En kestä avokkini sukulaisia! Tavallaan ovat ok, mutta ajattelutapamme ovat niin täysin erilaiset että...He ovat kaikki kauheita materialisteja; pitää olla talot, autot jne. Olen lisäksi huomannut heissä ilmiön, että p*skan puhuminen aloitetaan heti kun ehditään eli ko henkilö selkänsä kääntää. Hirveä tekopirteys ja tekoreippaus ja tekoystävällisyys, joka on kuitenkin pelkkää esitystä. Mitäköhän minustakin mahdetaan puhua? Avokin sisko tosin jo hieman maistissa sanoikin minulle, että olen liian köyhä hänen veljelleen. Ja toisen siskon mielestä en ole tarpeeksi kaunis. Tätä taustaa vasten olen alkanut nähdä avokkinikin "uusin silmin" eli mitäköhän laatua rakkautensa lienee??
Avokin sukulaiset
----
7737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Seurustelet miehesi kanssa, etkä hänen perheensä. Itse en stressaisi asiasta hirveästi, vaikka ei kyllä varmasti ole mukavaa moinen.
Oletko maininnut miehellesi asiasta?
Mitä hän on mieltä?
Vaikka nyt seurusteletkin vain avokkisi kanssa, niin kyllä nuo sukulaiset ja heidän asenteensa alkavat pikku hiljaa vaikuttamaan avokkiisikin. Ainakin minulla on käynyt niin, että siinä vaiheessa kun perheeseemme tuli lapsia, niin alkoi miehessänikin näkymään äitinsä piirteitä ja asenteita. Oli tulla ero!
Mieti tarkkaan, ei miehesi ole irrallaan suvustaan ja sen paineista!
kun sen isä alkoi kyselemään meidän suvun perintöjä. vittu monta vuotta seurusteltu ja sitten kusipäät kyttää rahaa naimakaupasta. no poika joutui itkemään kauan.
oli meillä. Mutta exä olikin vielä pahempi (ja varmaan joku hygieenikko), kun sukulaiset. Tämä tuli ilmi vasta monien vuosien aikana. Autostaan oli sairaalloisen tarkka, samoin vaatteistaan, ulkonäöstään jne. Lemmikitkin kuulemma vaan haisee, tuo roskia ja karvoja... Kylään ei voinut mennä paikkaan missä oli hiukankaan sotkuista. Minä maalaisihmisenä en voinut muuta kuin erota moisesta.
No jo on kerpele. Sano sille ens kerralla, että "anteeksi, mutta olet liian yksinkertainen keskusteluseurakseni". Sit keräät hynttyyt ja poistut paikalta. Miehen kanssa juttelet asiat erikseen, hänellä on omat mielipiteensä, joihin äidillä ja siskolla toivon mukaan ei enää aikuisena ole sanottavaa. Ja miehen kanssahan sä seurustelet, et siskojen. Pakkkoko niitä on tapailla, jolleivät hyväksy sua, sellaisena kuin olet. Liian köyhä, hoh hoijaa... No heillä se köyhyys kyllä on henkistä, ei kukaan normaali mene sanomaan noin idioottimaisesti.
Eikö tuosta juuri voisi päätellä, että avokkisi rakkaus on aitoa? Hän on kanssasi, vaikka sukulaiset vastustavat.
Maailmaan mahtuu monenlaista sekoa :)
Omat ja puoliskoni sukulaiset ovat kunnon väkeä eli antavat itse kunkin olla sellaisia kuin ovat. Kuvaamasi muistuttaa hieman tuttujani, joiden suvussa äiti arvostelee keski-ikäisten tyttäriensä ulkonäköä laukomalla näille "kohteliaisuuksia" suoraan. Joka asiasta nipotetaan, milloin kuluu liian paljon vettä suihkussa, milloin perunat on kuorittu liian paksulti tai sanomalehti on taiteltu väärin. Muistuttaa jonkinlaista psyyken sairautta, joka on tarttunut koko katraaseen. Onko ihmekään että perheen lapsilla on ties kuinka monennet avioliitot menossa. Ihme että niitä uusia kokelaita aina siunaantuu jostain...