Onko kellään kokemuksia? Oon ns. hyvännäköinen 45v sinkku nainen, asiat kunnossa talous ja työ ok. Mutta mutta olenko oikeesti hölmö, tyhmä vai heikko vai mikä hemmetti minussa on kun en osaa lopettaa huonoa suhdetta???? Auttakaa te kellä on kokemusta? Mun miesystävä on alkkis , tekee kyllä töitä kovastikkin, mutta kaiken vapaa.ajan ja illat viikolla juo. Hän tekee reissutöitä, emme nää kuin viikonloppuna ja tuntuu jo siltä et hänestä alkaa tulla juoppohullu....
Mun mielestä on ihana kun tekee viikon töitä ja sit pe lähtee mökille ja voi ruveta kupitteleen siististi tissutellen rauhassa ja tekeen erilaisia askareita ja remonttihommia, niinkuin jokainen kellä mökki on niin tietää etttä mökillä kyllä töitä riittää niin toinen on jo valmiiks niin poikki ja esim ja hän vaan istuu ja juo kaljaa. Mökillähän ois aina hirveesti tekemistä ja puuhastelua, meillä yöt kuluu ryypätessä ja päivät nukkuessa : (
Mistä saada voimaa lähteä pois tästä suhteesta ja mistä löytää mies samoilla ajatuksilla kuin mä????
Haluaisin löytää ihanan nikkarimiehen vinettoa saa ottaa vaikka joka viikonloppu, mutta kunhan rakastaa ja huomioi minutkin siinä sivussa ja tietysti tehdään asiat yhdessä.
ä
Mun mielestä on ihana kun tekee viikon töitä ja sit pe lähtee mökille ja voi ruveta kupitteleen siististi tissutellen rauhassa ja tekeen erilaisia askareita ja remonttihommia, niinkuin jokainen kellä mökki on niin tietää etttä mökillä kyllä töitä riittää niin toinen on jo valmiiks niin poikki ja esim ja hän vaan istuu ja juo kaljaa. Mökillähän ois aina hirveesti tekemistä ja puuhastelua, meillä yöt kuluu ryypätessä ja päivät nukkuessa : (
Mistä saada voimaa lähteä pois tästä suhteesta ja mistä löytää mies samoilla ajatuksilla kuin mä????
Haluaisin löytää ihanan nikkarimiehen vinettoa saa ottaa vaikka joka viikonloppu, mutta kunhan rakastaa ja huomioi minutkin siinä sivussa ja tietysti tehdään asiat yhdessä.
ä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaan kun sellasita nikkarimiestä ei löydy joka ottaa joka viikonloppu ja huomioi sinuakin. Siinä se pohjasyy tulikin, tyydyt mihin tahansa. Olet riippuvainen ja valitset olla, roikut miehessäsi etkä usko itseesi, et ole itsenäinen etkä uskalla etsiä parempaa. Todennäköisesti haluatkin siis alkoholistin. Onhan heitä tietty helpompi hallita ja leikkia hoivaajaa, tai sitten aina tarpeen tullen syyttää ja leikkiä itse uhria.
Ettet vain itsekin ole alkoholisti? Suurkuluttaja? Omaa tyhjää elämää, mihin etsimällä etsit riippuvuutta? Mitä jos aloittaisit muuttamalla oman elämäsi, ja etsimällä korjattavia asioita siitä.
Yksi todella hyvä juttu oli entisen narsistin uhrin, naisen, kertomus, kun hän nyt auttaa muita. Hän kertoi, että harvoinpa sitä epäsopivia pareja tulee ja hänen paranemisensa alkoi, kun hän tajusi, että narsistin puoliso on yleensä itsekin narsisti. Epäterveen suhteen voi aloittaa kuka tahansa, mutta siihen ei jää kuka tahansa.
Joten kaikki syyttelijät, roikkujat, kotianalyysejään tekevät puolisonsa leimaajat, voivat kääntää katseen itseensä: he itsehän siihen valitsevat jäädä. Sinäkin, aikuinen nainen kyselete "mistä saa voimaa" ja moni tietää jo teini-ikäisenä, että sattuuhan se, mutta bänät voi ja pitää tehdä jos suhde ei toimi.
Se olet siis sinä itse, joka valitsee jäädä, valitsee miehen, valitsee ryypätä, roikkua, tissutella ja sinä ihan itse elämääsi elät.
Että kyllä ne voimat on löydyttävä itsestä, ja uhriutumisesi voit lopettaa. Sinä olet todellakin aikuinen nainen ja tuossa iässä pitää jo ihan itse tietää kenen kanssa elää, miksi ja miten.
Miehesi on siis alkkis ja sinun mielestäsi (ilmeisen ammattilaisella analyysillä???) narsisti.
Mikä sinä olet?
Siitä löydät vastauksen siihen, miksi olet tuommoisen kumppanin valinnut ja pitänyt ja miksi siinä roikut.
Myös 45-vuotiaana voi vielä kasvaa seisomaan ihan omilla jaloillaan. Kunnollista miestä tuskin löydät ennen kun kasvat yli tuosta, mikä ajaa sinut nyt tuohon. Ja se ei onnistu sitten etsimällä vikoja muista.
Muita ei voi muuttaa, mutta itsensä voi kyllä.
Minulla on rankkakin kokemus narsisti miehen kanssa elämisestä. En edes itse huomannut tätä ennen kuin jälkeen päin. Olin 19v kun rakastuin mieheen joka vaikutti kunnolliselta, ainoa huono puoli alussa oli että joka viikonloppu piti ryypätä. Alussa tämäkään piirre ei haitannut, mutta sitten mies rupesi väsymään perustettuaan firman jossa työskenteli viikot ympäri pyöreitä päiviä ja viikonloput kittasi(välillä myös viikolla iltasin) Alkoi minun hakkaaminen.
Aina mitä tahansa tapahtui se oli minun syytäni ja sain selkääni. Hyvä esimerkki on kun hän itse ajoi autollaan kolarin, no tietenkin se oli minun vikani ja taas käsi viuhui..:(
Jälkeen päin monet sanovat mikset lähtenyt pois. No niin helppohan se on antaa neuvoja ulkopuolisena, kun nämä ihmiset tietäisivät kuinka monta kertaa yritin lähteä aina sain uhkailua kuinka minä ja perheeni kärsisi jos jättäisin hänet, minä pelkäsin hänellä oli kokemusta hakkaamisesta.
Ajattelin vain jaksaa edes johonkin asti, yritin monta kertaa satuttaa itseeni mutten onnistunut. No sitten eräänä kertana kun olimme riidelleet ja jo sopineetkin niin mieheni päätti kännissä tehä itsemurhan. No loppuihan se minun kärsimykseni mutten oisi halunnut sen loppuvan näin.Luin hänen kuolemansa jälkeen narsistista kertovan kirjan ja löysin sieltä mieheni. Tämä 4 vuotta elämässäni oli yhtä helvettiä mutta kasvatti minua ihmisenä.
Joten ymmärrän sinua hyvinkin me muut voimme kyllä antaa neuvoja jättämisen suhteen mutta vain sinä tiedät miten voit toimia. Toivon sinulle voimia!!!
Missä se narsismi tällä kertaa on? Aloittajan mies on juoppo ja "narsistin satuttaman" mies väkivaltainen. Kummastakaan en löytänyt mitään narsistin piirteitä.
Aloittajaa kehottaisin tutustumaan läheisriippuvuuteen.