sairaasti.
Olen kans seurustellut yli kolme vuotta, ja poikaystävä jää suomeen armeijaan. En todellakaan halunnut jättää tuollaista kokemusta kokematta siksi että seurustelen. Sittenhän se suhde punnitaan puolen vuoden jälkeen. Että onko suhteella tulevaisuutta vai ei. Uskon kyllä todella vakaasti että selvitään oikein hyvin tuosta tulevasta erosta, mutta eihän sitä voi ikinä olla liian varma. Poikaystävä kannustaa kauheasti lähtemään ja on tukena koko ajan.
Ja minä nyt sitten lähden. Eikä kaduta tippakaan :)
Rohkeasti vaan matkaan, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi!!!
Itse lähden vuodeksi Aupairiksi Usaan elokuussa. Poikakaveri antoi kaksi mahdollisuutta. Joko jään sen kanssa suomeen tai sitten erotaan. Pakko oli erota. Miehet vaihtuu mutta elämänkokemus pysyy. Olisin ollut tosi katkera jos olisin perunut suunnitelmani ja sitten vuoden päästä oltaisiinkin erottu... Lähde jos vaan uskallat!!!
Kannattaa lähteä, jos mielenkiinto ja into vaan eivät anna periksi. Oot varmaan aika nuori ja luulen, että jos teidät on toisillenne luotu poikaystäväsi kanssa niin suhde kestää vuoden eron. Joskus tulevaisuudessa suhteenne on varmasti kovemmallakin koetuksella kuin halusi nähdä maailmaa. Mielestäni jokainen saa olla sen verran itsekäs (varsinkaan kun et mitä ilmeisemmin elä avio-/avoliitossa), että on lupa välillä elää vain itseään varten. Elät varmaan muutenkin nyt sellaisessa elämäntilanteessa, että olisi "helppo" lähteä kun ei ole vielä kauheasti muita velvotteita estämässä. Tai näin minä ainakin ajattelen oman lähtöni. Eikä se tietenkään päde kaikkiin, mutta loppujen lopuksi on aina muistettava, että kerranhan täällä eletään.. Kukin tietenkin tavallaan. Minulla ainakin päätös oli helppo, olen aina hlaunnut jenkkeihin ja nyt pidän itseäni tarpeeksi kypsänä lähtemään. Jos niin paha ikävä yllättää niin pääseehän sieltä pois, epäilen että niin pahha hetkeä tulee vastaan, sillä siihenkin voin itse vaikuttaa. Ja unohtumattoman vuoden (hyvien ja huonojen hetkien) jälkeen, voin sanoa olevani viisaampi, kokeneempi ja tiedän varmasti paremmin mikä minut tulevaisuudessa tekee onnelliseksi. Sitä kai se silmien avartuminen on ja sitä minä haluan. Toivotan onnea ratkaisun tekoon ja toivottavasti teet sellaisen päätöksen, johon olet tulevaisuudessakin tyytyväinen. :)
...pain jenkkeja oot? Ite saavuin tanne viikko sitte, ja tyytyvainen oon :) Hyvalta vaikuttaa, koulukin alko tanaan! :)
Kannustan sinua lähtemään.
Itselläni on takana reilun neljän vuoden seurustelu, yhdessä on asuttu kolmisen vuotta. Pari vuotta sitten sain päähäni että haluan töihin ulkomaille. Pyörittelin ajatusta päässäni, katselin jo työpaikkojakin (ei au pair) ja taisinpa muutaman hakemuksenkin laittaa joista ei sitten mitään kuulunut. Välillä huuma laski muttei mennyt pois kuitenkaan. Vuosi sitten tuli ajatus että jospa lähden au pairiksi muun työn sijaan, koska pidän lapsista. Kypsyttelin ajatusta ja keväällä päätin laittaa hakemukset menemään. Sain paikan aivan ihanasta perheestä, ja kahden viikon päästä lennän Englantiin :)
Sanoin itseni irti vakituisesta työpaikasta Suomessa, ja vuoden aikana yritän selvittää tulevaisuuden suunnitelmiani. En usko että tulen katumaan lähtöäni kertaakaan :)
Poikaystäväni on koko ajan kannustanut, ja sanonut että nyt kannattaa lähteä kun on nuori. Sitten kaduttaa jos en lähde. Ja niinhän se on, nuorena täytyy kokea kaikkea erilaista, on sitten vanhana mitä muistella.
Tsemppiä sinulle suunnitelmiisi!
Jos haluat kirjoitella fiiliksistäsi ja kysyä jotakin niin pistä vaan postia tulemaan. [email protected]
Nyt kun luin teidän kaikkien kannustavia kommentteja, tajusin, että kyllä munkin on ihan pakko lähteä. Oon suunnitellut lähtöäni jo pitkään ja hakupaperitkin on jo tilattuna, joten en aio enää kiertää päätöstäni.. Tosiaan nuorena on koettava ja elettävä tätä ainutta elämää, eikä sitten vuosien päästä tarvitse katua tekememättä jätettyjä tekoja.
Onnea matkaan sinulle Sani, toivottavsti löydät kivan perheen ja saat ikimuistoisen kokemuksen :)